24.3.2015

Lopun alkua?



Mikä on tämän blogin kohtalo? 

Tätä kysymystä olen pyöritellyt mielessäni jo useamman päivän ajan. On tapahtunut paljon asioita, jotka vaikuttavat tähän, joita en ole blogin puolella toistaiseksi kertonut.

Minulla on viimeisistä Ellin ratsastuskerroista, kisoista ja muutenkin materiaalia blogin kirjoittamiseen, mutta miksei sitten inspiroi? Esimerkiksi Ellin kisat menivät loistavasti, saatiin puhdas rata ja 3.sija. Mutta ei meidänkään rata ollut täydellinen, ja en tällä hetkellä jaksa sitä ainaista valitusta mikä hevospiireissä on niin valitettavan suurta nykyään. Varsinkaan ht.netissä esiintynyt topikki vähän aikaa sitten lopautti kiinnostusta blogia kohden todella paljon. Miksi pitää aina löytää niitä negatiivisia puolia?

Elli kehittyy joka ratsastuskerta ja on aina vain parempi ja parempi. Jaksaako sitä lukea? Sitä kuinka tuo hevonen saa aina hymyn huulille ja pelastaa huonoimmankin päivän? Se ei tee mitään tyhmää tai vaarallista. Sitä kun meillä menee oikeasti hyvin. Haluan itse nauttia siitä ratsastuksesta, enkä miettiä, että missä kohtaa pitää ratsastaa, jotta saa hyviä kuvia.

Minulla on myös nyt ajankohtaisena opiskelupaikkaan haku ja pääsykokeisiin lukeminen. Hevosten hoidon ja töiden lisäksi siis riittää kiirettä, lisäksi haluaisin pitää parisuhdettani kunnossa ja vielä tanssiakkin. Jostain on pakko karsia. ja se valitettavasti on blogin kirjoittaminen. Kuvien läpikäymiseen, käsittelyyn, videoiden lataamiseen ja tekstin kirjoittamiseen saa upotettua ihan liikaa aikaa.


Suuri muutos on myös, että Ollia ei enää meillä ole. Eli blogin "päätähti" on poissa, blogin osoitekkin on hennajaolli ja Ollista tämä blogi alunperin kertoikin. Tarinat kuitenkin muuttuvat ja olen iloinen, että hevonen sai arvoisensa loppuelämän kodin. Ollin tilalle on tullut jo uusi asukki, mutta pidetään sitä vielä vähän salassa. Paljastetaan sen verran, että lukeutuu näihin vähän erilaisempiin yksilöihin.


Olen pohtinut koko bloggaamisen lopettamista. Keskittyisin elämäni positiivisiin asioihin ja nauttisin. Yrittäisin vain selvitä tästä keväästä, saamatta hermoromahdusta. Mutta kuitenkin, haluaisin toisaalta kirjoittaa blogia. Aloittaisinko kokonaan uuden blogin? Ihan uusi alku, johon postailisin silloin kun kerkeisin.

Nyt kysyn teiltä lukijat, kiinnostaako teitä uusi blogi, johon tulisi vähän harvemmin postauksia, mutta panostaisin sitten niihin? Vai kiinnostaako tämä enää ollenkaan? Sana on nyt vapaa.

18.3.2015

Super Elli!


c: Janina Pitkänen
Ellin ensimmäiset estekilpailut sujuivat loistavasti! Pidempää postausta tulossa, kun työkiireet hellittävät. Pysykää siis kuulolla.



16.3.2015

Voistion koulukilpailut 14.3.



Nyt on kisaviikonloppu takanapäin ja huhhuh, hengissä selvittiin! Eli siis lauantaina oli koulukisat ja lähdin sinne Taikulla, luokkana K.N. Special 2009. Kaikki tämän postauksen kuvat (c) Iida Kapiainen ja Janina Pitkänen.

Aamu alkoikin omien heppojen aamutallin parissa, jonka jälkeen lähdettiin hakemaan Taikkua. Pikkusiskoni toimi kisahoitajanani, eli seuraavaksi vuorossa oli ponin perusteellinen harjaus (joka veikin aikaa, ärsyttävää nyppiä purua jouhista.) Letitin otsajouhet, harjan ja hännän, mutta harjan letti ei pysynyt verryttelyynkään asti ehjänä. Matka Voistioon sujui mukavasti kävellen hyvässä ilmassa.



Kisapaikalla oltiinkin hyvissä ajoissa, joten Taikku kerkesi tutustua ympäristöön kunnolla. Kävin ilmoittautumassa ja sitten hetken aikaa kävelin kentällä ja ratsastin käynnissä heppasta läpi.

