30.3.2013

Veera ja hiihtoratsastusta


Hieno tamma ja hiihtoratsastuksen riemua!

Viimeviikolla kokeilimme Ekillä hiihtoratsastusta, minä ratsastajana ja Sirkku suksilla perässä. Hienosti miejän pikku 5-w selviytyi vaikka aluksi jännittikin ihan kamalasti, kun sukset pitivät outoa ääntä. Hiihtäjäkin kaatui vaan kerran, joten kyllä ensi talvena mennään Ekilläkin hiihtoratsastusta. Ravattiinkin pitkä pätkä ja hyvin meni.



Pikkuveljeni halusi kanssa kokeilla hiihtoratsastusta, mutta arvasin heti että Ekin kävely ja ravailu ei ole tarpeeksi vauhdikasta, joten no, kokeilin Veeraa. Sillä on kuulemma joskus aiemminkin hiihtoratsastettu, mutta en tiennyt että millä tuloksella.
Varusteet niskaan, hiihtäjä perään ja menoksi. Ja vitsit, tammahan tykkäsi tästä touhusta todella paljon. Se meni todella eteenpäinpyrkivästi eteenpäin, ei kyseenalaistanut mitään, mutta silti jarrut toimivat moitteettomasti. Tultiin yksi reipas ravipätkä ja laukkapätkä, ja tamma oli kyllä tosi hyvä. Hiihtäjän mielestä vauhtia ei siltikään ollut tarpeeksi :D (Alla olevassa videossa on tästä pari pätkää)

Kävin vielä hiihtoratsastuksen jälkeen kentällä ratsastamassa, ja alla pari pätkää tunnista. Veeralla toimii hidastavat avut todella hyvin, ja jos satut kehumaan äänellä -töks- käyntiin eli heppasen mielestä hommat loppu siihen. Veera keskittyy vielä vähän liikaa ympäristöön, mutta hyviä pätkiä alkaa tulla kokoajan lisää.

Kuvat ovat ottaneet Sanna ja Jenni, kiitos!


Alan ratsastamaan Veerallakin noin pari kertaa viikossa, jos Ollista en kerta saa kisaratsua, niin kokeillaan tätä!

27.3.2013

Hyvästi pelhamit

päivä, kun hevonen alkaa toimimaan nivelellä!

Alkuviikko menikin pelkkien koulujuttujen parissa, minulla on vähän huono tapa jättää ne viime tinkaan. No Ollilla oli maanantai ja tiistai vapaapäiviä, tänään olin koulussa huimat 20 minuuttia, joten aikaa jäi kunnon ratsastukseen.

Hain Ollin tarhasta ja silläkin tuntui olevan hyvä päivä, se tuli portille vastaan ja oli kiinnostunut ympäristöstä. Ensin ajattelin lähteä maastoon, mutta tulikin yllättävä fiilis tuupata koulua. Laitoin nivelet suuhun, en edes ajatellut asiaa sen enempää, ne olivat ensimmäiset suitset jotka käteen osuivat.

Kentällä käveltiin puoli kierrosta, jonka jälkeen aloin kevyesti ravaamaan. Olen ihan tyytyväinen ettei Olli kerää vapaapäivistä tämän enempää energiaa, alkukäynnit jäävät vaan vähän lyhyemmiksi. Aluksi O oli vähän jäykkä, eikä taipunut rehellisesti. Positiivista oli ettei vauhtia ollut liikaa ja pidätteet menivät läpi.
Paljon ympyröitä, voltteja ja taivutteluja, sekä paljon ratsastamista ja kehuja. Näillä eväillä O alkoikin pikku hiljaa rentoutumaan ja hakemaan peräänantoon. Aloin taas hieromaan O:n niskaa ja kun se rentoutui jatkoin matkaa ja tästä lähti tämänpäivän fiilis!
Olli käveli selkää käyttäen, vatsalihakset aktivoituneina, rehellisessä peräänannossa ja tunsin, että pystyin ratsastamaan jokaisen askeleen! Ravissa istuin harjoitusraviin eikä O ole varmaan koskaan mennyt niin hyvää 2 kierrosta kuin tänään, se oli rento ja tuntui todella hyvältä. Heh, ehkä meistä sittenkin tulee joku päivä kouluratsukko! :D
Muutaman kerran jouduin oikein pytämään eteenpäin kun O alkoi kokoamaan ravia turhan paljon.

