Treenausta estekisoihin

sunnuntai hypyt

Ilmoittauduin nyt Divalla ensimmäisiin estekisoihin, jotka järjestetään torstaina eli 1.5. Kisat järjestetään tutussa paikassa ja korkeutena on huimat 50cm, mutta aloitetaan maltillisesti. Myös Sirkku lähtee mukaan ristikkoluokkaan, ja minä varmaan jännitän heidän suoritustaan enemmän kuin omaani. Diva on kuitenkin ratsuttamani hevonen ja Sirkku melkein valmennettavani, joten jänskättää nähdä kuinka käy.

poni oli hieman menossa ensimmäisellä esteellä..

Sunnuntaina rakennettiinkin kentälle 6 esteen rata, johon Sirkku oli rakentanut kotonaan yhden kavaletin ja portti-esteen. Vaikka estekalustomme onkin pieniä koivurunkoja ja laatikoita, se kelpaa pieniin ratoihin ja meidän käyttöömme vallan mainiosti. Divalla on hypätty tätä ennen kaksi kertaa rata, joten rata oli suhteellisen helppo. Pysty-okseri-sarjan a-osa-suhteutettu 21m väli-sarjan b-osa, pysty, sarjan a-osa, okseri, pysty.

Mä osaan tehdä kuolakuplia!

 Ratsastettiin samalla tavalla kuin oikeassa kisatilanteessa, eli Sirkku ratsasti ensin. Lämmitteli ja tuli muutaman kerran radan. Tämän jälkeen pidemmät välikäynnit, jonka jälkeen hyppäsin itse kerran radan läpi.
Divalla oli energiaa, jonka vuoksi jarrut ei aina mennyt ihan niin hyvin läpi kuin olisi pitänyt. Laitetaan kisoihin ponipelham, jotta saadaan myös puolipidätteet läpi esteiden välissä. Kouluratsastuksessa Diva toimii ihan hyvin normaali kolmipalalla, mutta esteillä puree välillä siihen kiinni.

poni kuvittelee olevansa lentokone

 Itse rata meni ihan mukiinmenevästi. Yksi kielto otettiin uudelle ja pelottavalle portti esteelle, mutta seuraavalla yrittämällä nätisti yli. Diva laskeutui yhtä estettä lukuunottamatta myötälaukassa ja saatiin kivoja lähestymisiä. Estekorkeudet oli n. 45cm-75cm, eivätkä ne tuottaneet ponille mitään ongelmaa. Itse täytyisi vain istua lähempänä hevosta, eikä lähteä lentoon. Mutta, rutiinia ja valmennusta myös esteillä niin eiköhän sekin siitä korjaannu.

Uskon, että kisoissa 50cm on meille sopiva estekorkeus. Kuitenkin kisatilanne, uusi paikka, kopissa matkustaminen stressaavat ponia jonkun verran. Haluan Divalle positiivisia kokemuksia alkuun ja nostaa estekorkeutta vasta, kun olemme selvinneet mallikkaasti pienemmistä radoista. Kun esteiden välit sujuvat, en usko, että korkeus tulee olemaan jatkossa ongelma.

Ratsastin lopuksi vielä hetken ponia ravissa paremmin kuulolle ja Diva olikin tosi kevyt ratsastaa. Sirkku otti taas ihan mahtavia kuvia. Tämän jälkeen käveltiin vielä pitkät loppukäynnit. Diva jaksoi todella hyvin eikä hionnut läpimäräksi asti, se kuivui loppukäyntien aikana ja palautui nopeasti. Nyt sitten jännitetäänkin torstaita ja vappua!

Tiistaina ja keskiviikkona Divalla on ohjelmassa rentoa maastoilua, ja keskiviikolla kevyt läpiratsastus kentällä maaston jälkeen. Parempi liikuttaa kisoja edeltävänä päivänä rennosti, ettei jää kisapäiväksi pöhköenergiaa.

