Finally!

hevoseni voidaan luokitella normaaliksi

Nyt on mini mökkilomalta kotiuduttu! Ihan virkistävää välillä käydä tämän kylän ulkopuolella ja nähdä tuttuja. Vähän jänskätti alkuun miten 8 koiraa tulee mökillä toimeen, mutta hyvin onnistui! Pennutkin käyttäytyivät asiallisesti ja kaikki sujui hienosti.

löydätkö kaikki 8 kuvasta?

Lauantaina ratsastin Ollilla ja panostin oikein varusteisiin! Harmikseni huomasin, että paitani ja satulahuopa ovat vähän erisävyiset, mutta koittakaa kestää. Sirkku tuli taas kuvailemaan (ja on ottanut myös kaikki kuvat), kiitos!

 Haettiin poni laitumelta ja se seisoi viimeisimmässä kulmassa. Eikä tullut vastaan vaikka kuinka viheltelin ja kutsuin. Katsoi vaan korvat hörössä. Käveltiin sitten heppojen luokse ja talutettiin ne talliin. Olli teki viime kesänä vielä sillein, että päästi aika lähelle laitumella, mutta viime hetkellä juoksi karkuun. Aina piti olla joku leivän kannikka mukana, jos ei halunnut alkaa leikkimään hippaa. Nyt se tulee yleensä vastaan, mutta ainakin antaa kiltisti kiinni ja lähtee reippaasti töihin.

Ennen ratsastusta otimme Ollista pari rakenne kuvaa. Kerrankin kun olimme panostaneet ponin kamoihin, niin täytyihän se ikuistaa. Olli seisoi nätisti paikallaan ja välillä jopa korvat hörössä.

Ollin lihaskunto alkaa olemaan jo parempi ja se on saanut pyöreyttä. Pylly on pyöreä, järkyttävä alakaula pienentynyt, eikä se näytä enää vinttikoiralta! Karva on kiiltävä ja tukka kasvanut. Vielä vähän enemmän massaa ja pyöreyttä niin hyvä tulee!

1.

2.

Olli kävelee alkukäynnit pitkillä ohjilla, tämä ei onnistunut vielä toukokuussa. Voin vaihtaa suuntaakin, ilman että O tarjoaa saman tien ravia. Alkukäyntien jälkeen voin ottaa ohjat tuntumalle, ilman että se lähtee. Pystyn ratsastamaan sitä käynnissä pohkeella, ilman että se sinkoaa heti kun hipaiseekin jalalla kylkeen.
Pystyn ratsastamaan siistin pysähdyksen, ja Olli malttaa seistä paikallaan. Ollille pysähdykset ovat aina olleet hankalia, se ei malta seistä paikallaan. Nyt saan jo kiittää sisäkädellä ja se odottaa, lähtee vasta pohkeesta eteenpäin. Ja kyllä, tämä kuulostaa täysin normaalilta asialta, mutta on meille se on valtava edistysaskel.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

Aloitin ravailemaan oikeaan kierrokseen ensimmäiseksi. Olli ravasi tosi nättiä ravia, enkä nyt tarkoita että se kulkisi automaattisesti oikeinpäin. Se ei kaahottanut, vaan odotti minua, se reagoi kivasti pohkeeseen ja kääntyi hyvin. Olli ei ole mikään automaatti, se ei tee mitään ilmaiseksi, joten sitä pitää ratsastaa.
Itse sorrun välillä pelkkää matkustamiseen ja liian "pienien" apujen antoon, varsinkin jalalla. Ilman satulaa ratsastan paremmin jalalla, muta satulan kanssa se välillä jää. Lauantaina kumminkin ratsastin oikeasti pohkeilla, eikä Olli lähtenyt yhtään mihinkään. Sain käyttää kunnolla sisäpohjetta, jotta sain sen taipumaan ja tuli fiilis, että tätä hevosta voi ratsastaa. Se ei mene rikki pohkeiden käytöstä.

Sanna oli kentän laidalla muistuttamassa minua ulko-ohjasta ja jalasta. Ulko-ohjani välillä seikkailee ihan omia polkujaan, ja jalan tuuppaan liian eteen. No, näistä pääsee eroon vain ratsastamalla. Etukenoni on jo vähän suoristunut, harjoitusravissa se on jo melkein poissa. Keventäessä lähden tosi helposti eteen mukaan.

Olli on yksi harvoista hevosista, jonka harjoitusravissa en osaa oikeasti istua satulan kanssa. Ja kyllä, olen tehnyt töitä sen eteen. Mutta tänään, pystyin istumaan jo suht hyvin selässä ja Ollikin toimi paljon paremmin, kun minun ei tarvitse keskittyä istuntaani niin paljoa, vaan voin keskittyä itse hevoseen ja sen ratsastamiseen. Olli meni pari kolme askelta aina välillä tosi hienoa ravia! Se kantoi itsensä rehellisesti ja liikkui selän läpi.
Tuollaisia parin kolmen askeleen pätkiä kun tulee koko ajan lisää, niin kohta niitä on jo parikymmentä ja siitä vain yhä enemmän, hiljaa hyvä tulee.

Valon takia kaikki kuvat on otettu samalta pitkältä sivulta, mutta ei anneta sen häiritä.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

Vasempaan kierrokseen Olli jäi ensin vähän sisäkäteen kiinni, mutta monien volttien ja ympyröiden avulla se irroitti ja muuttui kivaksi ratsastaa. Olli vaikutti rennolta ja se kuunteli koko ajan mitä tehdään seuraavaksi. Yhtään rikkoja ei tehty laukalle, vaikka ratsastin reilummin pohkeella.

Ponille tulikin hiki, sen takajalkojen väli vähän vaahtosi, eli molemmat, kuski sekä poni joutuivat töihin. 

Onko kellään jotain ideoita, miten silmälasit saa pysymään paikoillaan? :D Itselläni ne tuppaavat aina tippumaan nenälle ja koko ajan pitäisi niitä olla nostamassa. Onko siis jollain joku vippaskonsti jolla ne saisi pysymään oikealla kohdallaan?

Toivottavasti edes joku jaksoi lukea tämän koko postauksen. Tämän piti olla alunperin kuvapostaus, mutta lähti taas vähän lapasesta tuo kirjoitus...

Mikä on mielestäsi onnistunein otos/otokset?