Seurakoulukilpailut

2.3.2014 Korpikylässä

Viime viikon sunnuntaina oli siis Divan ensimmäiset kilpailut ikinä. Kilpailut pidettiin Korpikylän ratsastuskeskuksessa ja luokkana oli helppo C-merkin kouluohjelma 1997. Päätin noin 3 viikkoa sitten osallistua näihin kisoihin, ehkä vähän riskillä, mutta joskushan ne ensimmäiset kisat on ratsastettava ja nämä olivat niin lähellä ettei tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Ponilla on ratsastettu vasta n. kolme kuukauden ajan, joten läpipääsy oli tavoitteena.

Sunnuntaina heräsin ylläty yllätys tunnin myöhässä! Siinä sitten söin kiireellä aamupalaa ja äkkiä puunaamaan hevosta. Onneksi olin varannut ylimääräistä aikaa alunperinkin. Poni kiilotettiin ja minä ähelsin epätoivoisesti lettejä sen harjaan. Sitten kamat kassiin ja poni koppiin. Ensin Diva ei mennyt koppiin ja otti vetopaniikit rampilta. Takaisin maanpinnalle päästyään se hyppäsi suoraan nenäni edessä pystyyn ja osuikin jallallaan minuun, olin kuitenkin sen verran lähellä, ettei mitään sattunut. Tämän jälkeen otimme liinan avuksi ja poni kävelikin kiltisti koppiin. Päästiin lähtemään aikataulussa kisoihin.
Diva stressaa ihan järjettömästi kopissa matkustamissa ja koppi olikin kuin höyrysauna kun poni otettiin kopista pois. Tästäkin syystä oli hyvä juttu, että matka kesti vain noin 10 minuutia.

Sirkku toimi jälleen kuvaajan ja kisahoitajan roolissa, kiitos siis hänelle! Paikanpäälle päästyämme aloin etsimään kansliaa ja hetken aikaa sainkin etsiä. Ilmoittauduin ja kyselin vähän luokan kulkua. Meillä oli kivasti puolituntia aikaa laittaa poni kuntoon, ennen verryttelyä. Paikanpäällä Diva seisoi suhteellisen nätisti ja pälyili ympärilleen, mutta ei saanut mitään kohtauksia. Niihinkin olin varautunut. Yleensä hevosen ahrjaan tulee se 13 lettiä, mutta ei, Divan leijonanharjaan tulikin 28! Eiväthän ne asettuneet sitten mitenkään päin, joten annoin harjan olla vain letitettynä. Saatiin hyvin kamat päälle niin ratsulle kuin ratsastajallekkin ja suuntasimme verryttelyyn.

Ensin kävin verryttelemässä kentällä, mutta se oli niin huonossa kunnossa, että vain kävelin siellä. Ensituntumalla Diva oli ihan ok. Se ei hirveästi kyllä avuistani välittänyt, mutta pysyi tyynenä eikä sinkoilluit. Kentällä piti vähän huutaa tarhassa oleville laumatovereille. Hetken käveltyämme suuntasin maneesin päädyssä olevalle verryttelyalueelle. Diva käveli uteliaana uuteen maneesiin, eikä välittänyt muista hevosista juurikaan. Unohdin punaisen nauhan kotiin, suunnitelmissa oli laittaa se, kun Diva on pari kertaa potkaissut toista hevosta, mutta onneksi nauhalle ei ollutkaan mitään tarvetta.

Verryttely sujui niin ja näin, Diva kyttäsi pelottavaa mönkijää kulmassa ja oli hidas avuille. Yritin tehdä mahdollisimman paljon siirtymisiä ja lyhyen verryttelyn, jotta poni jaksaisi radan. Se tuntui aavistuksen väsyneeltä.

Sitten se tuli, meidän vuoro! Lähdin 10/11 eli luokan toisiksi viimeisenä. Diva ei välittänyt niinkään siitä, että joutui kavereitten luota pois, mutta tuomari pääty oli todella pelottava! Siellä oli kulmassa paskaämpäri ja poni oli ihan varma asiasta, että se voi koska tahansa hyökätä kimppuun.
Radan näätte kokonaisuudessaan alempana olevasta videosta. Ei nappisuoritus, mutta läpi meni! Ravi ja käyntipätkiin olen tyytyväinen, laukka meni ihan plörinäksi! Ponin ei kuuluisi osata puhdasta laukanvaihtoa... Jännityksestä johtuen Diva reagoi vähän liiankin hyvin hidastaviin apuihin, jolloin tuli töksähtäviä siirtymisiä. Laukka-apuja poni ei ottanut kuuleviin korviinsakkaan, mutta aina ei voi onnistua.

Luokkien välissä kävin vielä näyttämässä tuomari päätyä Divalle ja poni tajusikin parin ohimenon jälkeen, ettei se paskaämpäri sieltä kulmasta mihinkään liiku. Loppuverryttelyt vielä eteenalas ja sen jälkeen Sirkku kävelytti loppukäynnit pihalla.
Itse kävin hakemassa arvostelupaperin tällä välin, 54,4% ja loppujen lopuksi 4.sija. Ei sittenkään niin huonosti. Tuomari (jonka nimeä ei ole mainittu muuten yhtään missään) oli aika tiukkana, kukaan ei saanut yli 60%, mutta sama tuomari kaikilla, joten reilu peli. Saatiin samat prosentit kuin kolmanneksi sijoittunut. Melkeen palkinnoille, mutta ei ihan.
Ja kotiinlähdön kruunasi se, että Diva käveli kiltisti ensimmäisellä yrittämällä Sirkun perässä koppiin, ilman mitään apuvälineitä!

Olen kyllä tyytyväinen Divaan. Poni on ollut meillä alle 4 kk ja lähdimme käytännössä nollasta liikkeelle, silloin kun se tuli. Emmekä ole todellakaan ratsastaneet koko ajan tämä tavoite silmissä, vaan hevosen ehdoilla. Diva on viettänyt välillä pidempiäkin lomia ja ollaan menty rennosti ja harjoiteltu asioita pikku hiljaa. Ratsastuksellisesti rata ei ollut paras mahdollinen, kotona Diva meni paljonkin paremmin, mutta kuitenkin ensimmäiset kisat, uusi paikka ja tilanne. Diva käyttäytyi asiallisesti, ei riehunut tai tehnyt mitään typerää. Se ei myöskään välittänyt vieraista hevosista ja sen kanssa oli helppo olla kisapaikalla. Ylpeä pikku ponista! Se käyttäytyi todella järkevästi.

Nyt vietämme vähän hiljaisemman jakson, minä hoidan ylppärit alta pois ja sitten palaamme taas aktiivisempaan ratsastukseen. Kevään aikana käydään varmaan pikkukisoissa, jotta Diva tottuu niihin ja saa rutiinia.


P.s: Yhtä rekisteröitynyttä lukijaa kaivataan vielä, sen jälkeen luvassa erikoispostausta ;)