Verryttely oli maneesissa noin 15 min ja alkuun Taikku olikin ihan kiva ratsastaa. Se ei juuri kyttäillyt mitään. Aika reipas kuitenkin ja juoksi hieman apuja karkuun. Kerran teki pukkisarjat, kun toinen hevonen tuli takaapäin todella läheltä ohi. Olimme ryhmämme viimeisiä, joten menimme maneesista vielä pihalle hetkeksi odottelemaan omaa suoritustamme.



Maneesin takaisin päästyämme Taikku alkoi kerätä kierroksia, joten ratsastin koko ajan siirtymisiä eri askeleiden välillä.

Mutta sitten alkoi pienet ongelmanpoikaset, poni oli todella hermostunut aina kun maneesin ovea avattiin/suljettiin. Joten joka kerta kun ovi liikkui Taikku pukitti/hyppi pystyyn/sinkoili tai muuten vain katosi kontrollista. Eli jouduin aina ratsastamaan sen uudestaan avuille ja seuraamaan itse koska ovi liikkui. Sain pidettyä kuitenkin temppuilut suht hallinnassa, joten ei aiheutettu muille ratsukoille häiriötä radan aikoina tai verryttelyssä.



Radalle päästyämme oli hetki aikaa vielä ratsastaa ennen lähtömerkkiä ja niinhän se maneesin ovi taas liikkui ja Taikku sai taas sätkyt. Sen jälkeen pilli soi, joten kamalan kauaa aikaa ei ollut, kun piti jo rata aloittaa.

Luojan kiitos radan aikana ovi ei liikkunut ja saatiin tasapaksu rata. Hetkittäin T oli rento ja kiva ratsastaa, mutta hieman liian kiireinen ja jännittynyt. Saatiin arvosanoja 4,5-6,5 eli ei mitään loistosuoritusta, mutta kuitenkin läpi päästiin ja prosentteja tuli 52,4. Lopputuloksissa olimme 10/16.

Tuomarin kommenttina paperissa:"Mielenkiintoinen hevonen, joka toimiessaan on varmasti varsin näyttävä."



Olen loppupelissä ihan tyytyväinen rataamme, se oli joo tasapaksu, eikä mikään loistokas. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen helpon B:n ratani ja kävin Taikun selässä ennen kisoja 5 kertaa, joista kahdesti pystyin rataa kunnolla harjoittelemaan. Eli tällä treenin määrällä tavoite saavutettu, pääsimme läpi!

Ehkä ensi kisoihin treenaamme vähän lisää ja mietin, että ulkokisat voisivat olla Taikulle paremmat kuin hallikisat. Mutta katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.


6.3.2015

Vihdoinkin se ulko-ohja löytyi




24.2.2015 ratsastimme Ellin Sirkun kanssa puoliksi. Menimme laitumella koulua, koska kenttä oli jäässä. Sirkku ratsasti ensiksi ja minä olin kameran varressa. Ylläoleva kuva on minun ottamani. Kaikki muut kuvat (c) Sirkku. Pellolle laskeutui yllättävästi sumua, jonka vuoksi kuvista on palanut lumi hieman puhki, yritin niitä vähän parannella kuvanmuokkausohjelmalla.

Kisoja ajatellen piti kokeilla miten kengät ja chapsi yhdistelmä toimii. Pientä paikkailua jesarilla ja jes, toimivathan ne :D



Elli olikin hyvin lämmitelty ja pääsin samantien tekemään töitä. Tavoitteena on ollut löytää rehellinen ulko-ohjan tuki ja nyt se alkaa pikkuhiljaa onnistumaan. Alkuun Elli vastustaa kuolaintuntumaa, otit sitten ohjat miten päin käteen tahansa. Muutaman puolipidätteen ja sisäpohkeen avulla sen saa kyllä kuulolle, mutta joka kerta pitää vähän testailla onko pakko. Miulumminhan se hölköttelisi kaula pitkällä, mikä sille onkin rodunomaisempaa.

Elli tuli kuitenkin nopeasti avuille ja ulko-ohjan tuki alkoi löytymään. Vielä sisäohja on liian kevyt, jopa liian löysä, mutta mielummin ratsastan Ellin kunnolla ulko-ohjalle ja pikkuhiljaa alan sitten lisäämään myös sisäohjan tukea. Näin ollen se alkaa joskus tukeutumaan molempiin ohjiin. Tällöinkin saatiin jo hyviä pätkiä!