Lopuksi kävin kävelyttämässä loppukäynnit ja poni oli itsekkin tosi tyytyväisen oloinen. Karsinassa harjatessa O:ta huomasin, että se oli vähän hionnut vatsan alta/sivusta, sekä takajaloista. Oli näköjään tehnyt hyvää hepallekkin.

Pelhamia käytän varmaan vielä maastossa ja esteillä, täytyy ensin varmistautua että jarrut toimivat erilaisessakin tilanteessa. Mutta kentällä sieleällä työskentelyssä alan käyttämään vaan tuota niveltä, jotta joskus päästäisiin vaikka ihan raviluokka starttaamaan :)


25.3.2013

Sunnuntai ratsasteluja

Sirkku kävi meillä sunnuntaina, joten luvassa taas kuvia sekä video!

Aluksi otettiin parit rakennekuvat tiellä, herkkuja taskuun ja hienot suitset päähän! Itse kyllä taiteilen noissa kuvissa miten sattuu. Olli on alkanut saamaan lihasta oikeisiin paikkoihin, eikä kylkiluut enää paista kilometrin päähän. Talvikarvaa tuo poni ei oikeastaan ole kasvattanut, joten se ei ole onneksi mikää turrikka :D





 harjoiteltiin myös "halausta"

Kentällä tein maastakäsinjuttuja sekä ratsastin. En jaksanut käydä tallissa vaihtamassa suitsia, joten totesin että voin yhtä hyvin mennä nivelilläkin. Aluksi tehtiin ihan käynnissä ja ravissa kuunteluharjoitusta, Olli osaa pysähtyä ja mennä pohkeenväistöä käynnissä. Hieroin Ollia lisäksi ennen ratsastusta.



 poni nauttii!

 <3
Olli hyppi lauantaina rajusti pystyyn ja minä fiksuna lähden seuraavana päivänä ratsastamaan nivelillä ja ilman satulaa :D heh, vissiin on itsesuojeluvaisto lopettanut toimintansa.

Alaturparemmi oli tosi löysällä, joten Olli sai sitten nameja pitkin ratsastusta ja aina kun teki hyvin :)

Ratsastus sujui odotettua paremmin, käynti sujuu nivelillä oikein mallikkaasti ja ravissa Olli alkoi myötäämään ensimmäistä kertaa. En enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Toisena päivänä olen valmis heittämään pyyhkeen kehään ja sitten hevosesta kuoriutuu tämä ihana olento joka on vienyt sydämeni kokonaan!
Alan uskomaan noiden kuomien (kenkieni) taikavoimaan!

Olli hyppäsi kolme kertaa pienesti pystyyn (en laskisi edes pystyynnousemiseksi) ja lopetti heti kun otin raipan käteen! Taisi tehota poniin tuo raipan kanssa niskaan painaminen. Lopputunnista ei edes peruutellut tai tehnyt mitään, toimi todella kivasti.

On kiva huomata, että O alkaa pikkuhiljaa toimimaan kotona myös nivelillä. Haluaisin päästä pelhameista eroon, mutta kaikkien turvallisuuden kannalta on välillä vain parempi ratsastaa niillä.








 Namien anto on hiukkasen hankalaa :D
Lopuksi tein maailmanympärysmatkan ja apinoin selässä. Sirkku otti nämä videolle :) Olli on hienosti oppinut seisomaan paikallaan.



Loppuun vielä koostevideo tän päivän touhuiluista :)
Videossa on alkuperäiset äänet, joten pahoittelen kovaäänisyyttäni sekä tuulta.

