25.5.2015

Taikun erilainen treenikerta



Kirjoittelen tätä postausta nyt ulkoeteisessä kesästä nauttien, aurinko paistaa ja on ihanan lämmintä! Ah, kesää tulee kovaa vauhtia. Palataan ajassa taaksepäin huhtikuun loppupuolelle, päivä oli erittäin tuulinen, mutta meillä oli sovittu vähän erilaiset treenit Taikun kanssa, nimittäin esteitä.

Taikulla on kisattu pienissä seurakisoissa 90cm asti kuulemani mukaan, ja olenhan sillä itsekkin hypännyt kerran joulukussa. Silloin hevonen ei kyllä säväyttänyt. Nyt kun kunto on noussut ja maha pienentynyt kevään aikana, kokeilin hyppäämistä omistajan pyynnöstä. T on toiminut opetushevosena nuorelle tytölle, joten pikkueteitä se olikin pomppinut säännöllisesti.



Hypättiin siis meillä kotona, joten uudehko paikka, tuulinen sää ja esteet saivat Taikun sellaseen innostumisen tilaan, että välillä meinasi olla jarrut hukassa. Lähtökohdat oli ihan hyvät, Taikulla on tosi kiva laukka, jota pystyy säätämään ja se pyörii hyvin.

Aloitimme ihan pienellä esteellä, haimme vähän tuntumaa ja kuulostelin miten T toimiikaan. Itselläni oli vähän liian pitkät jalustimet, jonka tajusin vasta nyt toukokuussa kun hyppäsin kyseisellä satulalla uudestaan. Meidän yhteistyö ei ihan heti lähtenyt pelittämään halutulla tavalla. T haluaa hypätä hirveän läheltä estettä, selättömästi ja ikäänkuin roiskaista siitä yli. Itse olen tottunut hypppäämään kauempaa ponnistavilla hevosilla, joten esteiden ponnistuspaikat tuottivat alkuun ongelmia. Saimme asian kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen pelittämään.



Vaikka T:llä ei ole oikeastaan mitään estetekniikkaa (tai pääseehän noinkin esteistä tietty yli, tyylipisteitä ei kyllä heru!), oli se silti erittäin innokas. Taikun laukkaa on helppo säädellä esteiden välissä. Kuitenkaan tyhmyyksiä se ei esittänyt, yhtään ei loikkinut tai koikkinut.

Hypäsimme pientä suhteutettua, jonka jälkeen tuli lyhyellä sivulla pysty. T suoriutui tehtävästä todella hyvin, joten siirryimme hyppäämään pystyä yksittäisenä. Tähän tähtäys onnistui paljon paremmin ja löydettiin hetkellisesti yhteinen sävel. Hyppääminen täysin erilaisella hevosella kuin yleensä, on itselleni loistavaa harjoitusta. 



Otin muutaman vähän isomman hypyn, joista T selviytyi hienosti, sillä selvästi on päätä ja hyppyponnua. Itse haluaisin hevosen hyppäävän pyöreämmin, joten tiputimme estekorkeutta ja laitoimme esteen etuun maapuomin. Näin ponnistuspaikka osuisi kohdilleen helpommin, ja T toivon mukaan käyttäisi selkäänsä hieman paremmin.

Ensin ponin neljä jalkaa olivat aivan sekaisin, eka yritys meni siis aivan penkin alle. Toisella kerrallaonnistui jo paremmin, ja sen jälkeen hypyistä tuli hieman parempia. Ensi kerralla esteitä hypätessä hyppäänmme jumppasarjaa, jotta heppa saa käyttää selkäänsä kunnolla. 



Lainasin Ellille T:n satulaa, joten ratsastin ponin takaisin kotiinsa ilman satulaa. Monipuolinen treeni on hyvästä mutta kyllä me kouluratsastuksessa pysymme pääsääntöisesti. Esteitä on kiva hypätä mielenvirkistykseksi, hevonen kun niistä selvästi tykkäsi. Olen käynyt nyt T:tä ratsastamassa 1-2 kertaa viikossa, yleisesti koulua, mutta muutama kerta ollaan maastossakin pyörähdetty.

Nyt lähden nauttimaan mahtavasta ulkoilmasta! See you.


20.5.2015

Kipinäliekki


Se estekerta, jolloin Elli löysi sisäisen estehevosensa

Estekisoihin treenattiin ahkerasti, eli tämäkin on tapahtunut jo maaliskuussa. Ellin perustreeneihin kuuluu kouluratsastus ja maastoilu muun muassa, joten ei hätää, emme ole vain hyppineet! Näistä estekerroilta mulla vaan on materiaalia, silloin Sirkku on yleensä mukana nostelemassa puomeja, ratamestarina ja sitten vielä kuvaajana. Kaikki kuvat jälleen (c) Sirkku.



