27.11.2014

Onkos tullut kesä nyt talven keskelle?



Ulkona on pimeää, kylmää ja inhottavan koleaa. Maa on mutaista ja mikään ei pysy puhtaana tai kuivana. Ratsastukseen sääolot on mitä huonoimmat, varsinkin kun ei ole maneesia pään päällä. Jos kerrankin olisi hyvä sää ratsastaa, niin ei kerkeä valoisan aikaan enää ulos. Ja sen kerran kun pääsisi aikaisin ratsastamaan sataa pikku-ukkoja taivaalta. Jippii, motivoi tosi paljon.



Joten ajattelin vähän muistella kesän ihania ratsastuskelejä! Tässä postauksessa on kuvia eräästä Samun ratsastuskerrasta, jolloin kaikki oikeastaan oli kohdallaan. Ilma oli sopivan lämmin, ei ollut ötököitä, ratsastusta ilman satulaa ja yhteistyöhaluinen poni. Mitä muuta voikaan enää toivoa? Nyt tuli ehkä vielä suurempi ikävä kesää..
Toivon todella, että sataisi edes pysyvä lumi maan kamaralle. Sekin helpottaisi jo huomattavasti ratsastamista. Tänä talvena yritetään mahdollisimman paljon harrastaa myös hiihtoratsastusta! Se on tosi kivaa touhua ja Ellikin oikein nautti siitä.



Toissapäivänä iski inspiraatio nousta hevosen selkään. Nappasin Ellin tarhasta ja pikavauhtia kentälle, jotta sain viimeisetkin valonrippeet hyödynnettyä. Ratsastin noin 40min ilman satulaa ja kyllä kannatti! Teimme Ellin kanssa paljon siirtymisiä, joiden kanssa yleensä on hieman ongelmia, mutta tänään ne onnistuivat. Laukka on myös parantunut ihan huimattavasti. Teimme paljon nostoja, sekä käynnistä ja ravista. Oikealle sujuu kuin vettä vaan, vasemmalle nostoissa täytyy itse olla tosi tarkkana ja auttaa hieman. Lopuksi Elli meni ravia todella rennosti ja selkäänsä käyttäen. Ei haittaa vaikka itsellä on sisäreidet ihan jumissa, kun ratsu oli noin hieno!


Miten te, joilla ei ole maneesia, ratsastatte näin syksyisin/alkutalvesta?
Mikä tämän postauksen kuva oli mieluisin?

24.11.2014

Uusi treenikaveri ~ Taikku

 

Blogin puolellakin alkaa seikkailla uusi treenikaveri. Taikku on 6-vuotias new forest ruuna, tasoltaan n.HeA ja re 90cm, mutta tällä hetkellä ruosteessa. Taikku asuu naapureillani, joilla olen itse aloittanut ratsastuksen ja he tarjosivat hevosta minulle ratsastettavaksi. MInä saan vähän tasokkaamman treenikaverin ja pidän hepan taitotasoa yllä. Muuten en hevosen elämään puutu, se toimii loistavana opttajana perheen pienelle heppatytölle.



Olen ratsastanut Taikulla kaksi kertaa, kerran koulua ja viimeksi maneesilla hyppäämässä Taikku oli myös mukana. Se on hyvin perusratsastettu, mutta osaa olla vähän laiskanpulskea. Kuitenkin uskoo kerrasta, eikä tappele vastaan koko tuntia. Taikku tuntuu varsinkin kouluratsastuksessa minulle käteen sopivalta hevoselta ja löysimme nopeasti yhteisen sävelen. Herralla on tarvittaessa kyllä kevyt takapää ja hän saattaa saada pieniä sätkyjä, eli pientä pilkettäkin löytyy silmäkulmasta. Meinasin jopa tippua kyydistä, kun pukkisarja tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Esteitä Taikku hyppää mielestäni hieman hassusti, varsinkin kun olen tottunut vauhdikkaisiin ja ilmaviin hyppyihin. T hyppää hieman selättömästi, ja enemmänkin ylöspäin. Hyvä estesilmä sillä on ja se on helppo tuoda esteille. Uskon, että pienellä treenillä ja kunnonkohotuksella estesuorituksetkin paranevat.


