26.9.2014

Pienen valkoisen selässä



Pitkästä aikaa suuntasin auton nokan kohti Samun kotitallia. Edellisen kerran taisin käydä joskus heinäkuussa. Nappasin Sirkun matkalta kyytiin, joten taas on luvassa kuvia. Samu oli haettu tarhasta ja varustettu valmiiksi suitsia lukuunottamatta. Suitset päähän ja kenttää kohti. Samulla oli estesatula tällä kertaa ja täytyy sanoa, että se näytti ihan älyttömän pieneltä. Satula oli kuitenkin tosi mukava ratsastaa ja mahduin jopa siihen.


Kävelimme pitkät alkukäynnit, jonka jälkeen tein käynnissä väistöjä. Avot sujuivat oikein mallikkaasti, sulut pienen muistuttamisen jälkeen. Pohkeenväistöissä Samu olisi halunnut väistää suoraan sivulle, mutta kun huolehdin eteenpäin menosta niin väistöt olivat oikein näppäriä.
Samu yritti alkuun vähän karata tuntumalta, painaa kättä vasten ja tehdä kaikki konnankoukut, jotta välttyisi rehelliseltä työnteolta. Kuitenkin muutaman muistutuksen jälkeen pääsimme samalle aaltopituudelle.


Ravissa Samu oli paremmin jo avuilla. Teimme ympyröitä sekä väistöjä. Väistöissä poni on todella herkkä, ympyröillä tein taivutuksia sisään ja ulos. Poni kulki tasasen tappavaan vauhtiin eteenpäin, tuntui ehkä jopa hieman laiskemmalta kuin aikaisemmilla ratsastuskerroilla. Herättelin ponia muutamilla lisäyksillä ja napakoilla siirtymisillä käyntiin.


Laukassa ei ollut mitään sen suurempia ongelmia, kuin se, että kentän toisessa päässä oli ponin mielestä mörkö, joka olisi koska vain voinut puraista pientä Samua. Muutaman pääty-ympyrän jälkeen S rentoutui ja pääsimme päädyn ohi ilman jännittämisiä. Samun omistajakin tuli katsomaan meidän menoamme.


Kun läpiratsastus oli suoritettu, siirryimme hyppäämään pieniä kavaletteja. Herranjestas, meinasin itse tukehtua nauruun, kun S oli niin tosissaan oleva esteponi.
Samu oli vähän kuuro avuille ennen kavaletteja, jonka vuoksi lähestymisiä oli vaikea ratsastaa. Muutaman kerran nappasi esteen jälkeen kuolaimesta kiinni ja yritti viedä. Toistojen avulla sain hyvät lähestymiset kavaleteille.



Tulimme kavalettien jälkeen 40cm yksittäistä pystyä. Vasempaan kierrokseen hypyt olivat hieman selättömiä, oikeaan paljon parempia. Ponilla oli vähän hassu hypätä, siitä on nimittäin aikaa kun olen tuon kokoisella ponilla viimeksi hypännyt. Hauskaa silti oli ja ponikin tykkäsi.


Lopuksi vielä ravailin loppuraveja eteenalas, joissa S tuntui jo hieman väsyneeltä. Loppukäynnit taluttelin maastakäsin ja kävimme lopuksi kävelemässä metsässä hetken aikaa.
Poni sai palkaksi omenoita ja paljon rapsutuksia. Kaikki kuvat on kuvannut Sivon sisarukset.

23.9.2014

Huikea edistuys jatkuu esteillä



 Otsikosta voikin päätellä mitä teimme ja miten meni. Eli Sirkku tuli jälleen meille kameransa kanssa ja päätimme hypätä. Sänkipelto oli tosi hyvässä kunnossa, joten veimme esteet sinne. Teimme kolmen esteen sarjan ja yhden yksittäisen lämmittelyesteen. Ellillä on ollut taukoa hyppäämisestä, mutta nyt yritämme hypätä säännöllisemmin.
 

 Verryttelin Ellin koulusatulan kanssa. Elli on saanut kivasti massaa, joten päätin kokeilla omaa koulusatulaani Ellille romaanin kera. Satula istuikin tosi kivasti, joten jatkossa voin ratsastaa koulua ihan kunnon satulalla. E oli erittäin tohkeissaan esteistä eikä malttanut keskittyä. Ratsastin käynnin, ravin ja laukan avuille ja sitten vaihdoimme kevyt satulan ja Sirkun selkään.