E oli tosi kevyt ja elastinen ratsastaa, pystyin tekemäään töitä harjoitusravissa häiritsemättä yhtään hevosta omalla istunnallani. Ravi tuntui helpolta ja E menikin hyvin tasapainossa ja rauhassa. Se oli avuilla ja todella kiva ratsastaa. Satiin tähän mennessä parhaimmat ravipätkät ikinä.

Ensin laukka oli vähän kaahottamista, ja tamma olisi halunnut vaan kiihdytellä pellolla. Onneksi se on herkkä istunnalle ja rauhottuikin nopeasti ja malttoi kuunnella. Molempiin suuntiin saatiin hyvät ympyrät ja siirryin takaisin ravityöskentelyyn.



Elli kehittyy lähes joka ratsastuskerta. On ihan uskomatonta, kuinka tuo hevonen voi yrittää niin paljon ja antaa itsestään joka ratsastuskerta kaikkensa. Sen ratsastettavuuus paranee jatkuvasti ja se lähteeaina innolla mukaan uusiin juttuihin. Lisäksi se oppii nopeasti. Tuon hevosen ratsastaminen saa aina hymyn huulille :)

1.3.2015

Taikun treenejä videolla


Perjantaina olin sopinut Taikun ratsastuksen ja sain pikkusiskoni mukaan kuvaamaan. Videot on kuvattu puhelimellani, mutta kyllä niistä vähän näkee miten meni. Muutenkin on hyvä nähdä omaa ratsastustaa videolta kisoja silmällä pitäen, meillä kun ei ole säännölliseen kouluvalmennukseen mahdollisuutta.

Ennen ratsastusta pääsimme kuitenkin synttärikutsuille, joten tuli ahmittua herkkuja ihan liikaa.. arvatkaa vaan kuinka kiva on ratsastaa täydellä mahalla. No, poni haettiin kuitenkin tarhasta, kamat päälle ja "kentälle". Olen Taikulla käynyt pari kertaa tässä välissä ratsastamassa, ja treenit on mennyt ihan ok. Koko ajan paranee, kun opitaan tuntemaan vähän toisiamme.

Ensin verryttelin Taikkua kentällä, tehden vaan ihan perusympyröitä ja hakien tasaista tahtia. Taikku vaikutti sopivan energiseltä, eikä ollut säikyn oloinen. Päätin kuitenkin mennä pellolle tekemään töitä, Taikku saikin siis nostella kunnolla jalkojaan hangessa.

Keskityin eniten K.N.Specialin ohjelman meille vaikeisiin kohtiin, eli lisättyyn raviin ja laukka-käynti siirtymiin. Lisätty ravi tuottaa ratsastajalle ongelmia, koska Taikun harjoitusravi ei ole helppoa istua, saati sitten lisätty ravi. Harmittaa itseäni kovin, kun en pysty esittämään hevosen parasta lisättyä, kun en vaan osaa istua kyydissä. Taikku on vielä lisäksi erittäin laukka herkkä, joka ei helpota lisätyn ravin ratsastamista ollenkaan. Kaikkea ei tietysti voi heti saada, joten treeniä,treeniä!
En nyt selitä ratsastuksesta niin paljoa, näätte videolta kyllä itsekkin miten meni.

Olin jo lähdössää pellolta pois, kävelin löysillä ohjilla kohti pellon reunaa, kun Taikku lähti ilman mitään varoitusta kuin tykinohjus kiitolaukkaan, Sitten järjettömän suuret pukkisarjat perään, niin että oma takaraivoni osui ponin pyllyyn. Keikuin kyydissä toinen jalka Taikun kaulalla ja olin hyvin lähellä putoamista, mutta jotenkin ihmeen kaupalla pysyin kyydissä. Ja sitten tilanne oli taas ohi, kun T pysähtyi. Se seisoi korvat hörössä paikoillaan ja ihmetteli maailman menoa. T on aiemminkin pukitellut, muttei kyllä noin pahasti.  Joten menin vielä kentälle hetkeksi ja siskoni sai ratsastaa loppuverryttelyt.

Nyt on sunnuntai kun kirjoitan tätä tekstiä ja vatsalihakseni ovat vieläkin kipeät. Lauantai oli yhtä tuskaa, jo sängystä ylös pääseminen tuotti ongelmia! Joten lauantaina ei tullut ratsastuksista mitään.. Onneksi pikkusiskoni halusi liikuttaa Ellin puolestani. Ainakin tietää tehneensä töitä Taikun kanssa. Rantakunto 2015 täältä tullaan!

Pidemmittä puheitta, alhaalla teille video, katsokaa HD:na!