Katsotaan, mihin meidän taipaleemme johtaa, toivottavasti joku päivä ihan kisakentillekkin asti.

17.11.2014

Treenaamassa maneesilla Ellillä & Ollilla



 Sunnuntaina lähdimme suuremmalla porukalla maneesille ratsastamaan. Sanna ratsasti Ollilla, Iida lähti Ellillä, minä Taikulla. Lisäksi Sirkku oli mukana kuvaamassa ja lisäksi mukana oli muita tukijoukkoja katsomassa/heostenhoitajina/puomin nostajina. Sää oli sumuinen, muttaei onneksi satanut vettä.



Maneesi olivarattumeilleklo12-13, joten tallille menimme yhdentoista aikaan laittamaan ratsuja kuntoon. Maneesille lähdimme puolen aikaan, tällämatkallatuleekin hevosille todella hyvät alku/loppukäynnit aina. Elli oli etunenässä,Olli keskimmäisenä ja minä viimeisenä. Olli käveli Ellin perässä rennosti melkeimpä koko matkan eikä sählännyt juuri lainkaan. Yritämme joku kerta lähteä maastoilemaan taas Ollin ja Ellin kanssa, josko se vaikka taas onnistuisi.



Kävin Ellin selässä hetken verran, otin sillä muutamat hypyt. Meidän kentällä ei ole hetkeen päässyt hyppäämään inhottavien vesisateiden takia, joten maneesissa hyppääminen on ihan luksusta. Elli oli vähän sählä, jonka vuoksi esteille lähestyminen oli vaikeampaa. Esteeltä laskeuduttiin kuitenkin myötälaukassa, mikä on positiivista. Saatiin kuitenkin muutamat hyvät hypyt alle ja jätin siihen. Elli on huomattaasti rennompi ratsastaa meillä kotona. Sininen okseri oli alkuun kamalan pelottaa, ei päästy ensin lähellekkään. Lopuksi ravasin sen verran, että sain Ellin kuulolle ja rauhoittumaan. Muuten Iida hoitikin Ellin ratsastamisen.



Ollilla on ollut vähän haastavampi ratsastaa viimeaikoina. Se toimi yksi päivä talutusponina todella hienosti ja pikkuiset ratsastajat laukkasivatkin monta ympyrää. Yksin ratsastettaessa käynti on ollut tosi hyvää, Ollia voi ratsastaa siinä ja se on hyvin kuulolla. Ravissa on ollut hieman ongelmia lähinnä keskittymisen puuttumisen vuoksi. Ravi lähtee helposti kaahottamaan tai kaatumaan ja saa tehdä todella paljon töitä, että ravista tulee rento ja tasapainoinen. Mutta on ollut myös niitä onnistumisen hetkiä aina pätkittäin.



 Maneesille päästyämme Olli käveli rennosti ympäri maneesia ja oli rento. Kun muut ratsukot alkoivat ravaamaan/laukkaamaan, alkoi Ollikin hieman keräämään kierroksia, muttei ollut mahdoton. Sitä pystyi ratsastamaan kuitenkin. En kerinnyt itse paljoakaan seuraamaan miten välissä ratsastus sujui, mutta suurempia ongelmia ei ainakaan ollut.



Lopputunnista Sanna ja Olli löysivät yhteisen sävelen. Olli kulki erittäin rentona ja Sannan mukaan oli todella hyvä ratsastaa. Se oli kevyt kädelle eikä kaahottanut yhtään. Ensimmäistä kertaa huhtikuun jälkeen Ollilla myös laukattiin. Ja se laukkasi todella hienosti! Oli hienoa katsoa, miten hyvin Olli toimi ja Sanna oli tyytyväinen. Eli Olli väläytteli yksiä parhaimpia palojaan ikinä tällä ratsastuskerralla.
 



Seuraavaa maneesi kertaa taas odotellessa. Tulisipa nopeasti lunta niin pääsisi kunnolla taas kotona treenaamaan! Pimenevät illat tuottavat taas vähän päänvaivaa, kun otsalampun valossa on hieman inhottava treenata. Itse pystyn ratsastamaan jo päivällä, mutta silloin en saa ketään kuvaamaan ratsastusta. Kiinnostaako teitä lukea pelkkiä treenipostauksia ilman kuvia?