 

Kohta 60 lukijaa täynnä, vastatkaas sivun laidassa olevaan kysymykseen millaisen erikoispostauksen  haluaisitte, tai ehdottakaa tänne kommentilla!

24.3.2013

Iloinen ratsukko

Kuva kuvaa hyvin tämän päivän fiiliksiä!
 

Huomenna palataan pitkän postauksen kera tämän päivän tapahtumista!

Hyvä poni, paha poni...

Lauantaina olin Peninan estetunnilla Ollin kanssa ja no, otsikko kertookin jo aika hyvin. Sirkku oli taas kuvaamassa, kiitos siitä. Eli nyt luvassa taas vähän enemmän kuvia.

Teimme ihan perus kontrolliharjoituksia, jotka ovat meille ne kompastuskivet. Esteen korkeus ei ole ongelma, mutta esteelle pääsy ja esteen jälkeinen vauhti ovat ongelmia. Jumppasarja oli tehtävä ja sitä tultiin kaikissa askellajeissa.




Tähän asti kaikki meni vielä hyvin, kunnes Olli keksi hyppiä pystyyn jokaisesta pysähdyksestä...Heppasella on joku uhmavaihe tällä hetkellä, ja tämäkin on joku keksitty juttu (kuten pukittelu oli aiemmin). Olli on myös kokeillut muualla rajojaan, kuten tarhan sähköissä, talutuksessa yms. 


Ravissa Olli meni yllättävän hyvin puomit, se on ennen aina ylihypännyt ne ja nostanut laukan, mutta nyt päästiin pari kertaa tehtävä suht nätisti läpi. Jumppiksen jälkeen piti pysähtyä, no pari kertaa ensin seinään ja saatiin me ehkä kaksi kunnon pysähdystäkin.




Ja taas pysähdyksistä kaviot kohti kattoa... Olli myös keksi pienen lisän tuohon hyppimiseen, kun se on hypännyt pystyyn, se hyppää takasillaan toisen kerran. 



Sitten menikin pitkä pätkä ilman pystyynhyppimisiä ja tultiin jumppista ravissa ja laukassa. Joka kerta piti pysähtyä...viimeistään seinään! Hypyt sujuivat sinänsä hyvin, puomeja ei kolissut alas ja hyppytyyli on parantunut.
Piti ottaa takkikin pois kun tuli niin hiki, ja se joka sanoo etteti ratsastus ole urheilua niin tulkoot vapaasti kokeilemaan! Ymmärrätte varmasti, miksi ratsastan esteitä turvaliivin kanssa.









Maneesiin tuli ulkopuolinen hevonen ja Ollilla meni totaalisesti pasmat sekaisin. Kerran olin todella lähellä tippumista, mutta onnistuin apinoimaan selässä. Kaksi kertaa oikea jalustin lähti kokonaan irti kun roikuin kyydissä. Meno meni sen verran vaaralliseksi, että tulin selästä alas.
Penina antoi minulle raipan, jota pidin Ollin niskaa vasten. Aina kun se yritti/hyppäsi pystyyn, näpäytin korvien väliin. Ja niin loppui tältä päivältä pystyynhyppimiset ja kaikki typeryydet. Lopuksi ylitimme vielä käynnissä puomit kummastakin suunnasta ja todellakin O käveli hyppyjen jälkeen.



No, sellainen kerta tällä kertaa. Olin unelmoinut ensi viikon estekisoista Voistiossa, mutta jätän ne suosiolla väliin. Joko tapan itseni, hevosen tai jonkun muun siellä. En halua mennä minnekkään kisoihin ennenkuin tuo hevonen pysähtyy silloin kun minä haluan ja se on turvallinen ratsastaa.

No, tänään on uusi päivä ja töiden tekemistä jatketaan!

Lopuksi kiitän vielä Peninaa siitä, että hän opettaa meitä ja jaksaa panostaa siihen, että me pääsisimme joskus eteenpäin. Olen saanut todella paljon vinkkejä Ollin ratsastukseen ja se on parantunut ratsastettavuudeltaan huomattavasti tämän viimeisen 3 kuukauden aikana. Ei varmaankaan olla sieltä helpoimmasta valmennettavien päästä, mutta vähän haastetta pitää olla ;)

22.3.2013

Maailman kahdeksas ihme

jos vain pystyisin, hypäisin kuuhun asti tästä riemusta!

