28.10.2013

Video sunnuntailta


No niin! Youtube ei ollut ihan parhaimmalla tuulella, video oli latautunut 97% kun kone sulki välilehdet, jepjep. Eikun alusta, mutta tuossa se nyt sitten on. Yrittäkää kestää :D



Mitäs tykkäsitte, oliko hyvä/huono? Nyt saa heittää kommenttia!

27.10.2013

Se menikin liian kauan liian hyvin

Syysloma ja Ollin ratsastus 27.10.2013

Huh huh, syysloma vierähti hetkessä ohi. Vastahan se alkoi ja nyt pitäisi olla jo nukkumassa. Alkuloman vaan rentouduin ja löhöilin ihan luvan kanssa, loppuviikosta olikin sitten luvassa toimintaa.

Perjantaina kävin ystäväni Millan luona ja päätimme lähteä hänen hevosillaan Neilikalla ja Dumpalla maastoon ratsastamaan. Oli todella kivaa käydä maastossa hevosilla, joiden selässä pystyi lähinnä matkustamaan. Olinkin kaivannut tuollaista reissua jo tovin. Ehkä joululomalla seuraavaksi?
Reissun puolivälissä vaihdoimme heppasia ja pääsin menemään Dumpa-issikalla, arvatkaa vaan tuntuiko se pieneltä :D

Neilikka aiemmin keväällä

Mutta sitten tämänpäivän ratsasteluihin. Sirkku pääsi kuvaamaan, joten saatte taas kuvia! Kuvasimme lisäksi videota, jonka pyrin ainakin julkaisemaan huomenna. 


 Alkuun Olli kävelikin rauhassa pari kierrosta, mutta sen jälkeen aloitti höösäilyn. Sinne hävisi se rento ja rauhallinen hevonen...
Pyrin tekemään paljon siirtymisiä ja taivutuksia, jolloin sain vähän paremman tuntuman poniin. Koko ajan Olli oli kuitenkin vähän jännittynyt, ja semmoinen viulunkieli. Itse piti olla tosi tarkkana jalan ja ohjan kanssa, ettei poni "räjähtänyt" käsiin.


Ravi oli pitkästä aikaa aika vaikeaa. Olli tippui helposti kädelle, eikä kannatellut itseään. Tahti oli rikkonainen a O oli todella epätasainen suustaan. Sain tehdä aika paljon töittä, jotta sain edes muutaman kivan pätkän ravissa. Sen verran kuuma tuli, että piti takistakin luopua välistä.


Nostin yhden kerran laukan, laukkasin pari askelta ja totesin, ettei siitä tule yhtään mitään. Hyppäsin sen jälkeen selästä alas ja irtojuoksutin Ollia kentällä. Toinen juoksikin reippaasti vähän aikaa, jonka jälkeen käveli luokseni nätisti ja antoi kiinni.



Lopuksi tein vielä keskiympyrällä ravissa hommia. Loppua kohden Olli paranikin ja keveni edestä ja alkoi itse kantamaan itseään. Lopetin parin hyvän pätkän jälkeen. Lopuksi talutin loppukäynnit maastakäsin.



Nyt täytyy rientää jo nukkumaan, jotta jaksaa huomenna herätä "virkeänä" kouluun. Palataan huomenna videon merkeissä.


23.10.2013

Oma talli

millaista on oman tallin pitäminen?

Monen hevosharrastajan unelma -oma talli. Viime syksynä lokakuussa 2012 tämä haave toteutui minun kohdallani. Kaksi hevosta saapui omaan pihaan, omaan talliin. Mutta mitä oma talli oikein tarkoittaa ja mihin se velvoittaa?

 Meillä tallin rakennus oli yllättävän helppoa. Vanha navettamme, jossa oli ennen lehmiä on tarpeeksi korkea hevosten pitoon. Meillä on pihassa ja takapihallamme peltoa, joihin saimme rakennettua hevosille tarhat sekä kesäksi ison laitumen. Aitatolppia löytyi omasta takaa, niinkuin myös lankaa. Toimivia sähköpaimeniakin oli yli tarpeen. Autotallin päätyyn, jossa oli ennen mullien pihatto, rakensimme hevosille pihaton. Meillä oli lisäksi jo valmiina iso lantala.
Eli meillä lähtökohdat olivat suotuisat. Jos talli olisi pitänyt rakentaa perustuksia myöten itse sekä lantala ja kaikki muu, niin en tiedä olisiko hevoset tuolloin omassa pihassani. Toki navetan entisöinti talliksi, pihaton korjaus ja tarhojen teko vievät aikaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin kaiken aloittaminen alusta.