Mitä te lukijat tykkäätte tälläisesta aktiivisemmasta postaustahdista? Seuraava postaus kertookin Ollista, joka oli hieman hankala ratsastettava.

Olen pohtinut omien fb-sivujen perustamista blogille, mitä te lukijat sanotte?

Pieni hetki

Oma hetki, rentoutuminen.
Metsätiet, jotka kutsuvat laukkaamaan pitkillä ohjilla,
vapaana.
Tien reunassa kukkivat leskenlehdet ja valkovuokot.
Auringon paistetta ja sopivan lämmintä.
Ei turhia murheita tai huonoja ajatuksia,
vain me kaksi.
Ratsastaja ja hevonen.
Hetki, jonka voisin elää yhä uudestaan.

Ohjasajoa sekä rallittelua

Mihin poni joutuikaan? ;)

Tiistaina Sirkku tuli meille, mutta kummallakaan meistä ei ollut oikein ratsastusfiilistä. Divalla on nyt kiima, jonka vuoksi se on inhottavan tahmea ratsastettava kentällä. Mietittiin jotain erilaisempaa tekemistä ja sain idean takaaohjastamisesta. Tietääkseni Divalla ei ole koskaan ollut edes valjaita päällä, joten tämä olikin aivan uusi kokemus ponille.

Ensimmäinen haaste olikin valjaiden häntäremmin laittaminen. Kun Diva saapui meille, loimen häntäsuojan lenkin laittaminen oli vaikeaa. Poni kun ei rentouta häntäänsä, vaan pistää tiukasti pyllyä vasten. Sain häntäremmin kuitenkin laitettua nätisti paikoilleen ja loputkin valjaat päälle. Hieman poni mulkoili minua ja oli epäileväinen, mutta tottui nopeasti tilanteeseensa.

Aloitimme kentällä niin, että Sirkku talutti muutaman kierroksen ponia ja minä kävelin ensin vieressä ja pikkuhiljaa siirryin taakse.  Ongelmaksi osottautui ohjat, kun ne laskeutuivat pyllyn päältä kohti jalkoja. Diva teki aina todella nopean ympyrän, kun ohja koski häntä, joten pyysin Sirkku pitämään Divaa paikoillaan. Taputtelin ensin kädelläni pyllyn ja jalkojen päältä ja sen jälkeen "hieroin" ohjia poniin. Kun D hyväksyi kosketuksen siirryin taakse ja otin ohjat käteen. Tämän jälkeen ei mitään negatiivista reaktiota ohjiin.

Sirkku päästi miedät irti ja poni yllättikin toimivuudellaan. Se kuunteli ääniapuja todella hyvin, joten liikkeelle lähdöt ja pysähdykset onnistuivat. Kääntyvätkin avut toimivat, ja pääsimme esimerkiksi pujottelun hienosti läpi. Käynnissä meni niin loistavasti, että kokeilin pari pätkää myös ravia ja hyvinhän se sujui. Diva tuntui tykkäävän ohjasajosta alun jännityksen jälkeen.

Toivon mukaan ponista tulee tulevaisuudessa vaikka kärryponi tai sitten sillä voisi hiihtoratsastaa. Ajattelin ottaa ohjasajoa säännöllisesti monipuolistuttamaan treeniä. Poni oppi kuitenkin asian todella hyvin ja hyväksyi nopeasti pelottavat ohjat. Hieno poni!

Onnistuneiden harjoitusten lopuksi päästimme ponin hetkeksi juoksemaan kentälle vapaana. Diva ottikin kaiken ilon irti ja päästeli höyryjä kunnolla. Itse toimin kameran takana ja Sirkku sai olla juoksijan roolissa, heh heh.. 

Divakin alkaa näyttää jo hevoselta, eikä pihankoristeelta. Lihaksia vielä hieman lisää ja vattaa pois niin avot!

Jatketaan siitä mihin syksyllä jäätiin...