Sirkku hyppäsi Ellillä sarjaa ja se sujuikin rytmin löydettyä hyvin. Sarjan/suhteutetun välit olivat yhdeksän metriä. Lopuksi muutaman kerran yksittäistä estettä ja se menikin todella kivasti.

Itse aloitin hyppäämisen pieneltä kavaletilta ja ei tarvinnut oikeastaan kuin fiilistellä selässä. Elli oli aivan into piukeena hyppäämässä.


Tämän jälkeen tulin yksittäistä estettä ja saimme 70cm pystylle tosi hyvät lähestymiset. Kerran otimme yhden puomin mukaan, kun lähestyminen tuli pohjaan. Nostimme esteen 80cm korkuiseksi ja tulin sen molemmista suunnista (nämä hypyt näkyvät videolla). Olin ihan yllättynyt kun E otti puolipidätteet ennen estettä läpi ja pystyi tulemaan laukalla ilman räpiköimistä. Kehitystä on siis tapahtunut. Nyt ongelmaksi muodostui esteen jälkeen laskeutuminen ristilaukassa. Tästä on kuitenkin paljon helpompaa jatkaa taas eteenpäin.


Lopuksi vielä ravailin Ellillä ja kävelimme pitkät loppukäynnit. Heppa sai paljon taputuksia, jotka oli kyllä ansainnutkin. Tuolla hevosella ratsastaminen tuo aina hymyn huulille.



 

21.9.2014

Wrumwrum!


Jaoin viimekertaisen ratsastuksen kuvat kahteen postaukseen, sillä muuten niitä olisi tullut aivan liian paljon. Eli tässä postauksessa on nyt niitä Ellin baanatuskuvia. Löydättekö kuvista suosikkianne?

18.9.2014

Huikea koulutreeni sänkkärillä








Nyt on aikaa istua tietokoneen äärellä ja yrittää kirjoitta vähän enemmän ratsasteluista.Viime viikonloppuna ratsastimme Sirkun kanssa Ellin puoliksi. Olosuhteet olivat täydelliset sänkipellolla ratsastamiseen, joten suuntasimme sinne. Sirkku sai ratsastaa ensin ja Elli toimi tosi kivasti, mikä ei ole aina ollut ihan itsestäänselvyys. Nyt kuitenkin yhteinen sävel löytyi ja sain itse pelleillä kameran takana.

Kaikki postauksen kuvat (joita on paljon!) on ottanut Sirkku Sivo.


Sirkun ratsastuksen jälkeen kapusin itse selkään ja väänsin hetken aikaa koulua. Elli tuntui käynissä yllättävän pehmeältä, eikä yrittänyt kiskoa ohjia kädestä. Sen sai rungosta helposti suoristettua ja pohkeisiin reagointi oli nopeaa. Elli liikkuu pellolla paljon energisemmin kuin kentällä, joten tuolloin se ei jäänyt junnaamaan paikalleen vaan liikkui eteenpäin.



Ravissa Elli toimi todella kivasti. Se oli herkkä ja kevyt ratsastaa. Sirkku oli jo laukannut Ellillä ja se toimiikin yleensä laukkaamisen jälkeen paljon paremmin. E osaa ennakoida laukannostot, eikä aina välttämättä keskity kunnolla tehtävään. Itse syyllistyn yleensä ratsastamaan saman kaavan mukaisesti, jonka vuoksi E tietää koska laukan vuoro on. Nyt se kuitenkin keskittyi ja toimi ajoittain mukavasti. Välillä E kompuroi pellolla, jolloin ravin tahti rikkoontui.


Ravattuani kumpaakin suuntaan hetken ja saatua Ellin hyvin avuille nostin laukan. Laukkasin oikeaan kierrokseen ensin, mikä on E:n helpompi suunta. Koko noston ajan E pysyi pyöreänä ja laukkasi rennosti eteenpäin sen jälkeen. Ensimmäistä kertaa ikinä! Wuhuu. Laukka pyöri kolmitahtisena, eikä yhtään räpellystä ollut havaittavissa. Laukan vauhtia pystyi säätelemään ja ratsastamaan. Nostot käynnistä onnistuivat todella hienosti.