hyllyjen rakennusta loimille ja muille tavaroille

Oma talli vaatii myös aikaa, joka päivä. Ei ole tallityöntekijää, joka tekee tallityöt. Ei, ne on tehtävä itse, joka päivä. Karsinoiden siivous, vesien kanto, heinien laitto, ruoat- kaikki on hoidettava itse. Lisäksi meillä putsataan tarhat/pihatto säännöllisesti, siihen saa kulumaan yllättävän paljon aikaa. Päivittäisiin töihin aikaa kuluu reilu pari tuntia ja siihen päälle vielä hevosten liikutus. Työt on tehtävä joka päivä, oli kyseessä sitten joulu tai synttärit, eläimet on hoidettava. Laiskuus ei tässä hommassa käy päinsä, ei voi sanoa, että teen sen sitten huomenna. Se on tehtävä joka päivä. Tämän ovat varsinkin kylässä oleat ystäväni huomanneet ;)

Mutta toisaalta hevonen tulee paljon tutummaksi kun sen kanssa tekee enemmän. Jos karsinassa on kakkaläjä väärässä kohtaa, tiedän että karsinassa on käynyt toinen hevonen. Hevosesta oppii myös enemmän, kun ei vain käy ratsastamassa sillä. Hevosen tarkkailu on helpompaa kun se on omassa tallissa.

lauantain ratsastukselta

Omalla tallilla ei välttämättä ole niin hyviä puitteita ja resursseja harrastaa. Mielikuvitusta joutuu siis välillä käyttämään. Meillä ei ole omaa hiekkapohjaista kenttää, vaan ratsastamme pellolla. Olen aidannut pellolle kentän kokoisen alueen ja se myös aurataan talvella. Meilä ei ole ollut ongelmaa päästä ratsastamaan ja pelto on toiminut melkeimpä paremmin kuin oikea kenttä.Pelloille pääsee ratsastamaan aina kun sielä ei ole viljaa/heinää kasvamassa.  Koska haluan välillä myös hypätä esteitä, rakensin itse omat esteeni. Niissäkin on käytetty mielikuvitusta, mutta itselleni on tärkeää, että esteet ovat toimivia ja turvallisia. Onneksi lähellämme on maneesi, jota saamme vuokrata käyttöömme.
Toinen mikä meiltä puuttuu on pesukarsina, mutta meillä on pitkä vesiletku, jolla olemme voineet vilvoitella hepat lenkin jälkeen ja kylmätä jalat. No problem.

Olli vanhassa karsinassaan

Oma talli sitoo myös paljon. Et voi tuosta noin vaan lähteä viikoksi esimerkiksi Lappiin viettämään talvilomaa, ei onnistu. Jonkun täytyy hoitaa hevoset silloinkin. Onneksi minulla on Sanna, ja pyrimme tekemään tallityöt puoliksi. Tällöin on mahdollista, että molemmat pääsisivät myös joskus muuallekkin. Tällöin on myös aamuja kun saa nukkua vähän pidempään. Talvella on suunniteltava menonsa vähän pidemmälle, mutta tähän asti on ollut vain yksi viikonloppu kun menot ovat menneet päällekkäin.
Kesällä on paljon helpompaa kun hevoset voivat olla laitumella ympäri vuorokauden. Täytyy huolehtia, että hevosilla on vettä saatavilla ja kaikki on kunnossa, mutta se on silti paljon vähemmän aikaa vievää kuin talvella tehtävät työt.


Omassakaan tallissa hevosten pitäminen ei ole ilmaista. Hevosten heinä maksaa ja kuvikkeet, lisäksi ruoka. Me tuotamme itse hevosille kauran, joten säästämme siinä. Heinäkin tulee naapuritilalta. Mutta kuitenkin eläinlääkärikulut ja kengityskulut ovat samat kuin toisen tallissa. Mutta on hevosten (varsinkin useamman) pitäminen omassa tallissa silti halvempaa kuin täysihoitotallissa. Tallin rakennus/kunnostus maksaa oman osansa, joten helppoa ei oman tallinkaan ylläpitäminen ole.
Huomasin myös että puhelimestani löytyy yllättäen seitsemän eläinlääkärin, maatalouspirkan ja kengittäjän numerot. 


