Mielipidepostaus: Maastoilu

omien ajatuksien esilletuontia maastoilusta

Wuhuu! Nyt ovat ylppärit viimeinkin ohi. Huh huh, olipas siinäkin työtä kerrakseen, heti en kyllä uusiksi ottaisi... Tämä tarkoittaa sitä, että nyt minulle jää aikaa ratsastaa useammin ja aktiivisemmin. Varokaa vaan ponit ;) Ilmoittauduin Divan kanssa ensimmäiseen estevalmmennukseen, saadaan treenit siis alkamaan tehokkaasti.
Mutta kuitenkin päivän aiheeseen, ajattelin kirjoittaa hieman ajatuksiani maastoilusta, oletteko te samaa vai eri mieltä?

Mielestäni jokaisen hevosen tulisi päästä maastoilemaan jollain tavalla säännöllisesti. Maastoilu on aivan loistavaa mielenvirkistystä niin hevoselle kuin ratsastajalle. Maisemat vaihtuvat ja saa haukata raikasta happea. Maastoilu kohottaa hevosen kuntoa ihan huomaamatta ja maastossa viettää helposti aikaa puolitoista tuntiakin. Se tuo myös kivaa vaihtelevuutta treenisuunnitelmaan. Vaihtelevat pinnanmuodot harjoittavat myös hevosen tasapainoa ja poluilla voi treeneta tarkkuutta jalkojen kanssa. Maastoilu on hevoselle luonnollinen tapa liikkua. 

Meillä on älyttömän hyvät maastoilumahdollisuudet. Kuvissa ratsastan Kekellä, muita kuvia kun maastoilusta ei oikein ole. Tuollaisia metsäpolkuja löytyy kilometritolkulla, pystyn helposti ratsastamaan kahden tunnin maaston, niin etten kertaakaan mene samaa polkua pitkin. Tiedän kyllä, ettei kaikilla ole tälläisiä mahdollisuuksia maastoilun kannalta. Löytyy pikkuisia metsäpolkuja, hiittisuora, kiipeilyreittejä, sorakuoppia ja vanhassa metsässä olevia polkuja, jotka oikein kutsuvat ratsastamaan. Kaikkea muuta löytyy, paitsi uittomahdollisuus. Meillä on myös omaa peltoa, joilla voi syksyisin ja talvisin painattaa sydämensä kyllyydestä. Unohtamatta maastoesteitä, ne ovat parhautta!

Maastoilu on mahtavaa varsinkin kaverin kanssa. Aika menee kuin siivillä, kun pystyy juttelemaan samaan aikaan ja hevosillakin on kivempaa kun on seuraa. Ainoana miinuksena tässä voi olla hevosten satunnainen kilpailuvietti ja hyvin nopeasti ohikiitävät maisemat...Välillä on kiva lähteä yksin maastoon, silloin saa rauhassa nauttia luonnosta ja tyhjentää päätään reippaalla laukkapätkällä, (toimii myös hyvänä stressinlieventäjänä!).

(Pakko kertoa tähän väliin yksi tarina!)
Olimme ystäväni kanssa maastoilemassa talvella, itse ratsastin Divalla ja ystäväni meni Ellillä. Olimme matkanneet jo hetken ja polulle oli kaatunut puu. Ystäväni sanoikin ihan tosissaan:"Harmin paikka, pakko kääntyä takaisin..." Itse katoin häntä erittäin hölmistyneenä ja sanoin, että puunhan voi kiertää? Hän on ratsastanut elämänsä aikana eniten ravureilla ja tottunut siihen, että ratsastetaan pelkkää tasaista tietä. No, pienen rohkaisun ja vakuuttelun jälkeen me kiersimme puun ja jatkoimme matkaa, mutta itseäni huvitti tilanne. Kierrättekö te mahdolliset esteet, jotka tulevat vastaan vai käännyttekö aina takaisin? Itse olen aina kiertänyt vaikeimmissakin paikoissa olevat esteet..

Mielestäni maastoilun ei aina tarvitse olla se tunnin maasto, jossa kävellään, vähän ravataan ja laukataan. Maastoilla voi monella tapaa. Esimerkiksi Ollin kanssa me maastoillaan usein niin, että Olli on käsihevosena mukana, näin kaikilla on mukavempaa. Maastossa voi käydä köpöttelemässä ilman satulaa tai sitten ottaa Ellistä mallia ja juosta 20km kärryjen edessä reippaasti. Puolen tunnin kävelykin piristää kummasti. Joskus on hauska lähteä tutkimaan minne jokin polku johtaa! Varatkaa tälläisiin seikkailuihin aikaa, ihan vain eksymisen varalta...Olen nähnyt myös marjastajia, joilla on heppa toisessa kädessä (näistä retkistä hepatkin tykkää kun saa syödä!)

Itse en pidä maastoiluna sitä, että käydään kävelemässä asfalttiteillä taajamassa liikenteen seassa. Vaikka kaikilla ei ole mahdollisuus maastoilla meidän tavoin, ei se silti ole mielestäni kunnon maastoilua. Maastoiluun kuuluu oikea luonto ja siellä liikkuminen, kiitos suomen jokamiehenoikeuksien, monessa paikassa saakin ratsastaa.

Ratsastan hyvin useasti 1h-1½h maastoja, joskus tulee tietysti poikkeuksia. Tykkään itse ratsastaa monen kilometrin mittaisia ravipätkiä ja kunnon laukkapätkiä ja antaa hevosen mennä. Meillä kaikki hevoset (jopa Olli) käy säännöllisesti maastoilemassa. Hevoset ovat innoissaan ja jaksavat vääntää kentälläkin paremmin kun ovat saaneet maastoilla. Kyllä minuakin alkaisi jossain kohtaa tympimään ainainen ympyrän juokseminen aitojen sisäpuolella...Maastoilu kasvattaa myös omaa kuntoa ja lisäkuntoa voi treenata olemalla kevyessä istunnassa.

Siltikään maastoilu ei tarvitse aina olla pitkillä ohjilla köpöttelyä. Maastossa voi tehdä kouluratsastusliikkeitä, kuten kentälläkin. Itse olen opettanut usein hevoselle laukka-avut maastossa, ja esimerkiksi, jos hevonen keskittyy johonkin epäolennaiseen, voi kohdan ohittaa vaikka avotaivutusta tehden. Voisimpa väittää, että jokaisella hevosella voi maastoilla jollain tavoin. Vaikka sitten narun päässä taluttaen, nuorelle tai kokemattomalle hevoselle voi ottaa kaveriksi luotettavan ja rauhallisen heppatoverin. Millä tavoin sinä maastoilet?

Nyt haastankin kaikki blogia lukevat lähtemään ensi viikolla hevosensa kanssa maastoilemaan!