10.11.2014

Oliver oppikoulussa



Oliver on ollut meillä nyt yli kolme kuukautta. Aluksi oli erittäin hassua nähdä "väärän" värinen hevonen tarhassa. Hämärässä ja syksyn pimeydessä, se loistaa olemalla olollaan. Kaikki muut hevoset ovat meillä tummia ja kaikki edellisetkin ovat olleet. Mutta silmä tottuu ja nyt Oliver kuuluu kuvaan. Se on osa meidän jengiä.



Oliverin tullessa meille sitä oli asiallisesti käsitelty ja kavioita vuoltu. Aluksi poni vähän levoton käytävällä ollessaan ja nyki jalkojaan kavioita putsatessa. Nyt maltetaan seisoa hienosti paikallaan ja kaviot nousevat tosi hienosti. Oliveria saa koskea kaikkialta, kiskoa vaikka korvista, eikä negatiivista reaktiota tapahdu. Se seisoo rapsuteltavana vaikka kuinka kauan ja on erittäin huomionkipeä.
Meillä olon aikana olemme opetelleet muutenkin kaikenlaista uutta.



Juoksuttaminen on yksi asia, johon olemme Oliveria opettaneet. Alkuun ongelmana oli lähinnä se, ettei Oliver olisi halunnut lähteä luotani kauemmaksi ja liikkua itsekseen. Eteenpäinpyrkimys oli satunnaisesti kateissa. Viime viikolla juoksutin Oliveria alkuun ja lopuksi laskimme pojan juoksemaan irtona. Sirkku kuvaili hieman ja jätkä toimikin todella hienosti. Se toimi ääniavuilla ja nosti ensimmäistä kertaa laukat pelkästä käskystä "laukka". Juoksutus pysyi ympyrän muotoisella alueella ja kaikki sujui niinkuin kuuluukin. Oliver toimi helpommin liinassa kuin Elli. Supernopea poni oppimaan uutta!



Irtojuoksutuksessa Oliver on tajunnut vähän irrotellakkin. Alkuun sain itse juosta enenmmän kuin poni, se ei liikkunut itsekseen kovinkaan paljon, vaan kentän ruohon syöminen oli paljon kivempaa. Senni osallistui muutaman kerran Oliverin irtojuoksutukseen ja noista kahdesta tulikin leikkikaverit. Nyt Oliver liikkuu jo itsestään ja välillä innostuu jopa heittämään pukin tai muuten vaan loikkimaan. Viimekerralla väläyteltiin sellaista raviakin, että huhhuh. Harmillisesti laukkaaminen on paljon kivempaa, joten leijuravailu jää vähän lyhyehköksi. Mutta, se kuitenkin löytyy sieltä.



Sanna harjoitteli Oliverin kanssa näyttelyitä varten seisomista ja esiintymistä. Seisominen tuotti alkuun ongelmia ja poika meinasikin tulla vähän päälle. Nyt se seisoo kuin tatti vesisateessa ihan tyytyväisenä. Vierellä ravaaminen onnistuu, eikä tarvitse pelätä että saa kohta hevosen niskaansa. Oliver on päässyt Sannan kanssa myös metsäretkille kävelemään mukaan ja on tähän mennessä osoittautunut erittäin fiksuksi kaveriksi. Muutenkin taluttaessa Oliver on todella helppo, sen uskaltaa antaa melkeimpä kelle vaan. Se kävelee kuin koiranpentu perässä ja me pärjätään loistavasti pelkällä tavallisella riimulla ja narulla.
Myös silat ovat olleet selässä muutamia kertoja. Tulevaisuudessa siis opetellaan takaaohjastamista ja luultavasti pojasta tulee myös kärryponi.



Uusia asioita olivat muunmuassa myös vesiletku. Jalat sai kastella ihan hyvin, mutta heti kun vesi osui muualle, pakeni poni paikalta. Pienen totuttelun ja siedätyksen avulla sai koko ponin kastella ja Sanna pesikin koko ponin näyttelyitä varten. Muovipussi, tai oikeastaan kaikki rapiseva (tähän sisältyy myös heinäkassit yms.), ovat pelottavia. Olemme pikkuhiljaa siedätelleet Oliveria niihin, se antaa koskea niillä itseensä, mutta jännittyy vielä. Tätä siis harjoittelemme vielä jatkossakin. Paperipussista tuli heti paljon kivempi, kun sen uumenista löytyi leipäpaloja. Ainiin, Oliveri ei syö omenia. Hassu poni.