Omassa tallissa on tietysti vähän vapaampaa kuin vieraan tallissa. Esimerkiksi hevosen voi laittaa eri tarhaan kuin yleensä, jos aitoja vaikka korjataan. Tai hevosen voi käydä ratsastamaan mihin aikaan päivästä haluaa. Varsinkin kesällä kävin aikaisin aamusta tai myöhään illalla, kun ei ollut enää tappavan kuuma. On myös helpompaa esimerkiksi loimien kanssa, voi vielä aamulla muuttaa mieltä ja laittaa eri loimen päälle kuin minkä jätti illalla karsinan oven eteen. Saa laatia omassa tallissa omat sääntönsä, nämä kyllä eivät poikkea kauheasti muiden tallienkaan säännöistä, mutta ovat ehkä vähän vapaammat?
Yksi sääntö on kuitenkin josta en tingi, tallissa ei tupakoida. Ja hevosten hyvinvointi on ehdoton juttu, sitä ei saa laiminlyödä.


Vaikka oman tallin pitäminen vie aikaani, aika paljonkin, en ainakaan tällä hetkellä vaihtaisi sitä pois. Se on jo osa elämääni, se kuuluu rutiineihini ja luo niitä. Monella 18-vuotiaalla ei ole neljää hevosta omassa pihassa, ja minä olen tyytyväinen tähän mahdollisuuteeni. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.



Jaksoiko joku lukea koko tekstin läpi? Valaisiko se yhtään, millaista on hevosten pitäminen omassa pihassa?
Haluaisitteko muita erilaisempia postauksia, kuin vain ratsastuspostauksia, siis tämänkaltaisia jatkossakin?

20.10.2013

Juokse sinne ja tänne, ilman päätä ja häntää

viikkoon sisältyy paljon!

Pahoittelen, blogi vietti aika pitkään hiljaiseloa, mutta nyt pyrin korjaamaan asian.
Kiirettä, kiirettä ja kiirettä. Viimeiset viikot ovat olleet kamalaa hoppua ja juoksemista paikasta toiseen. En ole edes avannut tietokonetta, bloggaamisesta puhumattakaan. Onneksi nyt alkoi syysloma, tuli kyllä oikeaan aikaan! Yksikin aamu aloin jo kaivamaan toppatakkia komerosta, pihallahan oli lunta! Minun puolestani lunta saisi sataa vaikka 10cm, kunhan ei tulisi loskaa.

Kaikki tämän postauksen kuvat: Sirkku


Ollilla on ollutkin tämä viikko kevyempi, joka tekee sille ihan hyvää. Ma, ke ja pe olivat vapaapäiviä, muina päivinä teimme enemmän ja vähän vähemmän töitä.

Tiistaina ratsastus meni loistavasti! Ratsastuksen "teemana" oli väistöt. Käynnissä O menee nätisti pohkeenväistön sekä avo- ja sulkutaivutukset. Uutena juttuna opettelimme etu- ja takaosakäännöksiä. Vähän liikkuvana kaarella, onnistui alkeet aika kivasti.


Ravissa teimme loivia pohkeenväitöjä, vasemmalle onnistui paremmin, oikeallekkin lopuksi hyviä pätkiä. Myös avo- ja sulkutaivutuksia pitkällä sivulla, ne olivat helpompia.
Tiistaina tuli sellainen "flow" raviin. Tuntui, että pystyin istumaan kyydissä ongelmitta ja ratsastamaan istunnalla ja painoavuilla. Pystyin pitämään pohkeen hiljempaa paikallaan ja se vaikutti väistöihin positiivisesti. Yleensä joudun vähän pidättämään Ollia, jotta pystyn istumaan sen isossa ravissa, mutta tuolloin pystyin istumaan myös ns.normiravissa.
Kokosin ravia isolla ympyrällä, pari askelta kokoamista ja sen jälkeen vapaammin eteen. O kokosi aika kivasti ja polki aktiivisesti takapäällä, eikä ravi "kuollut".


Kokeilin myös ensimmäistä kertaa vastalaukkoja. Oikeasta laukasta vasempaan, poni vaihtoi väkisin, vaikka olisin kuinka pohkeella pitänyt ja taivuttanut. Esteponi ;)
Vasemmasta oikeaan sain tehtyä loivan pääty-ympyrän kaaren. Tätä harjoitellaan pikkupätkissä, O on näköjään täysin vakuuttunut, että laukat kuuluu vaihtaa :D


Torstaina köpsyteltiinkin askellajit läpi ilman satulaa. En olekkaan vähään aikaa mennyt pelkällä satulahuovalla, olen niin tykästynyt tuohon satulaan! Huomasin, että jalkojen "rentous" löytyi taas ilman satulaa helpommin, täytyy kiinnittää tähän huomiota kun menee satulan kanssa.