Tänään lähdin Sannan kanssa ratsastamaan, minä menin Ollilla ja Sanna Veeralla. Ratsastin ilman satulaa, pehmusteena tosin satulahuopa ja juoksutusvyö. Kävelimme ensin maastossa pienen lenkin, ehkä noin 10 minuuttia ja todellakin kävelimme koko ajan ja vielä pitkällä ohjalla.

Kentällä jatkoimme kävelemistä vapain ohjin, kävelimmekin loppujen lopuksi varmaan 15 minuuttia. Siis mitä ihmettä, Olli käveli vapain ohjin kenttää ympäri täysin rauhallisena ja hyväntuulisena? Oli niin voittajafiilis, jes! Tätä me ollaan tavoiteltu yli puoli vuotta, kävelemistä!
Käynnissä tein pelkällä istunnalla ympyröitä voltteja ja käännöksiä ja todellakin pelkällä istunnalla. Ratsastan itse paremmin ilman satulaa istunnalla, mutta täytyy muistaa jatkossa käyttäää istuntaa entistä enemmän kääntävinä apuna Ollin kanssa.

Ravissa leukani meinasi pudota maahan asti, Olli nimittäin ravasi puolipitkällä ohjalla avonaisessa muodossa ja se tuntui älyttömän hyvältä selkään! Olli ei painanut kummallekkaan kädelle, oli tosi pehmeä edestä ja liikkui oikeasti peräänannossa käyttäen selkäänsä. Nyt olen varmaan vinksahtanut, mutta nyt haluan alkaa panostamaan kouluratsastukseen ja myös kisaamaan sitä! Tuon fiiliksen haluan tavoittaa Ollin kanssa koulutreeneissä ja kisaradoilla. Tuntui todella hyvältä ratsastaa kun O toimi allani pienillä avuilla ja se näytti myös todella hyvältä. Mikä parasta se oli rento!
Laukka oli myös todella hyvää, se rullasi rauhallisena, O ei yrittänyt kertaakaan viedä eikä edes kiihdytellyt.

En tiedä mitä tein eilen hevoselle, mutta pääasia, että se toimi. Näköjään niskat olivat yksinkertaisesti niin jumissa ettei se voinut liikkua muussa asennossa. Tästä lähtien hieron niskan säännöllisin väliajoin ja pidän huolta ettei se jumiudu enää.

Olli teki pysähdyksissä vielä noita hyppyjään, mutta todella paljon vähemmän kuin eilen. Hyppyjen jälkeen kumminkin liikkui eteenpäin, eikä vaikuttanut yhtään kipeältä. Uskon, että tämä on juttu, joka menee ajan kanssa ohitse.

Lopuksi juoksutin Ollia sivuohjien kanssa ja wau! Näin itse kuinka hienolta hevonen näytti. O ei kaahannut liinassa yhtään, se venytti kaulaansa eteenalas ja käveli liinassa. Näitä se ei ole vielä minun kanssani koskaan tehnyt. Esimerkiksi tammikuussa seisoin keskellä peltoa tunnin verran ja O vain laukkasi hullun lailla koko ajan ympärilläni...Mutta tänään se kokosi itse itseään ja näytti supermageelta. En usko, että O on mistään kipeä, koska liikkui kumminkin todella hyvin liinassa.

Tästä on suunta vain ylöspäin, näköjään pitää käydä vähän pohjamudissa, jotta pääsee taas eteenpäin!




Huomenna luvassa esteitä ja toivottavasti saan vähän materiaaliakin!

Jaksatteko te lukijat lukea tälläisiä kuvattomia postauksia/treenipostauksia?
60 lukijan kohdalla teen my day-kuvapostauksen!

21.3.2013

Tunne ja kuuntele hevostasi

Istuin 50min hevosen selässä ja yritin ymmärtää mitä se kertoi minulle.