Lähdettiin maneesille siis hyppäämään, itse olin kerrankin hyvissä ajoin paikalla. Edellisellä ryhmällä meni hieman yliajaksi, mutta pyörin maneesin toisessa päädyssä Ellin kanssa. Kun ryhmä lähti pois, ei E yhtään haikaillut heidän peräänsä, vaan keskittyi hienosti työntekoon. Rata oli siis jo valmiiksi rakennettu ja melkein jokaisessa esteessä oli jotain peloketta. Vesimattoa, kaaria, portti ja renkaita. Päivän teemana olikin erikoisesteet, koska meillä on kotona vain omatekemiä yksinkertaisia esteitä, ei siis värikkäitä puomeja ja muita hienouksia.



Alusta asti heppa oli erittäin rento ja yhteistyökykyinen. Ravi oli letkeää ja laukka pyöri, saimme jopa kehuja edellisen ryhmän jäseniltä laukasta. Kyllä Elli tietää koska pitää esiintyä!

Aloitin hyppäämisen vihreällä ristikolla, jota tulimme ympyrällä. Näin sain Ellin helpommin laskeutumaan myötälaukassa ja saimme sujuvia hyppyjä. Elli hyppäsikin hyvin ja kuunteli pidätteet, jolloin sain ratsastettua ponnistuspaikat kohdalleen.

Kun ristikko sujui, tulin linjassa ensin ristikon ja sen jälkeen punavalkoisen okserin. Ekalla kerralla Elli tekikin melko yllättävän kiellon. Toisella kerralla sain rohkaista aika tavalla, mutta yli mentiin. Kolmannella kerralla hyppy oli jo sujuva, mutta ilmavara vähintäänkin riittävä. Yllätyin, että pelkkä normaali punainen pysty oli E:n mielestä niin pelottava..



Vaihdoimme taas suuntaa ja tulin linjan a-osaa, jossa oli vihreän pystypuomin alla kaaret. Kaari on toiselta puolelta balkoinen ja toiselta punainen. Eka lähestyminen tuli hieman liian lähelle, mutta E pelasti tilanteen ja kiipesi hienosti esteen yli. Tämän jälkeen saatiinkin oikein sujuvia hyppyjä ja uskalsin tulla linjan b-osan, jossa oli pelokkeina renkaita. Elli hyppäsi joka kerta erityisen hyvin tälle esteelle!
Tultiin linjaa myös toisinpäin, joka onnistuikin ensimmäisellä yrittämällä hieman hapuillen, mutta puhtaasti. Elliä pelotti noi punaset pelokkeet kamalasti, mutta rohkeana heppana hyppäsi hienosti yli. 





Säästettiin pelottavin viimeiseksi, eli vesieste. Elli on aiemminkin sitä hypännyt, mutta tyyli on ollut erittäin mielenkiintoinen. Huikea heppa hyppäsi heti ekalla yrittämälä yli, tosin ilmavaroilla ja tuolla ihmeellisellä etujalkojen heitolla.. :D (kts.tämä video) <-viimeinen hyppy.

Tämän jälkeen hypyt normalisoituivat, mutta toisesta suunnasta oli alkuun taas pelottavaa, ja kiellettiin. Sen jälkeen nostimme estettä ja lopuksi se oli 90cm korkea ja E hyppäsi sen todella itsevarmasti ja innokkaasti yli.



Lopuksi tulimme radan n.50-70cm korkeudessa. Muutama rikko ristilaukalle, muttei yhtään kieltoa ja korvat tötterössä eteenpäin. Kaikki puomit pysyivät paikoillaan ja ponnistuspaikat onnistuivat.

Elli löysi kyllä tuona kertana sisäisen estehevosensa, se ei aiemmin ole ollut noinkaan hyvä hypätä. Tämän jälkeen hypyt ovatkin onnistuneet ja kisarata meni odotettua paremmin.

Lopuksi fiilisteltiin hetki ravissa ja lähdettiin kävelemään kotiinpäin hymyissä suin.


15.5.2015

Vatsalihaksia mä metsästän



Maaliskuussa me treenattiinkin tosi ahkerasti, myös koulurintamalla. Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin alkaa taas ratsastamaan kunnolla ja laittaa ratsunkin oikeasti töihin. Molemmilla siis vatsalihaksien etsintää. Sää oli taas mitä mainioin ja Sirkku oli kameran kanssa kuvaamassa ratsastusta.



Vaikka Elli onkin todella kiltti ratsastaa, osaa se myös kusettaa. Laitoin siis kannukset jalkaan, jotta mamma kuuntelisi myös ulkopohjetta. Saan sen kyllä läpi ilman kannuksiakin, mutta halusin heti alusta asti heppasen kuulolle.

Alkuun Elli protestoikin hieman kannusta, se jumitti ja heilutti häntäänsä. Pian pääsimmekin taas samalle aaltopituudelle ja E kuunteli apuja nopeasti ja toimi pyydetysti. Tamalla oli himppasen energiaa ja välillä puolipidätteet eivät menneet ekalla läpi. Elli on siitä kiva hevonen, että yhden puolipidätteen se voi vielä innostuksissaan sivuuttaa, mutta toiseen kohdalla reagoi kyllä. Eikä se ole missään vaiheessa vahvan tuntuinen, se on jopa vähän liiankin kevyt kädelle.



