26.8.2015

Se oli sitten siinä.



Tässä se on, blogin viimeinen postaus. Valitettavasti itselläni ei ole enää aikaa eikä inspiraatiota jatkaa. Tekstiä ei tule luonnostaan, kuvia saan tulevaisuudessa harvoin eikä mielenkiinto enää riitä. Joten lopetetaan vielä hyvän sään aikana. 

Kiitos kaikille ystävällisille kommentoijille, aktiivisille seuraajille ja muuten vain mukana roikkujille. Hyvää loppukesää & alkusyksyä kaikille blogia lukeneille!


17.8.2015

Oman pihan kenttäheppa




Koneen syövereihin olikin hukkunut yhden kerran ratsastuskuvat ja nyt onkin oiva väli niitä julkaista. Sirkku tuli jälleen kerran mukaani, joten kuvat ovat taas Sirkun käsialaa. Tällä kertaa oli tarkoituksena hypätä vähän erikoisempia esteitä, joita olen aiemmin hypännyt esim. Ollilla.

Ehkä ensikertaa pitkään aikaan, myös ilma suosi meitä. Aina kun mun on tarkoitus hypätä, niin tuulee joko niin paljon, ettei esteet pysy pystyssä tai sataa, jolloin pohja menee liukkaaksi.Mutta tällä kertaa oli (onneksi) poikkeus. Sirkku teki Ellin harjaankin oikein hienon letin, joten heppakin oli ainakin ulkonäöllisesti edukseen. Minäkin panostin ja laitoin turvaliivin päälle, jos olisi vaikka sattunut tippumaan.




Alkuverryttelyissä Elli oli tosi kivan tuntuinen, se katseli esteitä korvat hörössä jo kun saavuimme niitylle. Heppa kyllä tajusi, mikä tunnin aihe on. Alkuverryttelystä ei nyt ole niin paljon kerrottavaa, askellajit läpi, ratti kääntyi ja jarru/kaasu toimivat. Siinäpä oleellisimmat näin yksinkertaistettuna. Aloitin veryttelyhypyt pienelle ristikolle, joka nostettiin sitten pystyksi. Sain lähestymiset ratsastettua hyvin, ja Elli hyppäsikin kivasti. Ilmaa välissä on kyllä vähän liioitellun paljon, muta ei ainakaan puomit putoa. Seuraavaksi hyppäsin jo ennestään tuttua isompaa tukkia. Tälle on helppo lähestyä, joten esteen kanssa ei ollut ongelmia.



Kolmiomallinen este olikin aluksi huisin pelottava. Ensimmäinen yritys päätyi kieltoon, jonka jälkeen Elli kävi pöristellen katsomassa estettä ja äkkiä pakilla karkuun, lautojen välistähän olisi voinut hyökätä vaikka millainen heppoja syövä olento! Toisella kertaa päästiin yli, erittäin omintakeisella tyylillä. Sen jälkeen alkoi jännitys vähän laueta ja hypyistä tuli paljon tasaisempia. Toisesta suunnasta tullessa este oli taas yhtä pelottava ja kieltohan siitä tuli. Toisella kertaa mentiin sitten yli ja lennokkaasti.


Päivän ehdottomasti vaikein este oli vain tuollainen "kasa". Elli ei ilmeisesti hahmottanut sitä kunnolla, ja vaikka esteellä ei ollut korkeutta juuri mitään, ja pituuttakin n.metrin verran, tuotti se suuria vaikeuksia. Ensin lähestyin estettä laukassa ja Elli stoppasi 5m ennen estettä. Eikä mennyt lähellekkään. Toisella yrittämällä tulin suosiolla ravissa ja taas stoppi. Otettiin kieltoja sitten useampikin, mutta E ei estettä edes harkinnut ylittävänsä. Lopulta Sirkku laittoi puomit pieneen kasaan ja talutti Ellin siitä yli. Tämän jälkeen saimme vasta onnistuneita ylityksiä. Yllätyin vähän Ellin reaktiosta, mutta onneksi tästäkin haasteesta selvittiin.



Sitten tultiinkin enemmän maastoesteiden tyylisiä, ja hyppäsimme tukkikasaa sekä polttopuu-pinon ylitse koivujen välistä. Ja mitä teki meijän neiti, hyppäs ekalla kerralla melkeimpä paikaltaan yli ja sen jälkeen alkoi itse hakeutumaan jo esteelle. Huippu heppa! Molemmat esteet ylitettiin molemmista suunnista sujuvasti. Itsellänikin oli muutama vuosi aikaa, kun noiden yli olen viimeksi hypännyt.

10.8.2015

Maailma muuttuu, niin minäkin.



Istun jälleen koneella ja avaan bloggerin, haluaisin kirjoittaa, mutta kuitenkaan ajatukset eivät välitä sanoiksi. Viimeinen kuukausi on ollut yhtä hullunmyllyä. Suurin muutos on se, että muutan Lahteen syyskuun alusta. Eli ihan ensimmäiseen omaan kotiin! Hui. Lisäksi töitä on ollut nyt todella paljon, josta en kylläkään valita. Olen myös tanssinut, purjehtinut ja nauttinut elämästä ja suunnitellut tulevaa. Kiirettä on ollut, enkä ole kovin paljoo koneella istuskellut. Löysin itseni taas lukemasta kirjoja, jotka nekin ovat vieneet vapaa-aikaani.


Oma treeni-into on ollut vähän hukassa taas, joten olen lähinnä ratsastellut fiiliksen mukaan. Ellin kanssa ollaan käyty maastossa usein ja olen touhuillut Poppiksen kanssa aina kun on vain ollut aikaa.
Lisäksi olin itse hieman "saikulla", pää ei kääntynyt ja muutenkin lihakset totaali jumissa. Pari kertaa olen tässä välissä käynyt hierojalla. ja nyt alkaa taas tuntua normaalilta.
Ratsastuksen olen delekoinut aika hyvin muille, tallilla olen siis pyörinyt mukana. mutta aina joku muu on ollut selässä (Elli on niin super luottoheppa!). Nyt olen taas alkanut ottamaan itseäni niskasta kiinni, ja ollaan panostettu kouluratsastukseen. Kuskin istunta on muuttunut hieman paremmaksi ja Ellin ratsastettavuus paranee koko ajan.


Vaikka minä muutan, hepat jäävät silti meille. Tällä hetkellä meillä onkin vain "omat" kolme kappaletta tallissa. Käyn silti viikottain tallilla ratsastelemassa Ellillä ja puuhailemassa Poppiksen kanssa, mutta vuorotyöni vuoksi, en luultavasti saa sitäkään vähää kuvaajaa paikalle. Joten, en tiedä yhtään miten blogin käy. Toisaalta olisi aikaa kirjoittaa blogia enemmän, kun asun Lahdessa. Ja silloin kun käyn tallilla, teenkin oikeasti jotakin heppojen kanssa. Nyt kun asun vielä kotona, useimmiten hoidan vain pakolliset työt ja itse ratsastus jää vähemmälle. Ensi kuusta lähtien tulen tallille aina harrastamaan, joten teenkin silloin kunnolla hommia (varokaa vaan ponit!). Mutta kiinnostaako ketään lukea blogia, joka ei olekkaan entisensä?


Näitä kysymyksiä pähkäillessä taas uuteen huomiseen ja seuraavaan postaukseen.