Päivän suurin ylllättäjä oli kyllä vasen laukka. Se on E:n huonompi suunta, mutta tänään laukka toimi yhtä hyvin kuin oikeaankin kierrokseen. On hienoa, että E kehittyy eteenpäin, sillä nyt laukkaa voi alkaa pikkuhiljaa työstämään eteenpäin. Nyt vauhtia oli vielä kentällä laukkaamiseen hieman liikaa, mutta pellolle tempo oli juuri sopiva. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Superheppa!

Tämän jälkeen olin niin tyytyväinen Elliin, että annoin sen hieman baanattaa. Nämä kuvat tulevat seuraavassa postauksessa julki. Muuten tästä postauksesta olisi tullut kilometrin mittainen.



 Laukkaamisen jälkeen otin hetken vielä ravia, ratsastin ilman jalustimia. Tuo kevytsatula ei anna jalalle tukea, joten on helpompi ratsastaa ilman jalustimia.
Elli liikkui todella hyvin ravissa, ehkä parhaat pätkät tähänmennessä. Sain itse tehdä selässä todella paljon töitä, jotta istuin häiritsemättä hevosta. E oli kevyt, kantoi itseään ja liikkui oikeinpäin eteenpäin. Ehkä me päästään sittenkin joskus kouluradoille asti?


Tuliko postauksesta jo liian pitkä ja oliko kuvia liikaa?

16.9.2014

Oripojan kuvailuja


 Nyt inspiraatio blogia kohtaa alkaa palailemaan. En ratsasta yhtä aktiivisesti tällä hetkellä kuin ennen, mutten aio luopua rakkaasta harrastuksestani. Pyrin ratsastamaan Ellillä kerran pari viikossa, mutten aina saa kuvaajaa. Muutamia postausideoita minulla on jo mielessäni ja aion toteuttaa niitä tässä lähiakoina. Tulossa on myös postausta muiden kun omien hevosten ratsastuksista. Launtaina onkin tiedossa erityinen päivä.

 

 Viime viikolla sain Sirkun kameraa lainaan ja pitihän se tilaisuus käyttää ja kokeilla omia kuvaustaitoja. Taidan jättää kuvaamisen jatkossa Sirkulle, ainakin Oliverin kohdalla. Oli erittäin haastavaa kuvata vaaleaa ponia kirkkaassa auringonpaisteessa. Emme vaan löytäneet kameran kanssa yhteistä säveltä. Saatte siis nyt hieman heikompilaatuisia kuvia.



 Oliver  on saanut massaa kroppaansa ja näyttää minun silmääni paljon paremmalta. Karva alkaa vaihtumaan ja se on selvästi vaaleampaa kuin kesäkarva. Nähtäväksi jää talvella kuinka vaalea lopputulos oikein on.
Kuvatessa O inhottavasti ylivaloittui ja sen takia väri näyttää erilaisemmalta kuin se todellisuudessa on. Ei ole kuvaaminen mikään helppo laji.



Sennistä ja Oliverista on tulleet leikkikavereita. Yksin kuvatessa olisi ollut erittäin vaikeaa saada poni ensin juoksemaan ja sitten ottaa vielä kuviakin. Sennin ansiosta pystyin keskittymään vain kuvaamiseen.



 Löysittekö kuvista omaa suosikkianne? Onko tälläiset kuvapainoitteiset postaukset kivoja, vai keskitynkö jatkossa enemmän myös kirjoittamiseen?
 

14.9.2014

~Diva~

8 kuukautta & 5 päivää

Tämä on ehkä vaikein postaus, jonka olen koskaan kirjoittanut. Diva myytiin uuteen kotiin elokuussa. (Uskokaa tai älkää, kirjoitin näitä kahta lausetta yli puoli tuntia...). 



Meidän yhteinen taival Divan kanssa oli reilut kahdeksan kuukautta pitkä. Sinä aikana pienestä, arasta ja takkuisesta ponista kasvoi luottavainen jokatytön unelmaponi. Ensimmäisillä kerroilla en uskaltanut antaa pitkää ohjaa, tuntui kun ratsastaisin aikapommilla. Viimeisillä kerroilla ratsastin pelkällä kaulanarulla. Miten tätä matkaa voi kuvailla? Ei ainakaan minun kuvailemillani sanoilla.