Hain ratsastuksen aikana tasaista tahtia, joka olikin hieman haastavaa toisen energisyyden vuoksi. Puuskittaiset tuulet säpsyttivät tammaa, saihan siitä "hyvän" syyn vähän syöksähdellä. Yritin myös ratsastaa Elliä eteenpäin, se jää todella helposti vain paikoilleen kauhomaan, mutta liikkeestä puuttuu ilmavuus.

Kuvissa istuntani on kyllä ihan kamalan näköinen, onneksi olen tässä välissä jo kerinnyt käymään valmennuksessa, jossa löytyikin se kadonnut ryhti. Ja mikä ihme mun nilkkaa vaivaa harjoitusravissa? En saa sitä edes maassa ollessani väännettyä tuollaiseen asentoon. Ja tuota tapahtuu vain harjoitusravissa, mutta melkeimpä kaikilla isoravisilla hevosilla..



Laukannostoissa E oli vähän turhan innokas ja kerran otettiinkin noston jälkeen pari loikkaa, pää ylös ja "täysiä". Ensimmäistä kertaa ikinä E lähti myös viemään, huiman neljän askeleen verran, mutta napasi kuolaimesta kiinni ja lähti. Onneksi ei ole ottanut tuosta tapaa, joten voin laittaa sen ylienergisyyden ja tuulen piikkiin. Meijän luotto mammalla toimii aina jarrut.

Tällä kerralla laukka rullasi taas hyvin, olihan ilmaakin välissä ihan kiitettävästi, mutta nostoja pitää taas harjoitella. Haluan, että ne ovat teräviä ja nosto on oikeasti nosto, eikä E vain juoksisi kohti laukkaa. Käynnistä nostot onnistuvat nykyään paremmin kuin ravista.



Elli toimii aina laukan jälkeen paremmin - kuten myös tälläkin kertaa. Itse kaivelin talven jäljiltä vatsalihaksiani ja ainakin osa niistä löytyikin harjoitusravissa. Mammalla kun ei ole mikään pieni ravi, joten vatsalihaksille on oikeastikkin käyttöä. Ravin tahti parani loppua kohden ja saimmekin pitkät ja rennot harjoitusravipätkät. Auts, kyllä muuten tuntui vatsalihaksissa tämän treenin jälkeen. Ainakin tietää, että kyllä ne siellä jossain ovat. Heppanenkin käytti omaa vatsalihastansa, hyvä me!



Nyt meillä on vähän huonot treenimahdollisuudet, koska kenttä/laidun jouduttiin purkamaan ja kyntämään. Ihan tyhmät eu-ääräykset, sanon minä..Onneksi saamme lainata naapurin ratsastuspeltoa kesäkuun loppuun asti ja sen jälkeen pitää aidata toisesta laitumesta jokin ratsastusalue. Käymme myös maneesilla ratsastamassa kunnon treenejä koulussa/esteillä. Maastot ovat nyt kova sana, onneksi niitä meilläpäin riittää. Noh, nyt pitäää vain kestää tämä kesä näissä puitteissa mitä meillä on, luovuus kunniaan.



13.5.2015

Valokuvan tarina ~ Olli


Kaikki alkoi 30.5.2012, kun Olli saapui Sannalle. Ensimmäisiä ratsastuskertoja yhdessä.

Harjoittelimme myös esteitä, ja niistähän Olli pitikin. Alun estetreenejä.

Rakensimme meille kotiin omia "maastoesteitä", joista Olli selviytyikin hienosti, yhdellekkään esteelle ei kielletty.

Olli antoi olla selässä mitenpäin tahansa. Kenenkään muun hevosen selässä en ole seissyt yhtä usein ja yhtä luottavaisin mielin.

Olli oppi nopeasti uusia temppuja, joista sen bravuuri oli ylähuulen nosto.


Tämä lukeutuu yhteen lempikuvistani


Tämä ja alempi kuva on otettu meidän parhaiten onnistuneista estetreeneistä. Olli toimi tuolloin kun ajatus, ja sarjan korkeus olikin lopussa 95cm. Tuota hyppykertaa muistelen hymyillen.




Näissä kuvissa näkyy Ollin rakennekuvia ja sitä muutosta, jonka tuo hevonen kävi läpi. Rumasta ravurin rääpäleestä kuoriutuikin näyttävä ja hyvinvoiva suomenhevonen.

Ratsastin Ollilla usein ilman satulaa. Yleisesti ottaen meillä meni silloin poaremmin. Kyseisenä ratsastuskertana Olli oli oikein edustava.

Kokeilin ratsastaa jopa kuolaimettomilla ja O toimi hetken aikaa niillä oikeinkin hyvin. Pystyin jopa laukkailemaan.

Kävimme estekisoissa hyppäämässä 50-60cm ja 80cm. Kaksi voittoa.



Ratsastuskerta auringonlaskussa. 

Kävimme myös match-showssa!


Viimeinen ratsastuskerta, joka onnistuikin hienosti.