Lauantaina kävin ajamassa Ellillä ensimmäistä kertaa yksikseni, tai isäni oli kyydissä, mutta ilman Sannaa. Lenkki sujui hyvin, vaikkakin matkalla oli enemmän kuin miljoona vesilätäkköä :D
Myös pappani pääsi pienelle lenkille kärryjen kyytiin.


Lauantaina ratsastin Ollilla ja Sirkku pääsikin kuvaamaan. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat lauantain ratsastuksesta. Harmillisesti oli satanut lunta, jonka vuoksi O:lle tuli tilsoja. Onneksi pelto ei ollut kuitenkaan liukas. Tilsat vähän hidastivat menoa eikä sitä tiistain flowta löytynyt, vaikkakin lähelle päästiin.


Jatkoimme vähän samalla teemalla kuin tiistaina, eli teimme väistöjä. Käynnissä jouduin tekemään aika paljon töitä, jotta sain Ollin rauhoittumaan ja kuuntelemaan. Olli on herkkä istunnalle ja nytkun se on oppinut avot ja sulut, on tosi tärkeää, että itse istun suorassa. Jos painoni heilahtaa yhtään, Olli tarjoaa heti avoa tai sulkua.


Ravissa väistöt onnistuivat jo huomattavasti paremmin, jopa vasemmalle väistättäessä. Olli vaan ottaa välillä väistättävän pohkeen liiankin hyvin, jolloin väistöstä tulee helposti liian jyrkkä, joten toisella pohkeella piti huolehtia myös eteenpäin menemisestä.

rakeita tuli!

Ravissa onnistui yllättävän hyvin myös avo- ja sulkutaivutukset. Lopuksi vielä vähän kokoamisia parin askeleen sarjoissa. Harmittavasti raekuuro alkoi, mutta onneksi ei satanut golf-pallon kokoisia rakeita :D


Laukkaa otin varovaisesti pääty-ympyrällä. Nostot onnistuivat molempiin suuntiin hyvin, ja laukka rullasi tilsoista huolimatta.
Elli sai pienen hepulin lopuksi kun laukkasimme :D




Toivottavasti jaksoitte lukea tämän pitkän postauksen! Yritän nyt syyslomalla olla ahkerampi bloggaaja.

14.10.2013

Epäonnistumisen päivä


yksi pudonnut ratsastaja, yksi kaatunut hevonen
ja täydellisesti pieleen mennyt ratsastus

Eilen oli kansainvälinen epäonnistumisten päivä- ja ainakin meidän kohdalla se piti täysin paikkaansa. Koska haluan pitää tämän blogin realistisena, enkä vain kiiltokuvana, kerron myös meidän huonot ratsastukset. Enkä tarvitse kommentteja: "pistä se hevonen kuoppaan". Kiitos.

Lähdimme siis maneesille hyppäämään, Sanna lähti Ellillä mukaan, mukana oli vielä yksi ystävämme hevonen.
Jo matka tallille oli kamalaa, Olli ei kävellyt askeltakaan vaan ravasi, jos pidätin, se kääntyi poikittain tielle tai alkoi steppailemaan, vaikka Elli käveli vieressä pitkällä ohjalla. Huoh, esitti se kylläkin piaffin askeleita. Tulin selästä alas ja talutin loppumatkan.

Maneesiin mentäessä rakensimme viisi estettä, joista yksi oli okseri ja yksi sianselkä. Ollin kanssa esteiden rakentaminen on helppoa, se kävelee perässä kuin koira ja seuraa nätisti. Sannan sanoin: "Ollin kanssa on rakennettu enemmän esteitä kun hypätty". Korkeudet olivat ehkä 60cm, eli pienistä aloitettiin. Emmäkä nostaneet esteitä lopputunnista.

Itse ratsastus ei mennyt ihan putkeen, alkutunti ja verryttelyosuus meni melkeinpä kohtalaisen hyvin. Olli pysähtyi kun pyysin ja vasen laukka oli jotenkin jopa kontrollissa. Pääsimme hyppäämään kaksi kertaa verryttelyesteen nätisti ja rauhassa. Tässä kohtaa vaikutti vielä ihan lupaavalta. Mutta sitten, suunnan vaihdos ja täydellinen jarrujen katoaminen. Joko Olli jumitti paikallaan tai juoksi täysiä päin seiniä.