Sinä, joka et usko hammaskeijuihin, horoskooppeihin tai muihin yliluonnollisiin asioihin, voit suosiolla hypätä toiselle nettisivulle!

Edelliseen postaukseen (Känkkäränkkäponi) sen verran, että Ollin protestointi liittyi luultavasti vatsaan. Olli saa säännöllisesti Aloe Veraa, mutta se jäätyi pari päivää sitten, eikä sitä voinut laittaa iltaruokaan. Tämä parin päivän puutos, voi hyvinkin laukaista nuo reaktiot. O on todella tarkka ruoastaan ja tuollainenkin pieni muutos voi olla hyvinkin syy sen käyttäytymiseen.

Tänään tarkoitukseni oli kokeilla miten heppanen toimisi tänään, jatkuuko protestointi vai onko se mennyt ohi? Ollin ollessa karsinassa, kävin hakemassa varusteet ja takaisin tullessani huomasin O:n syövän heinää karsinan ulkopuolelta, mitä en ole koskaan ennen nähnyt tuon hevosen tekevän. Hain parvelta sylillisen heinää ja heti alkoi heinän syöminen. Tätä ei ole tapahtunut koskaan ennen ja ihmettelin jo tässä vaiheessa käytöstä.

Kentällä menin selkään, kiristin satulavyön ja pyysin käyntiä, kävelimme puoli kierrosta, jonka jälkeen alkoi sipsutusravi. En alkanut tappelemaan vastaan vaan pyysin ravia. Tässä kohtaa meinasi silmäni tipahtaa päästä, Olli jatkoi ravia todella pyöreänä, rentona ja rauhallisena eteenpäin, se ei kaahottanut ja sain mennä puolipitkällä ohjalla. Tämä oli varmasti paras ravipätkämme ikinä. Käyntiin siirrettäessä ei ollut mitään ongelmaa, mutta heilahdin eteenpäin, jonka jälkeen Olli alkoi vähän hyppimään. Pysäytin O:n ja rauhoitin tilanteen. Seisoimme seuraavat 5 minuuttia paikoillamme, hevonen ei lähtenyt pienestä pohkeesta, enkä halunnut sitä pakottaa. Pääsimme liikkeelle lopulta ja kävelimme kaksi kertaa kentän ympäri täysin pitkällä ohjalla.

Pysäytin tarkoituksella ja aloin miettimään mitä on tapahtunut, tämä ei vaikuta siltä hössöttävältä sekä kiireelliseltä hevoselta ollenkaan. Seisoimme yhteensä ehkä puoli tuntia paikoillamme, minä kuuntelin ja tutkin hevosta. Istuin selässä samalla tavalla kuin joskus karsinassakin (tämä postaus) ja hieroin Ollia niskasta. Ratsastaessa O ei laske päätään alas, ei vaikka ruokaa olisi nenän edessä ja sen niskat ovat koko ajan jännittyneenä. Kuuntelin selässä hevosen tasaista hengitystä, tarkkailin korvia ja katselin silmiä. samalla kun hieroin.

Aluksi Olli seisoi paikoillaan kun tatti, ei reagoinut ympäristöön ja oli jotenkin sulkeutunut. Ehkä 10 minuutin päästä se havahtui, korvat alkoivat liikkumaan, kaula alkoi myötäilemään hieromisen mukana ja nenä tippui viisitoista senttiä alemmas. Suu alkoi toimimaan (mupelsi) sekä selässä meni väristyksiä. Tunsin "väristykset" selvästi ja niitä meni eri puolella hevosta ja ne olivat vähän erilaisia eri puolilla, voisi verrata ehkä ihmisen kylmiin väristyksiin, vaikkeivat niitä olleet. Tuntui kuin hevonen miettisi jotain. Niskassa vasemmalla puolella on kohta joka on kova kuin kivi, vaikka olin hieronut koko niskaa ja muu niska oli notkea ja pehmeä. Aloin painelemaan tätä kohtaa ja samalla O lähti kävelemään alta pois. Se käveli kentän nurkkaan, jonne jäi seisomaan. Siellä jatkoin hieromista ja ykskaks nenä oli maassa! Kaulassa ollut kovettumaa ei enää tuntenut.
Tämän jälkeen käyntiin lähdettiin pienellä pohjeavulla ja käveltiin pitkällä ohjalla monta kierrosta kenttää ympäri täysin rauhassa. Lopetin ratsastuksen tekemällä vielä vähän maastakäsittelyä. Olli seuraa kentällä minua ja pysähtyy kun minä pysähdyn.

