pari hyppyä Ollilla
Tiistain estesuunnitelmat peruuntuivat, en uskalla hypätä varsinkaan Ollin kanssa, ilman että joku on katsomassa. En halua ottaa sitä riskiä, että jotain tapahtuu eikä kukaan ole auttamassa.
Joten, hepoilla oli vapaapäivä. Tänään oli aamulla kengitys ja illalla ratsastin Ollilla. Sanna oli tallilla, joten ajattelin ottaa niityllä pari hyppyä tukille. Kuvamateriaalia ei ole, joten yritän kirjoittaa vähän enemmän ja yksityiskohtaisemmin kuin yleensä.
Joten heppa valmiiksi ja ratsaille, laitoin Ollille martingaalin, jotta mahdolliset keulimiset jäisivät mahdollisesti pois. Itse en muistanut ollenkaan, että Ollilla on vapaa alla, tajusin sen vasta kun vein heppaa takaisin laitumelle.
Alkukäynnit eivät olleet maratonin mittaiset, mutta se on O:lle täysin normaalia. Ravi oli yllättävän kontrolloitua, ohjaus toimi hyvin eikä vauhti ollut päätä huimaava. Itselläni oli kamala tappelu jalkkareitten kanssa. Ne oli kamalan lyhyet! Apua, musta on tulossa kouluratsastaja? Onneksi S huusi minulle että ryhdistäydy nyt ja ratsasta :D Tappelin sitten mielessäni jalkkareiden kanssa ja mietin miten olen joskus voinut ratsastaa niin lyhyillä jalkkareilla, vaikka oikeasti ne olivat aivan sopivan mittaiset hyppäämiseen. Itselläni on vielä niin lyhyet jalat, että pitää laittaa kiepit. Pitäisiköhän hommata ponijalustimet?
Ravailun jälkeen nostin vasemman laukan, nosto oli siisti ja puhdas, laukka ei lähtenyt kiihtymään. Olin ihan äimän käkenä selässä, kun heppa laukkaa oiekasti rauhallista ja täysin kontrolloitua laukkaa niittyä ympäri. Kysyinkin S:ltä, että onko minulla oikea hevonen alla? Itselleni hoin koko ajan, muista istua, muista istua. Paha tapa jäädä jalkkareille vaan seisomaan.
Otin laukan alas, siirsin raviin ja muistin heti pyytää ravia eteenpäin. Ja siitä oikeaan laukkaan. Ja ilman pystyynhyppimistä! Jes! Oikea laukka oli yhtä rauhallinen ja kontrollissa kuin vasenkin, nyt täytyy sanoa että nautin siellä selässä ja tuosta tunteesta.
Ensimmäinen hyppy, no, epäonnistui. Heppa meni ohi kun kuski vaan matkusti kyydissä. Niityn portin kohdalla O heitti yks kaks pukin, itselleni se tuli ihan yllätyksenä ja unohdin ratsastaa, jonka seurauksena O hyppäsi pystyyn. Ei hypännyt korkealle, teki kolme pienempää hyppyä, joiden aikana pyörähti 360 astetta. Tässä kohtaa olin jo toipunut, joten ratsastin eteen ja matka jatkui.
Toinen yritys ja O hyppäsi yli, eikä lähtenyt esteen jälkeen viemään! Tämä on ollut esteillä suurin ongelmamme, esteen jälkeen häviää jarrut. Nyt jarrut olivat kateissa ehkä 3-4 askelta, mutta sen jälkeen ohjaus ja kontrolli toimivat taas. Tulimme noin kuusi hyvää hyppyä.
Vasempaan suuntaan kaikki hypyt onnistuivat. Onnistuin itse hahmottamaan hyppykohdat aika hyvin, jonka takia yhtään hölmöä hyppyä ei tullut, vaan kaikki olivat sulavia.
Olen niin tyytyväinen tuohon hevoseen, jes! Ensimmäistä kertaa tänä vuonna hyppäsimme hallitusti, ja vieläpä vapaapäivän jälkeen. Ehkä me vielä joku päivä päästään ihan kisoihin asti? Nyt ainakin pidän toivoa yllä.