Tulimme oikeaan kierrokseen onnistuneesti kaksi kertaa linjan pysty-sianselkä, johon mahtui seitsemän laukkaa. Ennen ensimmäistä estettä keskustelimme varmaan pari minuuttia, jotta sain askellajiksi ravin. Ollia suututti todella paljon, kun en antanut sen viedä minua kuin pässiä narussa. Joten se alkoi vaihtelemaan laukkoja ja taisi keksiä jonkun oman askellajinsakkin siinä samalla. No, linja tultiin ravissa kaksi kertaa siis onnistuneesti.

Tämän jälkeen piti tulla pieni rata.Poni ei suostunut lähtemään kavereiden luota pois, vaan peruutti ja itse yritin saada sitä eteenpäin. Olli hyppäsi pystyyn ja sitten en tiedä mitä tapahtui? Seuraava muistikuva on ilmalento ja sen jälkeen olinkin maneesin hiekan seassa, hevonen kyljellään vieressäni. Kumpaakaan ei sattunut ja nousimmekin molemmat heti seisomaan, olimme lähinnä hölmistyneitä. O jäi paikoilleen seisomaan, ja katsoi minua ilmeellä: "mitä just tapahtu?".

Yritin vielä kerran hypätä yhden esteen, mutta siitä ei tullut yksinkertaisesti mitään. Käänsin esteelle-O meni ohi-pysähdys vastakkaiseen seinään täydestä laukasta. Tämän jälkeen otin ravissa yhden hypyn ja lopetin.

Kotiin päästyämme hyppäsin niityllä pari estettä, paljon paremmalla menestyksellä! Sen jälkeen menin vielä kentälle ratsastamaan, halusin saada hepan avuille. Pellolla Olli muuttui täysin, se oli todella hyvin avuilla. Täysin eri hevonen. Teimme ravissa avotaivutusta (jota emme ole tehneet aikaisemmin kuin käynnissä) ja poni suoriutui siitä kun vanha tekijä. Jos ei jotain huonoa, niin ei hyvääkään. Laukka oli todella rauhallista, ei mitään ongelmaa.

Joten, Ollilla ei enää ratsasteta maneesissa. Turhaan menen sinne ja totean, että palaamme siellä aina nollatasolle ja jopa sen alle. Me pärjäämme ulkokentillä ja pelloilla oikein hyvin. En vain ymmärrä mikä aiheuttaa tälläisen käytöksen? Pelkääkö se ahtaita paikkoja? Vai onko sille joskus käynyt maneesissa jotakin? Ehkä tämä jää mysteeriksi, mutta me emme mene enää maneesiin. Ulkokentät riittävät vallan mainiosti.

vanha kuva kesältä, muttei nyt jää kuvattomaksi tämä postaus :)

Tänään kävikin hauska juttu, tulin kotiin, mutten nähnyt autosta hevosia laitumella. Ajoin auton talliin ja kävelin tarhan luokse, portti oli kiinni. Hetkonen? Missä ne hevoset on? Hetken tirkisteltyäni kauemmas laitumelle huomasin kolme vatsakumpua. Kaikki kolme olivat päiväunilla :D No, ei ainakaan ole stressaava ympäristö.

11.10.2013

Kompastuskivi kohdattu

nimittäin siirtymiset
Pitkästä aikaa kunnon treenipostausta, tällä kertaa ilman tuoreita kuvia, joten pyrin selittämään vähän enemmän.

Tänään päätin, että kohtaan ne niin vaikeat siirtymiset. Joskus on poistuttava mukavuusalueeltaan ja kehittää myös niitä vaikealta tuntuvia asioita, meillä ne ovat siirtymiset. Meillä siirtymiset (varsinkin hidastavat) ovat lähes poikkeuksetta tuottaneet aina ongelmia. Ratsastin kannuksien kanssa.

Kun Olli saapui meille, puhtaista ravisiirtymisistä ei ollut tietoakaan. Meniköhän melkein 3kk, että nostot olivat nättejä eikä ravi tullut peitsin kautta. Pikkuhiljaa siirtymiset alkoivat olla tasapainoisempia ja nykyään Olli pystyy ainakin useimmiten kantamaan itsensä siirtymisen läpi.