Ollin ratsastus 19.4.2014

Olemme alkaneet taas liikuttaa Ollia säännöllisemmin, noin kaksi-neljä kertaa viikkoon. Heppanen on saanut vietää suhteellisen vapaata talvilomaa ja ollaan ratsastettu silloin kun on ollut hyvä fiilis. Ei siis turhia paineita tai pakonomaista ratsastusta. Loma on tehnyt Ollillekkin hyvää, se on lihottanut itseään ja on iloisemmin tulossa töihin, eikä kiukuttele työnteossa.

Viime lauantaina kipusin pitkästä aikaa Ollin selkään ja yllätyin positiivisesti. Olli oli todella kevyt edestä, ei siis painanut ohjalle ja malttoi yllättävän hyvin. Pikkusiskoni kuvasi puhelimellani muutaman videopätkän, jotka olen koonnut alas. Pahoittelen surkeaa laatua, mutta kyllä siitä hevosen erottaa :D En ole leikannut videosta pois huonompiakaan kohtia, joten näätte nyt totuudenmukaisesti miltä meidän meno näyttää. Ratsastin noin puolen tunnin verran ja sitten lopetin tyytyväisenä.

Nyt Olli alkaa olla taas pisteessä, että sitä voi ratsastaa. Ilman että jokaisesta pyynnöstä vedetään herneet nenään ja ruvetaan vastarintaan. Jospa päästäisiin jatkamaan kohta siitä mihin viime syksyllä jäimme. Toivon ainakin niin. Ratsastus alkaa olla taas oikeasti kivaa, se ei kipeytä kehoa ja olen nyt laskeutunut selästä alas hymyillen. 

Samun ratsastus 12.4.2014

Toivottavasti jokainen lukija on viettänyt ihanan ja suklaisen pääsiäisen! Itse rentouduin mökillä, jonka vuoksi en voinut blogiinkaan päivitellä. Olen kirjoittamassa nyt paria postausta yhtä aikaa, joten olkaas kuulolla lähipäivinä ;)

Postausinto on ollut vähän kateissa vaikka heppojen kanssa olenkin puuhaillut päivittäin, mutta nyt on taas fiilistä kirjoitella. Toivottavasti tämä into nyt pysyy yllä.

Lauantaina suunnattiin jälleen Sirkun kanssa ratsastamaan Samulla & Vinkkelillä. Samu oli kuulemma sikaillut hieman kentällä tuulen takia, joten sain varautua hieman vastahakoisen ponin ratsastukseen. Menimme vaihtelun vuoksi hieman puomi- ja kavalettityöskentelyä.

Kaikki tämän postauksen kuvat (c) Suvi Sivo

Kummalle pitäisi olla vihainen, sille joka keksi valkoisen ponin vai mutatarhan? Sain harjaamalla harjata ponia, joka kiitokseksi vain hapanteli minulle. Kentälle kävellessämme iskiminulle taas niin tuntiratsataja fiilis!
 Alkukäynnit meni vielä ihan nätisti, mutta kun otin ohjat käteen ja aloitin työnteon alkoi Samukin testailemaan.

Toinen pääty oli huiman pelottava ja tuuli vain vahvisti sitä. Samu esittikin sitten ei niin kiltin puolensa ja yritti luistaa paikalta keinolla millä hyvänsä. Kerran hyppäsi kunnolla pystyynkin. Kun huomasi, etten anna periksi nöyrtyi ponikin ja alkoi toimimaan kivasti.

Samu tykkäsi tosi paljon puomeista ja kavaleteista ja ylittikin ne korvat hörössä. Yllättävän hyvin löydettiin molemmille hevosille sopiva puomiväli, vaikka Vinkkeli onkin Samua paljon isompi.