Olen aina kiintynyt meillä olleisiin hevosiin. Mutta Divaa olen itkenyt kaikista pisimpään. Kyseinen poni vei suuren osan minuakin mukanansa. Sen paikka ei ole helposti korvattavissa, tuskin sitä kukaan koskaan korvaakaan. Se oli kuitenkin ensimmäinen projektini. Kaikki, jotka tapasivat ponin voivat yhtyä "siitä ei voi olla tykkäämättä"- fraasiin. Minun unelmien hevonen, tai no, poni.

Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Sannalle, hän mahdollisti minulle nämä ihanat kahdeksan kuukautta. Hän antoi minulle tämän tilaisuuden ja olen siitä todella kiitollinen. Sain elää pilvilinnoissani ja leikkiä ponin omistajaa. Enempää en voisi toivoa. Kiitos.

En halua kirjoittaa mitään nyyhkykirjoitusta, koska tiedän, että Divasta pidetään huolta uudessa kodissa. Ja se tekee toisten heppatyttöjen haaveet todeksi. Se toteuttaa unelmia.

Minun unelmieni poni- Diva.

10.9.2014

Muutama sana nykytilanteesta


Pitkään on jo pitänyt blogiin jotain kirjoitella, mutta en ole löytänyt inspiraatiota. Monta postausta olen jo aloittanut, mutta ne ovat jääneet luonnoksiin. Tämänkään postauksen kirjoitus ei suju kovin luontevasti, mutta yritän silti. Tuntuu kuin en löytäisi oikeita sanoja kuvaamaan tätä tilaa missä nyt elän.

Oma ratsastus historiani on hyvin pitkä. Aloitin ratsastamisen 7-vuotiaana, sen jälkeen ratsastin säännöllisen epäsäännöllisesti noin 13-vuotiaaksi. Tämän jälkeen ratsastus on ollut ykköslajini ja kuulunut elämääni olennaisesti. Olen ratsastanut pelkästään Sannan hevosilla 5 vuoden ajan. Viimeisen neljän vuoden aikana ratsastukseni on ollut aktiivista, varsinkin viimeiset kaksi talvea johtuen omasta tallista. Ratsastettavia oli melkein joka päivä yhdestä neljään, valmennuksia ja satunnaisia kisoja. Ja siihen lisäksi päivittäiset tallityöt. Hevoset ovat osa elämääni ja tuolloin ne olivat melkein koko eämäni. Vietin enemmän aikaa tallilla kuin kotona.

Nyt, Divan lähtemisen jälkeen, olen ottanut aikaa itselleni. Olen miettinyt mitä ratsastus minulle merkitsee ja mitä se on ennen merkinnyt. Diva vei suuren palan pois minusta, joten siitä toipuminen vie hetken aikaa. Olen ratsastanut lähinnä fiiliksen mukaan ja sillonkin rennosti. Pitkästä aikaa olen maastoillut ja ratsastanut ilman mitään tavoitteita. Mitä minä haluan tältä harrastukselta? Siihen en ole löytänyt vielä täydellistä vastausta.


Mitä sitten olen tehnyt kun en ole ratsastanut?  Olen tavannut ystäviäni ja viettänyt heidän kanssaan aikaa. Olen panostanut paljon toiseen harrastukseeni, eli tanssimiseen. Pystyisin kirjoittamaan tanssimisesta kokonaisen postauksen, koska se on henkireikäni tällä hetkellä. Olen löytänyt tanssiessa uuden puolen itsestäni. Koirani ovat saaneet myös huomiota osakseen ja ovat tyytyväisiä treenien ja lenkkien lisääntymisestä.

Olen harrastanut ratsastusta aktiivisesti sen verran, että uskon, että tälläinen kevyempi jakso tekee hyvää. Hengähdän hetken ja jatkan sitten eteenpäin. En uskalla luvata, koska taas aloitan aktiivisen ratsastuksen. Tällä hetkellä ratsastelen lähinnä Ellillä ja silläkin satunaisesti. Blogi saattaa siis elää suuntaan jos toiseen. Mutta aion nyt vihdoin ja viimein saada Divan muisto postauksen loppuun videon kera. Voin kirjoittaa yleispäteviä postauksia vanhojen materiaalien avulla. Katsotaan, en halua ottaa blogista lisää sressiä, kirjoitan kun tuntuu siltä.

Toivotan jokaiselle lukijalle hyvää syksyä ja toivon, että jaksatte odottaa blogin aktivisoitumista.