Divan treeniviikko

Divan ratsastus 5.4.2013

Lauantaina Sirkku tuli jälleen tallille ja päätimme ratsastaa Divan puoliksi. Sirkku saikin napsittua taas ponista älyttömän kivoja kuvia ja oli pieni valinnanvaikeus kuvien karsimisen kanssa. Ratsastin tämän jälkeen vielä Ellin ja Ollin, mutta niistä kirjoitan omat postauksensa, jotka julkaisen lähipäivinä. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuuli ihan hirvittävästi. Hyvä, että vastatuuleen pääsi edes kulkemaan... Kaikki tämän postauksen kuvat (c) Sirkku

Maanantaina ponilla oli vp.

Tiistaina ratsastin Divalla ja jestas kuinka vastahakoinen poni oli! Kyllä huomasi, että viimeisestä kouluväännöstä oli aikaa. Minulla oli alkutunnista raippa kädessä ja poni oli kuin mikäkin ruutitynnyri. Jätinkin aika nopeasti raipan pois ja meno tasottui hieman. Tunnin alkupuolella ulkoavut olivat täyttä hepreaa ponille ja se kokeili joka ikistä asiaa. Diva on siinä mielessä niin poni, se testaa jokaista ratsastajaa aina tunnin alussa ja kokeilee onko pakko tehdä töitä. Se on myös aika mestari luistamaan työn teosta tarpeen tullen.

Kentän kulma oli myös äärimmäisen pelottava ja loppujen lopuksi tulin selästä alas ja tein hetken maastakäsin töitä, jotta sain ponin taipumaan kulmassa. Poni hyppi ympärilläni ja oli äärimmäisen hurja omasta mielestään...Lopulta onnistuimme ja hyppäsin selkään. Kappas, kulma ei ollutkaan yhtään pelottava enää. Ravissa muutaman kerran yritettiin punkea portille, muttei onnistunutkaan. Laukassa esiteltiinkin sitten hyvin mielenkiintoisia hyppysarjoja.

Jatkoin kärsivällisesti ratsastusta ja kun Diva huomasi, etten anna periksi se alkoi toimimaan tosi kivasti. Itse täytyi lähinnä vain istua selässä ja poni kuunteli tosi hyvin apuja ja oli kuulolla. Pelkän käynti ja ravityöskentelyn jälkeen Diva oli aika hikinen, vaikka tehtävät olivat enemmänkin aivojumppaa. 

Keskiviikkona lähdin maastoilemaan, ystäväni oli Ellin kanssa mukana. Lähdimme vähän kauemmas kuin normaalisti ja alkumatkasta piti mennä asfalttitietä pitkin vajaa 2km. Matkamme tyssäsi heti alkuun, kun naapuri teki polttopuita ja klapikone piti järkyttävää ääntä. No, tulin selästä alas ja talutin Divan pelottavan kohdan ohi. Nousin takaisin selkään ja pääsimme noin 40m, kun takaalta tuli pakettiauto trailerin kanssa. Onneksi tien sivussa oli pellolle vievä kaistale ja pääsimme siihen Divan kanssa turvaan. Matka jatkui ja pääsimme seuraavan naapurin kohdalle, jolla on westie koirana. Koira oli vapaana ja pomppi pihasta häntä heiluen meitä kohti. Diva meinasi saada sydänkohtauksen tässä kohtaa, joten hyppäsin selästä taas alas. Poni oli aivan järkyttynyt pienestä pomppivasta valkoisestä koirasta. Koira palasi pihaansa ja nousin taas selkään, matka jatkui. Seuraavaksi tulimme talolle, jossa on kaksi hevosta. Toinen hevosista seisoi keskellä peltoa ja Diva tuijottui sitä ja oli kuin ei olisi ennen laumatoveriaan nähnytkään. Talon toiselle puolelle päästyämme tuli bussi vastaan. Hyppäsin viime hetkellä selästä alas, kun Diva hyppäsi kahden metrin loikalla viereiselle pellolle. No, seuraavan mökin pihassa riehui metsuri, joten talutin vielä siitäkin ohi. Hyppäsin taas kerran selästä alas ja vastaan tulikin pakettiauto rämisevän peräkärryn kanssa. Ja jälleen tulin selästä alas....

Tulin siis ensimmäisen kahden kilometrin aikana 4 kertaa alas selästä...no, ei Diva totu liikenteeseen ellei siellä käy.

Loppumatka sujui hyvin ja teimmekin lähes kahden tunnin maaston, kävimme kiipeilemässä ja seikkailimme pienemmillä metsäpoluilla. Diva kulki korvat tötteröllä, se selvästi tykkää maastoilusta!

Perjantaina päätin mennä koulusatulalla ilman jalustimia. Keskityin omaan istuntaani ja teimme monipuolisia harjoituksia tunnin aikana. Diva toimi paljon paremmin kuin maanantaina, vaikka hieman testailikin alkuun. Omat vatsa- ja selkälihakset joutuivat kyllä töihin! Huh, ei ole ihan helpot askeleet istua tuollakaan ponilla. Keskityin erityisesti laukannostoihin käynnistä, nämäkun tuottivat silloin estevalmennuksessa hieman ongelmia. Kun sain oman istuntani kuntoon, niin alkoivat nostotkin onnistua. Vajaan tunnin kentällä teimme töitä auringonpaisteessa ja loppukäynnit kävelimme pellolla. Poni oli erittäin tyytyväisen näköinen työntekoonsa. Selästä alas tullessani huomasin kyllä sisäreisissä, että töitä on tehty.

Lauantaina ratsastus sujui ihan hyvin, poni ei ollut niin hyvä kuin perjantaina, mutta osasyynä oli varmastikkin tuuli. Yllättävän vähän Diva silti reagoi kovaan tuuleen, eikä tuulessa heiluvat paalimuovitkaan paljoa ponia hetkauttaneet. Ratsastin kaikki askellajit ja tein ravissa vähän temponlisäyksiä. Diva ei kertaakaan koko ratsastukseni aikana yrittänyt mitään temppuja tai livistää työnteosta. En mennyt kovinkaan kauaa, jotta poni jaksoi vielä töskennellä Sirkunkin kanssa.

Nyt jatkan kouluratsastusta säännöllisesti, jottei ponille tulisi tuota kokeiluvaihetta niin vahvasti. Onneksi illallakin on niin valoisaa, että näkee ratsastaa. Nyt vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja kehittää jonkunlainen viikkosuunnitelma ponin ratsasteluille.

Jaksoiko kukaan lukea tälläistä pidempää postausta, jossa kerron monen päivän treeneistä? Mitä mieltä olette, jatkossa tälläisiä lisää, vai yksi ratsastuskerta per postaus?