Tunnin päätteeksi kokeilin muutamat ravilisäykset ja löytyiväthän ne ponilta kun vaan pyysi. Itse piti tehdä hieman töitä, jotta pystyin istumaan tikittävän singerin kyydissä.
Ponin pienistä sikailuista huolimatta jäi tunnista kuitenkin positiivinen fiilis ja tarkoituksena on taas ensiviikolla mennä ratsastamaan.

Piakkoin/kesän aikana olisi tarkoitus startata ponilla muutama koululuokka, maltan tuskin odottaa!

Koulu- ja estetreenejä

Kirjoittelen tässä postauksessa Divan viime viikkoisesta treenistä ja tämän päivän estetreeneistä. Ratsastuskuvat ovat siis viime viikon lauantailta, jälleen Sirkun ottamia. Tämän päivän estetreeneistä ei ole kuvia, mutta mukana oli siis Diva ja Olli. Pahoittelen jo etukäteen, kello on jo aika paljon, joten kirjoittaminen hieman takkuaa...

Ratsastimme lauantaina Divan puoliksi Sirkun kanssa. Sirkku meni ensin, joten sain alleni valmiiksi verrytellyn ponin. Olin aiemmin viikolla treenaillut pohkeenväistöä käynnissä sekä laukannostoja. Edellisenä päivänä eli tiistaina olin käynyt Divalla laukkamaaston kunnon kohotuksen merkeissä.

Poni oli yllättävän kiva ratsastaa ja kuunteli hyvin apuja. Kokeilin myös extempore raviväistöjä ensimmäistä kertaa ja WOW! Poni väisti molempiin suuntiin kuin vanha konkari.... Diva on kyllä supernopea oppimaan uusia asioita. Laukannostoihin olen kiinnittänyt erityistä huomiota ja ne nousevatkin jo nätisti pysähdyksestä. Ennen poni vain arpoi laukan, eikä varsinaisesti nostanut sitä...

Oikeastaan koko ratsastuksen ajan sain vain fiilistellä selässä, poni teki mitä halusin enkä ratsastanut ajallisesti kovinkaan pitkään. On niin palkitsevaa, kun huomaa kuinka Diva on kehittynyt lyhyessä ajassa niin valtavasti. Sen kunto on kohonnut ja se on saanut lihasta, jonka vuoksi muoto ja ratsastettavuuskin ovat parantuneet.

Tämän päivän estetreeneihin lähdettiin jo varhain aamulla. Olimme varanneet maneesin 9-10, joka on tälläiselle aamu-uniselle aika aikaseen... :D No, ainakin oli liikunnallinen päivänaloitus. Minä ratsastin Divalla ja Sanna lähti Ollilla matkaan.

Pääsimme pihasta n.50m kun vastaan tuli minibussi. Kun bussi oli kohdallamme, päätti poni hypätä ojan yli pellolle järkyttävällä loikalla. Pellolle laskeuduttuaan nappasi kuolaimesta kiinni ja yritti lähteä viemään laukassa (ja vähän matkaa siinä onnistuikin)...Jep, hyvin alkoi tämäkin reissu!

Loppumatka sujui ongelmitta ja saavuimme maneesiin hyvissä ajoin. Edellinen käyttäjä oli jättänyt meille esteet valmiiksi, joten säädimme ne sopivan korkuisiksi ja aloin verryttelemään Divaa. Diva tuntui verryttelyssä energiseltä ja ponista löytyikin aika kivaa keskiravia.
Hyppäsimme kavalettia, sarjaa ja yksittäistä pystyä sekä okseria. Hypyissä ei ollut suurempia ongelmia, pari ohimenoa kuskin virheiden vuoksi. Diva vaihtaa laukan esteen sekä puomin päällä täysin ongelmitta.

"Hyppäsin" myös Ollilla. Menimme pääty-ympyrällä yksittäistä kavalettia. Mutta menimme sitä suhteellisen hallitusti! Kertaakaan Olli ei protestuinut millään tavoin enkä kertaakaan joutunut pysäyttämään seinää päin! Kouluratsastuksessa Olli toimikin aika kivasti, oli kevyt kädelle ja kuunteli apuja, kävelikin välillä alkutunnista omatoimisesti.