Aloitin alkukäyntien jälkeen työskentelemään käynnissä. Tein voltit päätyihin ja vaadin Ollia taipumaan, pitkillä sivuilla avotaivutusta. Kun tämä onnistui, lisäsin voltin jälkeen seis ja pitkillä sivuilla tein sulkutaivutusta. Pysähdyksissä piti olla tarkkana, ettei Olli väistänyt sivulle tai pysähtynyt vinoon. Myös paikallaan seisominen on välillä vaikeaa, kun poni on koko ajan menossa. Sulkutaivutuksessa täytyy olla taas tarkkana, ettei poni vaan puske lapa edellä ja astuu oikeasti takajalallaan mahan alle.
Käynti sujui ihan hyvin, vähän malttamattomuutta pysähdyksissä ja kiirettä väistöissä. 


Verryttelyravien jälkeen aloin tekemään yllä olevaa tehtävää. Pahoittelen paintilla tekemääni piirrustusta :D
Mutta siis, vihreiden täplien kohdalla seis, punaiset täplät käyntiä, sininen ympyrä=ravivoltti ja muuten ravia.
Eli siis istuin harjoitusravissa, päätyihin ravivoltit, voltin jälkeen ravista seis-liikkumatta-takaisin raviin. Koko rataleikkaan puolessa välissä käyntisiirtyminen, takaisin raviin ja sama toisinpäin. Näin ainakin teoriassa ;)

Käytännössä itse ravi oli tosi hyvää, itselläni ei ole enää ongelmia istua harjoitusravissa enkä häiritse hevosta. Aluksi Olli ei malttanut seistä pysähdyksissä, vaan takapää heitti vasemmalle. Sain tämän korjattua kun jo pysähdystä valmistellassani korjasin vasemmalla jalalla takajalkoja. Ravivolteilla Olli taipui mukavasti ja tuli tosi kivoja pätkiä. Käyntisiirtymiset olivat aluksi ihan katastrofaalisia :D Olli ei malttanut kävellä, puri kuolaimeen ja yritti vaan ryysätä eteenpäin. Tämähän ei käynyt päinsä, tein välissä volttejä ja taivutuksia- niin kauan kun poni malttoi keskittyä ja taas kuunteli minua.

Ravi-seis-ravi siirtymiset onnistuivat pari toiston jälkeen todella hyvin, kun nämä onnistuivat, jätin ravivoltin ja pysähdyksen pois. Ratsastin kokorataleikkaata ja tein käyntisiirtymisiä, niin kauan että ne onnistuivat. Pari kertaa Olli jumitti ja alkoi peruuttamaan, mutta lopetti senkin kun olin itse päättäväinen. Lopulta sain muutamat hyvät siirtymiset.



Laukassa tein ylläolevaa tehtävää. Nostot päissä, puoliympyrä laukassa, ravisiirtyminen, toiseen päätyyn ja uusi laukannosto. Laukka onnistuikin tänään oikein hyvin. Olli nosti molemmat laukat kun halusin, ei pukittanut tai ryysinyt. Laukka-ravi siirtymiset olivat hallittuja, vaikkakin ensimmäisten siirtymisten jälkeen Olli yritti painaa päätään alas. Istuin itse satulaan ja tein tarvittaessa ravivoltin, jonka jälkeen poni toimi taas nätisti. Oikean laukan nostot eivät ole pitkään aikaan onnistuneet näin hyvin.

Lopuksi ravasin ympyrällä loppuraveja ja sen jälkeen pikkusiskoni sai hetken ratsastaa Ollilla. 

Loppujen lopuksi ratsastus menikin oikein hyvin. Siirtymiset alkoivat jo onnistumaan, laukka ei ole pitkään aikaan ollut yhtä hyvää ja ravissa tuli muutamia makeita pätkiä! Yhtään pukkia ei tullut, eikä Olli hypännyt kertaakaan pystyyn- sekin on jo huimaa edistystä. Yleensä Olli vetää heti herneet nenään kun siltä vaatii jotakin.



8.10.2013

Kouluratsastusta syksyisessä maisemassa

Ellin ja Ollin ratsastusta
Viikonloppu oli todella kiireinen ja sisälsi todella paljon heppailua. Silti oli älyttömän kivaa! Eiinen menikin molempien heppojen ratsastamisessa, ystäväni Minttu halusi tulla kuvaamaan, kiitos hänelle kuvista! Nyt saattekin sitten ratsastuspostauksen kera kuvien!