Olen monta kertaa maininnut, että Ollille on joskus tapahtunut jotain pahaa ratsastajan kanssa. Ja uskon, että se käy nyt menneisyyden tapahtumiaan läpi, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Jos ihmiselle tapahtuu esim.onnettomuus, sn käsittelyyn voi mennä puoli vuotta. Miksei tämä sama päteisi hevoseenkin?
Joka tapauksessa, annan nyt Ollille aikaa ja olen sille luotettava ihminen. En pakota sitä mihinkään ja tarkkailen sen käyttäytymistä. Toivon, että jonain päivänä se luottaa minuun täysin.

Jonain päivänä me Ollin kanssa pystytään tähän!

18.3.2013

Känkkäränkkäponi! (epäonnistumisvideo)

Luvassa tänään epäonnistumisia Ollin kanssa, toivepostauksessa oli ehdotus epäonnistumisvideosta joten tässä teille nyt sellainen (video postauksen lopussa) :






Sunnuntaina 
oli aivan ihana sää, joten oli pakko päästä maastoilemaan Ollin kanssa. Onnistuin satuloidessa lyömään itseäni jalustimella :D Nostin jalustimen satulan päälle kun kiristin mahavyötä ja laskin sen alas vain kiskaisemalla hihnasta. Jalustinhan lensi komeassa kaaressa päin naamaani....taitavaa sanoisinko. Ja kyllä, jalustin on kova ja se sattui!
 Mentiin reilu tunnin lenkki maastossa, pitkät alkukävelyt ja sitten ravia ja laukkaa paljon. Hevonen pysyi lapasessa ja molemmat nautittiin kiireettömästä maastosta ihanassa Suomen luonnossa. Napsin pari kuvaa alkumatkasta:

Klikatkaa kuvia isommiksi, ovat pokkarilla kuvattuja, joten pidän koon pienempänä, jotta niistä saisi jotain selvää!





Maanantaina eli tänään päätin ratsastaa kentällä, ystäväni tuli kuvaamaan. Halusin ottaa kuvia ja videoita seuraavaa istuntapostausta varten, mutta Olli alkoikin lopputunnista pelleilemään. En tahdo, ei huvita, kaikki kiukuttaa enkä tee yhtään mitään!
Ollilla oli menohaluja eilisen maaston jäljiltä, joten se suuttui minulle kun en antanut sen laukassa mennä. Jos alkoi kädelle painaminen, pysäytin. Ja tästähän riemu repesi, sen jälkeen ei liikuttu eteenpäin, taaksepäin eikä sivuille, ainoastaan ylöspäin.
Luulin aluksi, että temppuilu johtui satulasta, se valui pomppujen aikana pahasti taaksepäin. Tulin selästä alas ja korjasin satulan paikoilleen, hyppäsin selkään ja temppuilu alkoi heti. Otin lopuksi satulan poiskin ja sama meno jatkui. Lopetin kun sain yhden ravipätkän lopuksi hyvin.
Huomenna täytyy koittaa uudestaan! Kukapa nyt haluaisi kentällä pyöriä kun on maastossa päässyt laukkailemaan?

Olli meni tänään alkutunnista tosi nätisti, mutta ne videoklipit lisään toiseen postaukseen!

Kaikilla meillä on joskus huono päivä, myös hevosilla, tänään se sattui olemaan Ollilla.

Ottakaa popcornit esiin ja valmistautukaa showhun :D