Kotimatkalla meidät ohitti traileri ja muutama auto täysin ongelmitta. Sitten näimme, että risteystä kohden tulee rekka. Sanoinkin Sannalle "Älä nyt vaan sano, että tuo hirvitys kääntyy tännepäin..." Olin valmiina tulemaan selästä alas ja niinhän se rekka tulikin meitä vastaan. Hyppäsin selästä alas aika vauhdikkaasti. Jälleen juuri rekan kohdalla Diva hyppäsi pystyyn ja pomppi viereiselle pellolle 15 metrin verran ja minä tulin perässä kuin leppäkeihäs. Tämän jälkeen taas ei mitään ongelmaa ja kotiin päästiin.

Nyt on kello jo tosi paljon, joten tämä bloggaaja suuntaa peiton alle. Hyvää yötä kaikille lukijoille!

The suomenhevonen

Huhhuh, viime viikko olikin yhtä hullunmyllyä. Kokoajan piti olla menossa jonnekkin suuntaan. Postattavaa siis olisi, kunhan olisi aikaa kirjoittaa..yritän tässä lähipäivien aikana kirjoittaa Divan koulutreeneistä ja Samun ratsastuksesta.

Mutta kuitenkin, viime keskiviikkona ratsastin siinä tuulisessä säässä myös Ollin. Kaikki kuvat (c) Sirkku.

Olli vaihtoi tarhaa tässä vähän aikaa sitten, se majailee nyt Divan ja Lillin kanssa. Alkuun Olli ja Elli kaipasivat toisiaan, mutta parin päivän päästä tottuivat tilanteeseen. Olli on ollut uudessa tarhassa jotenkin hyväntuulisempi. Se tulee aina portille ja katselee korvat hörössä tekemisiäni. Se osallistuu veden kantoon ja muihin hommiin. Keskiviikkona päätin ratsastaa Ollillakin ja toinen oli selvästi tyytyväinen kun otin sen tarhasta.

Päätin ratsastaa ilman satulaa, pelkillä suitsilla. Selkään päästessäni huomasin kuinka leveä Olli oli! Se oli levinnyt sään molemmilta puolilta ja jouduin oikeasti istumaan selässä...Myöskään kylkiluut eivät näy yhtään ja muutenkin se alkaa näyttää hyvinvoivalta hevoselta.

Kävelimme rennosti alkukäynnit ja nyt alkukäynnit alkavat olla itsestään selvyys. Olli kävelee rennosti monta kierrosta kenttää ympäri, vaikka vaihdan suuntaa välillä. Ohjat käteen otettuani, jatkamme käyntityöskentelyä. Sekin on jo edistystä! Tein Ollilla muutamat pohkeenväistöt aika varovasti. Yllätyksekseni Olli väisti nätisti, eikä protestoinut väistätäävää pohjetta muuten kuin päätään nostamalla. Sain molempiin suuntiin hyvät väistöt ja jätin siihen.

Ravissa ratsastus ei ollut mitenkään erikoista. Ei selvästi paras päivä, muttei huonoinkaan. Olli ei mennyt kovaa, se kuunteli hidastavia apuja, mutta jouduin tekemään töitä, jotta sain sen rennoksi. Sivuapuohjat olisivat auttaneet rentouden löytämiseksi, mutta ensi kerralla olen taas fiksumpi. Tulipahan tämäkin testattua. Lopuksi sain muutaman rennon ravipätkän ja jätin ratsastuksen siihen.

Lopuksi chillailimme hieman ja nautimme auringonpaisteesta. Sirkku sai mennä selkään loppukäyntien ajaksi. 

Ihana aamun aloitus!