Viime viikon torstaina (3.10.2013) olin Ollin kanssa Peninan valmennuksessa. Hypin taas riemusta kun kuulin tunnin aiheen, askeleenpidennyksistä seis. Käynnissä tehtävä vielä onnistuikin jotenkuten, Olli vaan ei malta koskaan kävellä kun Penina on katsomassa :D no, treeniä treeniä! Ravissa oli pari kertaa jarrut kateissa, mutta onneksi myös pari tosi hyvää pätkää. Laukassa teimme noston, muutama askel laukkaa, ravivoltti ja seis. Tässä kohtaa herra veti herneen nenään ja hyppäsi kerran pienesti pystyyn.
Laukan jälkeen ravissa pyysin Ollia odottamaan ja kantamaan itseään. Poni pysähtyi ja hyppäsi kynttilänä pystyyn+ kauhoi etusillaan, tässä kohtaa komensin kunnolla ja sen jälkeen Olli menikin tosi nättiä ravia. Huoh.

Myönnän, olen päästänyt meidät liian helpolla työnteosta. Olen mennyt vähän sinne päin ja silloin kun Olli on mennyt nätisti, ratsastanut vain hetken aikaa. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja alan ratsastamaan. Kunnolla.



Eilen eli maanantaina ratsastin ensimmäiseksi Ellillä. Ellillä olenkin ratsastanut viimeksi viimeviikolla, silloin menin ilman satulaa kentällä. Pahoittelen omaa istuntaani, tuo satula on aivan kauhea. En tykkää siitä itse yhtään.


Tehtiin paljon taivutteluja, koska Elli on vähän jäykkä ja varsinkin vasemaan kierrokseen ei taivu- vaan puree kuolaimeen. Ensin töitä käynnissä, se oli ihan ok. Vasen suunta tuottaa vaikeuksia aina alkuun, mutta jumpalla sekin alkaa paranemaan ajan kanssa. Täytyy vaan jaksaa tehdä töitä pitkällä tähtäimellä ja hevosen ehdoilla.

Elli on vähän tahmea ja hidas pohkeelle, ja tarkoituksena oli laittaa kannukset, mutta unohdin ne. No, Minttulla oli onneksi aikaa, joten kävin kesken ratsastuksen laittamassa kannukset jalkaan ja vaihdoin Ellille Happy Mouth-kolmipalan.


Happy Mouthilla Elli oli paljon tasaisempi suustaan eikä painanut kädelle. Vasempaan suuntaan saatiin myös kivoja pätkiä kun hetken taivuttelin. Ravissa alkaa löytymään jo kiva tasainen tahti. Harjoitusravissa Elli kuuntelee kivasti istuntaa ja on yllättävän herkkä sille.


Laukassa Elli oli yllättävän hyvä. Nostot olivat yllättävän nättejä, ei kaahotusravia välissä. Laukka myös pyöri hyvin ja rullasi tasaisessa temmossa eteenpäin. Näillä kuolaimilla Elli ei painanut vasempaan kierrokseen ollenkaan, mitä yleensä on tehnyt varsinkin vasemmassa laukassa.

Loppuun vielä loppuravit pidemmällä ohjalla, hakien eteen-alas venytystä. Tammalle tulikin pieni hiki pintaan, hyvä juttu.


Ellin jälkeen ratsastin Ollilla. Jätin kannukset jalkaan, silloin mietin että se voi auttaa jumitukseen, tai pahentaa sitä. Toivoin todella ensimmäistä.
Sanna antoi sunnuntaina Ollille shietsu-hoitoa, Olli oli kuulemma reagoinut todella voimakkaasti.

Alkuun alkukäyntejä ja kuinka tyytyväinen olin kun pääsin taas tutun ja turvallisen hevosen selkään. Hevosen, joka tuntuu oikealta ja itselleen sopivalta. Ja tuo satula, oon ihan rakastunut siihen :D Miten oonkaan jaksanu sitä vanhaa satulaa? Hassua miten oma istunta muuttuu satulan myötä. Pidensin taas jalustimia yhden reiän verran pidemmiksi.


Olli oli yllättävän hyvä ratsastaa, se oli kevyt edestä ja liikkui rentona ja rauhassa. Koska Olilla oli ollut pari vapaapäivää, aloitin rauhassa ja hain enemmän tasasista tuntumaa. Taivuttelin ja harjoittelin taas istumista harjoitusravissa.


Oikeassa laukannostossa Olli hyppäsi kerran pienesti pystyyn, mutta that´s it. Positiivista. Kun nosto onnistui, itse laukka rullasi hyvin, enkä ole pystynyt kokoamaan sitä niin paljoa pitkään aikaan. Tein vaihtelevia pätkiä, saatoin tiputtaa laukan missä kohtaa vaan. Näin Olli olikin skarpimpi eikä yrittänyt vaan ryysätä. Hieno poni!




