Pieni vesisade ei estä meitä onnistumasta

ratsastus sujui loistavasti!

Blogin kävijämäärä kävi melkein 600:ssa...jep jep, ht.netistähän taas löytyi yksi keskustelu. En ala ottamaan näihin keskusteluihin sen enempää kantaa, koska te ette oikeasti tunne tuota hevosta. Ja viimeisin huutelija, ei ollut edes lukenut mitä kirjoitin. Minulle on kumminkin tärkeintä, että hevonen on kunnossa ja omistaja on tyytyväinen. Ja kaikille tiedoksi, Olli ei ole kipeä mistään, se laukkaa oikeaa laukkaa aivan puhtaasti pellolla.
Mutta se siitä ja tämänpäivän ratsasteluihin.

Kuvat on otettu jo kesäkuussa, mutta en ole niitä täällä ennen julkaissut, ettei postaus jäisi kuvattomaksi. Kaikki kuvat (c) Sirkku

Illalla menin tallille noin 7 aikoihin ja pohdiskelin ratsastanko Ollilla vai en, Sanna oli myös tallilla ja sanoi jäävänsä katsomaan. Joten eikun menoksi. Päälläni oli tosin caprit ja teepaita, joten pääpyin menemään ilman satulaa. Ollin selkä on sen verran ilkeä istua, että käytän kahta satulahuopaa pehmusteena ja juoksutusvyötä pitämään ne paikoillaan.

Olli käveli rennosti alkukäyntejä pari kierrosta, mutta sen jälkeen ei enää malttanut. Otin ohjat tuntumalle ja työskentelin käynnissä ensin. Tein toisella pitkällä sivulla avotaivutusta ja toisella sulkutaivutusta. Molempiin suuntiin muutaman kerran ja sen jälkeen tulin pituushalkaisijalta pohkeenväistöä uralle. Oikea pohje ei meinannut mennä läpi, jonka vuoksi O protestoi pari kertaa häntää huiskauttamalla sekä kerran potkaisemalla takajalallaan taaksepäin. Väistöt menivät taas paremmin kuin ennen. Olli oli rennompi ja astui paremmin takajaloilla ristiin.

Miten se näyttää noin pieneltä? :D

Ja tietysti, kun olen hevosen selässä alkaa satamaan. Onneksi Sanna pelasti minut hakemalla tallista sadetakin, joka tosin oli L kokoinen ja hieman iso.

Aluksi ravissa Olli hissutteli miniravia ja kulki pää ylhäällä. Pyysin ravia eteenpäin ja O alkoi rentoutumaan. Tein ravissa pääasiassa keskiympyrällä töitä. Yritin ratsastaa mahdollisimman kevyellä kädellä ja ratsastaa O:ta rennoksi eteenalas. Kun muistin pyytää sisäpohkeella ja tukea ulko-ohjalla, poni laski päätään alas.

Wuhuu! Ensimmäiset pätkät eteenalas ravissa, täysin pehmeällä kädellä! Se, kuinka helppo siellä oli istua on aivan eri asia. Ravissa ei todellakaan ollut helppo istua, ja huomenna huomaan sängystä noustessani, että kyllä, olen menyt ilman satulaa harjoitusravia Ollilla. Mutta siis, ette usko mikä fiilis! Olli kulkee luonnostaan tosi paketissa ja alkuaikoina se kulki hetkittäin jopa virkkuukoukkumaisessa muodossa. Nyt on taas yksi iso askel harpattu eteenpäin. Ja vieläpä molempiin suuntiin.

Ollin mielipide asiasta!

Itse oli pakko pitää pieni breikki, koska vatsalihakseni eivät ole täyttä terästä (ainakaan vielä) ;)
Olli malttoi kävellä, puolipitkällä ohjalla eteenalas. Se rehellisesti käveli, koko selän läpi. Hehee, jotain tulosta on siis syntynyt! Voi elämä, miten pienestä voi ihminen tulla ilosieksi? :D Mutta niin, käyntikään kun ei ole mikään itsestäänselvyys tämän hevosen kanssa.

Ei kiinnosta.

Välikäyntien jälkeen sain idean, että menen raviohjelman läpi. Sanna seisoi tuomarin paikalla ja me suoritimme radan, ja olisimme päässeet vielä läpi! Tietysti kilpailutilanne on erilainen, mutta ennen se ei onnistunut edes kotikentällä. Tulevaisuudessa pitää treenata siirtymisiä, suoraan menemistä ja suoraan pysähtymistä. Tässä on meille taas vähäksi aikaa tekimistä. Mutta siis rata sujui paremmin, kuin mitä sain Keken kanssa 3 vuotta sitten, eli 53%.

Lopuksi otin vielä laukat. Oikea laukka ei noussut heti, vasta kolmannella nostolla. Olli kulkee erittäin herkästi lapa edellä ja nostossa täytyy olla skarppina jotta se onnistuu. Olen itse vino kun ratsastan, myös tämä vaikuttaa ponin laukannostoihin. Se kääntää myös pyllyn sisään, jonka vuoksi oikea pohje ei mene aina läpi. No mutta, harjoitusta tämäkin vaatii. Laukka oli kumminkin rauhallista, ja sain sen alas pienillä pidätteillä.
Vasen laukka sujuukin meiltä ongelmitta, nosto oli nätti ja rauhallinen ja laukka on temmoltaan rauhallisempaa kuin oikea.

Ennen olen aina lopettanut ratsastuksen laukkojen jälkeen, yksinkertaisesti siksi ettei siitä ole tullut yhtään mitään. Olli on tarjonnut vain laukkaa ja häseltänyt. Tänään jatkoin ratsastamista vielä ravissa, ja arvatkaa mitä tapahtui. Olli ravasi nätisti, hyvässä tempossa eteenalas. Se ei edes tarjonnut laukkaa ja oli todella kevyt kädelle. Tein vähän aikaa töitä ravissa ja sen jälkeen "loppukäynnit". Niitä ei ihan voi sanoa vielä loppukäynneiksi. Mutta jos on tarpeeksi hyvä mielikuvitus, askellajin voi tunnistaa käynniksi, koska se ei ole raviakaan. Ja se tapahtui pitkällä ohjalla, joten edistystä on tullut siinäkin asiassa, mutta kyllä se vielä joku päivä kävelee rehellisesti myös loppukäynnit.

Taas saa olla kovin ylpeä pikku hepasta! Se kehittyy eteenpäin, vaikka välillä se ei siltä vaikutakkaan. Tälläisten päivien ansiosta tuo hevonen pysyy meillä ja sen kanssa jaksaa tehdä töitä. Tehty työ palkitaan aikanaan ja se tuntuu mahtavalta. Täytyy vain olla kärsivällinen.

Huomenna Ollilla on vapaapäivä, kun on luvattu niin karseaa keliäkin. Maanantaina meillä on pitkästä aikaa luvassa valmennustunti.

Mitenhän tämä kirjoittaminen karkasi taas ihan käsistä? No toivottavasti joku jaksoi lukea koko postauksen.

Edelliseen postaukseen saa (pitää) käydä ehdottamassa erikoispostausideoita!