Varustaessani Ollia, tuumin hetken mitkä kuolaimet laittaisin, päätin kokeilla niveliä, joka saattaa kuullostaa ihan normaalilta, mutta tämä oli meidän eka kertamme niillä maastossa. Tähän asti menty aina hisseillä tai hackamoreilla jarrun varmistamiseksi (joka ei aina ole silti toiminut).
Alkumatkasta Olli ei oikein kävellyt ja meni pientä hissutteluravia. Aika alkulenkistä nostin jo ravin ja yllätyin siitä, että siirtyminen oli puhdas (ei tarjonnut laukkaa) ja ravailimme aika pitkän pätkän. Tein ravissa siirtymisiä ravi-käynti-pysähdys-käynti-ravi, jotta sain koko ajan tuntumaa hevoseen. Hiittisuoralla (pitkä hyväpohjainen hoidettu tie) ajattelin ottaa laukkaa ja sanoin ponille "Jos meet nätisti saat laukata koko tän tien matkan" eli about vajaa 2 kilsaa. Lähdettiin liikkeelle ja hymy hiipi kyllä huulille kun poni laukkaa alla rauhallista puhdasta laukkaa kevyellä tuntumalla. Tuli kyllä tosi hyvä fiilis!
Päätin käydä kiipeilyreitillä, kiipeillessä pysähdyin aina alamäen alle ja otin harjasta kiinni, annoin Ollin päättää mitä vauhtia haluaa mennä ja laukallahan tykitettiin, mutta silti aina ylämäen päällä siirtyi itse käyntiin. Päästiin hyppäämään huimat kaksi maastoestettä (korkeus about. 50cm) ! Takaisin tulo matkalla otin vielä pitkähkön pätkän laukkaa ja taas mentiin tosi hyvin.
Hiittisuoraa takaisin tullessa vähän hirvitti. Mitä jos Olli päättääkin lähteä tallille ja vie minua taas kuin pässiä narussa? Mitä jos en saa sitä pysähtymään? Mitä jos...? Kävelä en voinut, siitä ei olisi tullut mitään muuta kuin sähläystä ja sen jälkeen tappelua, joten päätin suosiolla ravata. Yleensä ravi on ollut vaikeaa laukan jälkeen, mutta jälleen hyvä siirtyminen ja tasainen ravi. Selvittiin koko tie ravilla, ilman mitään kommervekkejä!
Loppumatkan yritin kävellä kotiin, tein vähän käynti väistöjä kun muuten ei taas maltettu kuunnella, väistöjen jälkeen käveltiin hyvin hyvin nopea tempoista kyntiä, mutta on sekin edistystä -ei sentään ravattu. Peltotielle saavuttuamme tapahtui jotain, kuin nappia olisi painanut käynti muuttui rauhalliseksi kolmitahtiseksi hyväksi käynniksi. Itse olin selässä ihan äimän käkenä, tuskin hengitin edes vähään aikaan :D Tuo oli ensimmäinen kerta varmaan ikinä kun kävelemme loppukäyntejä!
Maastoreissun jälkeen olin yhtä hymyä ja oli kiva soittaa Sannalle (hevosen omistajalle) ja kertoa kuinka hyvin meillä oli mennyt :)
Keskiviikkona eli tänään menin kentällä puomiharjoitusta (yllä oleva kuva). Otin jopa kameran tallille ja laitoin sen aidan päälle kuvaamaan, kamera kyllä kuvasi ensimmäiset 10min (kävelyosuuden) ja sen jälkeen on kummalliseti pätkässyt videon, joten nyt ette saa kyllä videota, vaikka olin niin suunnitellut.
Käynnissä tein pitkien sivujen puomien väliin pysähdykset ja voltin aina keskimmäisen puomin yli. Ravissa tein siirtymisen käynttin/pysähdykseen puomien välissä ja voltit. Laukassa menin vaan puomien yli ja yritettiin saada askel väliin sopivaksi, joka onnistui yllättävän hyvin. Myös laukassa tein voltit.
Olli oli tänään jäykkä oikealle, joka johtuu luultavammin vesisateesta ja kylmästä ilmasta, vaikka onkin ohut sadeloimi päällä pihalla. Loppua kohden olli alkoi jo myötäämään ja kulki tosi kivasti :) Joten positiivinen mieli jäi tästäkin ratsastuksesta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti, mutta muistathan pitää kommentit asiallisina. Kiitos!