Oliver on muuten luonteeltaan erittäin sympaattinen ja kiltti. Se on oikea haliponi. Viimeksi kentällä vapaana ollessaan se tuli luokseni kun vihelsin ja menin kyykkyyn. Korvt hörössä se kääntyi puoleeni ja käveli luokseni. Olen muille hevosille opettanut tätä, mutta Oliver osasi sen nähtävästi luonnostaan. Oliver haluaa olla ihmisten seurassa ja on oriksi erittäin kiltti. Lisäksi se saa kamalasti pisteitä söpöstä ulkonäöstään. Tarhassa maatessaan se antaa tulla luokse ja siinäkin saisi rapsutella vaikka kuinka kauan. Oikea sydäntelvaltaaja.


5.11.2014

Ilo irti irtojuoksutuksesta


Totta puhuen en ole paljoa edes ajatellut blogin kirjoittamista. Minulla on muutamalta kerralta kuvia ja olisi ideoitakin, mutta niiden toteutus hieman takkuaa. Kirjoittamisen suhteen ei ole oikein aikaa ja inspiraatiota. Muu elämä pitää aika kiireisenä, enkä aio ottaa blogin kirjoittamisesta stressiä. Nyt kuitenkin taas yritän raapustella tänne jotakin.

Kirpeä pakkasilma, joka tuntui arktisen kylmältä näin alkutalvesta, hyrr. Nenä meinasi jäätyä pihalle. Uhmasimme kuitenkin Sirkun kanssa kylmää ilmaa ja haimme Ellin tarhasta. Tarkoituksena oli ratsastaa ilman satulaa kevyesti Ellillä. Kentän pohja oli hieman kovettunut, mutta ei niin paljon, että olisi haitannut ratsastusta. Itse olin pakkautunut vähintäänkin tarpeeksi lämpimästi ulkoilmaan, ja olo oli kuin michelin-miehellä.


 Elli on ollut viime aikoina hieman hankala ratsastaa. Se aloitti "pukittamisen", eli jalat nousevat maasta ehkä 10cm verran. Mutta se on Ellin kohdalla paljon. Se on aina tehnyt mielellään töitä ja tuollainen protestointi oli outoa käytöstä. Sanna hieroi Ellin ja huomasin, että Elli on kupeistaan ja vatsan takaosasta jumissa. Muutama startti tuossa välissä ilmeisesti veti heppasta hieman jumiin, mutta nyt on taas heppanen kunnossa. Elli hierottiin vielä uudestaankin tässä välissä.


Ellillä oli ihan pikkasen energiaa, kun saavuimme kentälle eikä ratsastamisesta tullut oikein mitään. Päätin siis irtojuoksuttaa mammaa ja toinen otti kyllä kaiken ilon irti vapaana olostaan. Me seisoimme Sirkun kanssa kentän keskellä ja heppanen liikutti ihan itse itseään ympäri kenttää. Viimeisestä irtojuoksutuksesta on hetki aikaa, täytyy yrittää useamminkin laskea heppanen vapaaksi.


 Kun Elli oli päästellyt enimmät höyryt pihalle kiipesin selkään ja ratsastin hetken aikaa. Nyt Elli malttoi jo keskittyä ja toimikin ihan kivasti.
Ja etei elämä kävisi liian tylsäksi, alkoi Ellin etujalka yksi päivä turvottamaan ja lämmittämään. Mielessä kävi jo kauhukuvat hankkarista ja kaikista mahdollisista jalkavaivoista. Onneksi E oli vain polkenut palkeenkielen kavion kantaan, eli selvittiin pienellä lomalla asiasta. Nyt mamma on taas pelikunnossa ja toivottavasti pitäisi kinttunsa ehjänä. Pitää varmaan kääriä se tyyliin kuplamuoviin kohta.


Nyt pitää rientää taas tallille ratsastamaan Ollilla ja tekemään tallityöt. Seuraavaan kertaa asti, heippa!