Kannuksien avulla jumittelu oli todella vähäistä ja Olli liikkui pohkeesta eteen. Jatkan kannuksilla menoa vielä, jotta saan jumittelun kokonaan pois. Tästä lähtee meidän uusi nousukausi, ainakin toivottavasti.

2.10.2013

~Keke~

elämäni hevonen

Olen täällä blogissa välillä puhunut Kekestä, mutten ole siitä sen syvemmin kertonut. Joten tämä postaus on omistettu Kekelle, yhdelle elämäni tärkeimmälle hevoselle. Yritän kirjoittaa tätä postausta selkeästi, mutta se voi epäonnistua, sillä kyyneleet nousevat väkisinkin silmiini. Keken tarkemmat tiedot löydät sukupostista, Ge Ge Qvist.


Siitä on nyt noin 1 vuosi 5kk kun näin Keken viimeisen kerran. Muistan vieläkin kaikki yhdessä koetut hetket, enkä tule unohtamaan niitä. Mutta kerrotaanpa koko tarina pääpiirteittäin.

Vuonna 2009 keväällä olin itse 14-vuotias ja aloin etsimään omaa vuokrahevosta. Löysin hevostalli.netin kautta ilmoituksen lämpösestä, joka oli muuttanut lähitallillamme. Laitoin viestiä hevosesta ja sovimme tapaamisajan. 30.6.2009 menin tapaamaan Kekeä ensimmäisen kerran.


Keke oli laitumella, kun näin sen ensimmäisen kerran. Se oli pieni, kapea ja tuolloin vielä laiha, mutta äärettömän sympaattisen näköinen. Sillä oli ratsastettu n.4 vuotta ja osasi perusasiat, vaikka vauhtia löytyikin. Hoitaessa se seisoi kiltisti paikoillaan. Sannalla oli erittäin hieno mainospuhe Kekestä: "Kyllä sitä yksi tyttö kävi kokeilemassa ennen sua, mutta se lähti itkua pidätellen pois". Keke oli mennyt hieman vauhdikkaasti, ex-ravuri kun oli. Ensimmäisestä ratsastuksesta en muista paljoakaan, hyvin se ei kuitenkaan mennyt :D Selässä pysyin kuitenkin. Sovimme, että alan vuokraamaan Kekeä muutaman kerran viikossa.


Keken kanssa alku ei ollut helppo, se oli silloin vaativa. (Näin jälkeenpäin, jos vertaa Olliin, se ei ollut :D ) Mutta kuitenkin. Keke kaahotti ravissa, ei kävellyt ja laukkakin oli vähän räpeltämistä. Silti se yritti aina parhaansa, ei heittänyt selästään ja oli todella kiltti hoitaa. Alkuun kävin tunneilla keken kanssa, 40cm esteen hyppääminen oli vaikeaa, jarrut olivat hukassa ja siistiltä ratsukolta näyttäminen oli kaukana totuudesta.




Pikkuhiljaa aloimme kuitenkin kehittymään ja löysimme luottamuksen toisiimme. Matkamme oli pitkä ja kivinen, mutta sen arvoinen. Loppuajasta pystyin ratsastamaan Kekellä ilman varusteita ja tekemään sen kanssa mitä vain, luotin siihen 100%. Kävimme myös estekisoissa, joista Keke toikin yleensä ruusukkeen kotiin. Viimeiseksi jääneet kisamme oli voistiossa, luokkina 70cm ja 80cm, joista saimme tuplavoitot.


Keken ansiosta opin paremmaksi ratsastajaksi, tasapainoni kehittyi huimasti ja opin kärsivällisemmäksi. Vaikka Keke oli pienikokoinen, se rakasti hyppäämistä. Hyppäsin Kekellä 110cm ilman satulaa ja korkeimmillaan 120cm satulan kanssa, irtona Keke hyppäsi 130cm. Kouluratsastuksessa alkuaikoina taidot olivat lähempänä Helppo Ö:tä, loppuaikoina lähentelivät Helppo B:tä. 


Vaikka Keke oli pieni, vaatimattoman näköinen, lämppäri - oli se silti kaikkea mitä halusin hevoselta. Sillä oli suuri sydän. Elämäni särkyi kun Sanna teki päätöksen Keken lopettamisesta. En pystynyt olemaan koulussa pariin päivään ja lihoin kuukauden aikana varmaan 5kg. Vieläkin kyyneleet nousevat silmiini kun mietin tätä hevosta.



Jos teillä on jotain lisäkysymyksiä Kekestä, niitä saa jättää kommentteihin. Avasiko tämä postaus teille yhtään Kekeä?