Helpon C:n treenaamista

Sunnuntai iltapäivä, ulkona tuulee ja sataa lunta. On kamalan kylmä, mutta heppatyttö lähtee silti tallille. Onhan sovittu treffit taas Sirkun kanssa. Aiheena tänään oli helpon C:n kouluradan treenaamista, sillä me tähdätään kisoihin maaliskuussa! Tai sitten ei, katsotaan meneekö uhoamiseksi vai luikitaanko häntä koipien välissä karkuun? Kaikista materiaaleista taas suuri kiitos Sirkulle!

Treenaussää ei nyt ollut kamalan loistava. Naama meinasi jäätyä ja tuuli vinkui korvissa. Olisin toivonut maneesia, tai että "kenttä" olisi metsän suojissa.Mutta ei, keskellä peltoaukeaa. Onneksi Elli sentään yritti parhaansa eikä kiukutellut huonosta säästä. Lähimaneesilla järjestetään maaliskuussa kisat, joihin haluaisin mennä. Treenattiin siis kotona ekaa kertaa kokonaista koulurataa. Ennen emme päässeet edes alkutervehdykseen asti..

 Elli on saanut tarhassa ollessaan haavan turpaansa, jonka vuoksi sillä ei ole turpahihnaa nyt laisinkaan, ennenkuin haava paranee kunnolla.

Alussa teimme käynnissä hieman avoa ja pohkeenväistöä, jotta sain pohkeet kunnolla läpi. Vähän tamma alkuun vastusteli, mutta huomasi kyllä, että nyt tehdään töitä eikä pelleillä. Lämmittelin ensin kunnolla ravissa ja nostin sitten laukat. Elli nosti erittäin hyvin ja ylläpiti laukkaa kivasti. E on paljon kivempi ratsastaa laukan jälkeen, kun se ei koko aikaa odota, että kohta saa laukata.
Kunnollisten alkuverryttelyjen jälkeen olin saanut pohkeet läpi ja Ellin kuulolle. Ohjastuntumaan kiinnitin huomiota, mutta vielä on matkaa tasaiseen tuntumaan. Tähän väliin kävelimme välikäynnit.

Ensimmäisen radan menin vain kokeilumielessä läpi. Ratsastin mahdollisimman hyvin, mutta en olettanut liikaa.  Näin näimme mikä lähtötilanne on. Mutta hei, pääsimme radan loppuun asti!

Siirtymiset ravista käyntiin ja laukannostot onnistuivat tosi kivasti. Laukka itsessään vähän kaahotti ja siirymiset raviin eivät olleet siistejä.Vielä tarvitaan nimenomaan tasaisuutta ja parempaa ohjastuntumaa. Nyt pitää vähän moittia itseänikin, pitäisi ratsastaa vieläkin paremmin. Keskittyä omaan istuntaan ja ratsastaa rohkeammin ohjastuntumaa kohden. Mutta tuolla radalla olisimme kyllä päässet radan hyväksytysti läpi. Alkurata meni paremmin kuin loppurata.

En tiedä miten Elli reagoi kisatilanteessa. Se voi olla todellinen häslä, jonka ratsastamisesta ei vain tule mitään. Tai sitten se voi esiintyä ja olla erittäin kiva. Toivoisin todella jälkimmäistä, mutta pahimpaankin pitää valmistautua.

Toisella yrittämällä loppurata onnistui paremmin kuin alkurata. Tällä kertaa sain laukan rytmiä hidastettua ja siirtymiset ratsastettua paremmin läpi. Raviosuuksissa en osannut itse istua kyydissä hiljaa, jolloin Elli protestoi päällään viskelemällä sitä ylös alas. Se siität asaisuudesta. Ainakin itse sain todella hyvän vatsalihastreenin! Jos nämä kaksi rataa yhdistettäisiin, olisimme saaneet kivan kokonaisuuden. Nyt tietää, mitä tulee treenata ja katsotaan riittääkö kotitreenit siihen, että lähdemme kisoihin asti.

Lopussa on koostevideo tunnista. Pätkä sieltä pätkä täältä. Nyt yritän ainakin ratsastaa Elliä aktiivisemmin kisoja silmällä pitäen. Katsotaan päädytäänkö vielä estekisoihinkin hyppäämään 60cm rataa. Saas nähdä.