Aamupäivällä menin talliin tekemään tallitöitä, puin ulkovaatteet päälle ja avasin oven. Pihalta kuuluu kuorossa "Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa-aaa...." Kurkkasin tarhan suuntaan ja siellähän oli kylän päiväkodin lapset laulamassa Divalle. Poni seisoi aidan luona korvat hörössä ja tutkiskeli uteliaina pikkuisia laulajia. Olli ja Lilli seurasivat hieman kauempaa.

Lapset käviviät vielä Ellin luona katsomassa isoa heppaa ja jokainen sai vuorollaan silittää Elliä. Elli laski tosi kiltisti päätään alas vaahtosammuttimen kokoisten lasten tasolle ja nautti saamastaan huomiostaan täysin rinnoin. Lapset olivat iki onnellisia, kun saivat paijata heppaa.

Parempaa päivän aloitusta saa kyllä hakea! 

P.s. Illemmalla tulossa vielä ratsastuspostausta Ollista.

Lentoon lähtevä lämpönen

Ei tuolle otukselle voi kun nauraa :D

Viime lauantaina oli vuoroni ratsastaa myös Elli ja päätin mennä jälleen ilman satulaa. Kaikki kuvat (c) Sirkku. Ellillä oli ollut taas hieman taukoa kouluvännöstä ja ajattelin tehdä rennon ratsastuksen käydä kaikki askeleet läpi.

Alkukäynneissä Elli olikin oikein reipas ja kova tuuli sai tamman hieman säpsymään. Aloitin työskentelyn ihan ympyröillä ja hain heppaa kuulolle. Elli alkaa olemaan käynnissä jo kiva ratsastaa, ei tarvitse paljon pyytää kun mamma tekee mitä haluan. Kokeilin myös ekaa? kertaa pohkeenväistöjä. En muista olemmeko niitä harjoitelleet vai emme, mutta kokeilin nyt kumminkin. Ensimmäisestä kuvasta näkeekin ensimmäisen reaktion :D Kuitenkin Elli sai jalkansa lopulta hallintaan ja väisti molempiin suuntiin pari kolme askelta ja päätin lopettaa siihen.

Ravissa Elli oli alusta asti kuulolla, ja oikein mukava ratsastaa. Satunnaiset tuulenpuuskat saivat tamman vähän innostumaan ja silloin tuli pieniä säpsyilyjä. En tehnyt Ellillä kovin kummoista tehtävää, yritin ympyröiden avulla saada tamman kuulolle myös noiden tuulenpuuskien aikana. Vasen suunta on kehittynyt huimasti, Elli ei enää jää painamaan ollenkaan sisäkädelle ja alkaa pikkuhiljaa jopa taipumaankin. Jee, hevonen ei ole yhtä pahasti enää toispuoleinen ja kankea.

Laukka olikin mielenkiintoinen askellaji. Elli oli kuin raketti, joka aina tuulesta otti spurtin. Kentällä mukana ollut Senni ei auttanut juoksemisellaan asiaa yhtään. Laukkasin ensin oikeaan kierrokseen, johon sain käynnistä tosi hyvät nostot, mutta muuten laukka olikin aika koheltamista. Vasempaan suuntaan Elli alkoikin jo vähän kuuntelemaan, joten saatiin pari hyvää pätkää.

Tämä on oma suosikkini päivän kuvista!

Elli on suhteellisen vähän ratsastettu lämppäri, mutta joka ikinen kerta se kyllä parantaa suoritustaan. Elli alkaa nyt olemaan helppo C tasoinen ja mukava ratsastaa. Se myös haluaa miellyttää ratsastajaansa, eikä yleensä pelleile tai tee mitään typeryyksiä. Elli ei myöskään testaile, se on erittäin kiltti tapaus. Nyt huomaan kuvista, että takajalkojen liike on parantunut, sekä laukan laatu. Jos tuosta hevosesta ei koskaan ravuria tule, niin huolin sen kyllä kouluhevoseksi!