O tuntui normaalilta hevoselta hypätä, se oli eteenpäinpyrkivä, muttei ryöstänyt, eikä vauhti ollut päätä huimaava. Sannakin sanoi, että meno näytti rennolta ja sujuvalta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!
hypättiin tätä tukkia
Joten heppa valmiiksi ja ratsaille, laitoin Ollille martingaalin, jotta mahdolliset keulimiset jäisivät mahdollisesti pois. Itse en muistanut ollenkaan, että Ollilla on vapaa alla, tajusin sen vasta kun vein heppaa takaisin laitumelle.
Alkukäynnit eivät olleet maratonin mittaiset, mutta se on O:lle täysin normaalia. Ravi oli yllättävän kontrolloitua, ohjaus toimi hyvin eikä vauhti ollut päätä huimaava. Itselläni oli kamala tappelu jalkkareitten kanssa. Ne oli kamalan lyhyet! Apua, musta on tulossa kouluratsastaja? Onneksi S huusi minulle että ryhdistäydy nyt ja ratsasta :D Tappelin sitten mielessäni jalkkareiden kanssa ja mietin miten olen joskus voinut ratsastaa niin lyhyillä jalkkareilla, vaikka oikeasti ne olivat aivan sopivan mittaiset hyppäämiseen. Itselläni on vielä niin lyhyet jalat, että pitää laittaa kiepit. Pitäisiköhän hommata ponijalustimet?
Ravailun jälkeen nostin vasemman laukan, nosto oli siisti ja puhdas, laukka ei lähtenyt kiihtymään. Olin ihan äimän käkenä selässä, kun heppa laukkaa oiekasti rauhallista ja täysin kontrolloitua laukkaa niittyä ympäri. Kysyinkin S:ltä, että onko minulla oikea hevonen alla? Itselleni hoin koko ajan, muista istua, muista istua. Paha tapa jäädä jalkkareille vaan seisomaan.
Otin laukan alas, siirsin raviin ja muistin heti pyytää ravia eteenpäin. Ja siitä oikeaan laukkaan. Ja ilman pystyynhyppimistä! Jes! Oikea laukka oli yhtä rauhallinen ja kontrollissa kuin vasenkin, nyt täytyy sanoa että nautin siellä selässä ja tuosta tunteesta.
Ensimmäinen hyppy, no, epäonnistui. Heppa meni ohi kun kuski vaan matkusti kyydissä. Niityn portin kohdalla O heitti yks kaks pukin, itselleni se tuli ihan yllätyksenä ja unohdin ratsastaa, jonka seurauksena O hyppäsi pystyyn. Ei hypännyt korkealle, teki kolme pienempää hyppyä, joiden aikana pyörähti 360 astetta. Tässä kohtaa olin jo toipunut, joten ratsastin eteen ja matka jatkui.
Toinen yritys ja O hyppäsi yli, eikä lähtenyt esteen jälkeen viemään! Tämä on ollut esteillä suurin ongelmamme, esteen jälkeen häviää jarrut. Nyt jarrut olivat kateissa ehkä 3-4 askelta, mutta sen jälkeen ohjaus ja kontrolli toimivat taas. Tulimme noin kuusi hyvää hyppyä.
Vasempaan suuntaan kaikki hypyt onnistuivat. Onnistuin itse hahmottamaan hyppykohdat aika hyvin, jonka takia yhtään hölmöä hyppyä ei tullut, vaan kaikki olivat sulavia.
Olen niin tyytyväinen tuohon hevoseen, jes! Ensimmäistä kertaa tänä vuonna hyppäsimme hallitusti, ja vieläpä vapaapäivän jälkeen. Ehkä me vielä joku päivä päästään ihan kisoihin asti? Nyt ainakin pidän toivoa yllä.
O tuntui normaalilta hevoselta hypätä, se oli eteenpäinpyrkivä, muttei ryöstänyt, eikä vauhti ollut päätä huimaava. Sannakin sanoi, että meno näytti rennolta ja sujuvalta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!
kuva viime kesältä
miksi vaihdoit hackamoret ollita pois? :)
VastaaPoistaIhanaa kun joku kysyy asiallisesti :)
PoistaItseasiassa Ollin hackamoret hajosivat, leukahihna meni poikki kulumistaan. Menin Ollilla alkutalvesta hackamoreilla, mutta se ei pysynyt niillä käsissä. Tulimme pari kertaa sen verran huimaa vauhtia kotiin, että päätin jättää hackamoret pois, turvallisuussyistä. Lisäksi O aloitti pystyynhyppimisen tuolloin hackamorejen kanssa.