The suomenhevonen

Huhhuh, viime viikko olikin yhtä hullunmyllyä. Kokoajan piti olla menossa jonnekkin suuntaan. Postattavaa siis olisi, kunhan olisi aikaa kirjoittaa..yritän tässä lähipäivien aikana kirjoittaa Divan koulutreeneistä ja Samun ratsastuksesta.

Mutta kuitenkin, viime keskiviikkona ratsastin siinä tuulisessä säässä myös Ollin. Kaikki kuvat (c) Sirkku.

Olli vaihtoi tarhaa tässä vähän aikaa sitten, se majailee nyt Divan ja Lillin kanssa. Alkuun Olli ja Elli kaipasivat toisiaan, mutta parin päivän päästä tottuivat tilanteeseen. Olli on ollut uudessa tarhassa jotenkin hyväntuulisempi. Se tulee aina portille ja katselee korvat hörössä tekemisiäni. Se osallistuu veden kantoon ja muihin hommiin. Keskiviikkona päätin ratsastaa Ollillakin ja toinen oli selvästi tyytyväinen kun otin sen tarhasta.

Päätin ratsastaa ilman satulaa, pelkillä suitsilla. Selkään päästessäni huomasin kuinka leveä Olli oli! Se oli levinnyt sään molemmilta puolilta ja jouduin oikeasti istumaan selässä...Myöskään kylkiluut eivät näy yhtään ja muutenkin se alkaa näyttää hyvinvoivalta hevoselta.

Kävelimme rennosti alkukäynnit ja nyt alkukäynnit alkavat olla itsestään selvyys. Olli kävelee rennosti monta kierrosta kenttää ympäri, vaikka vaihdan suuntaa välillä. Ohjat käteen otettuani, jatkamme käyntityöskentelyä. Sekin on jo edistystä! Tein Ollilla muutamat pohkeenväistöt aika varovasti. Yllätyksekseni Olli väisti nätisti, eikä protestoinut väistätäävää pohjetta muuten kuin päätään nostamalla. Sain molempiin suuntiin hyvät väistöt ja jätin siihen.

Ravissa ratsastus ei ollut mitenkään erikoista. Ei selvästi paras päivä, muttei huonoinkaan. Olli ei mennyt kovaa, se kuunteli hidastavia apuja, mutta jouduin tekemään töitä, jotta sain sen rennoksi. Sivuapuohjat olisivat auttaneet rentouden löytämiseksi, mutta ensi kerralla olen taas fiksumpi. Tulipahan tämäkin testattua. Lopuksi sain muutaman rennon ravipätkän ja jätin ratsastuksen siihen.

Lopuksi chillailimme hieman ja nautimme auringonpaisteesta. Sirkku sai mennä selkään loppukäyntien ajaksi. 

Ihana aamun aloitus!

Aamupäivällä menin talliin tekemään tallitöitä, puin ulkovaatteet päälle ja avasin oven. Pihalta kuuluu kuorossa "Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa-aaa...." Kurkkasin tarhan suuntaan ja siellähän oli kylän päiväkodin lapset laulamassa Divalle. Poni seisoi aidan luona korvat hörössä ja tutkiskeli uteliaina pikkuisia laulajia. Olli ja Lilli seurasivat hieman kauempaa.

Lapset käviviät vielä Ellin luona katsomassa isoa heppaa ja jokainen sai vuorollaan silittää Elliä. Elli laski tosi kiltisti päätään alas vaahtosammuttimen kokoisten lasten tasolle ja nautti saamastaan huomiostaan täysin rinnoin. Lapset olivat iki onnellisia, kun saivat paijata heppaa.

Parempaa päivän aloitusta saa kyllä hakea! 

P.s. Illemmalla tulossa vielä ratsastuspostausta Ollista.

Lentoon lähtevä lämpönen

Ei tuolle otukselle voi kun nauraa :D

Viime lauantaina oli vuoroni ratsastaa myös Elli ja päätin mennä jälleen ilman satulaa. Kaikki kuvat (c) Sirkku. Ellillä oli ollut taas hieman taukoa kouluvännöstä ja ajattelin tehdä rennon ratsastuksen käydä kaikki askeleet läpi.

Alkukäynneissä Elli olikin oikein reipas ja kova tuuli sai tamman hieman säpsymään. Aloitin työskentelyn ihan ympyröillä ja hain heppaa kuulolle. Elli alkaa olemaan käynnissä jo kiva ratsastaa, ei tarvitse paljon pyytää kun mamma tekee mitä haluan. Kokeilin myös ekaa? kertaa pohkeenväistöjä. En muista olemmeko niitä harjoitelleet vai emme, mutta kokeilin nyt kumminkin. Ensimmäisestä kuvasta näkeekin ensimmäisen reaktion :D Kuitenkin Elli sai jalkansa lopulta hallintaan ja väisti molempiin suuntiin pari kolme askelta ja päätin lopettaa siihen.

Ravissa Elli oli alusta asti kuulolla, ja oikein mukava ratsastaa. Satunnaiset tuulenpuuskat saivat tamman vähän innostumaan ja silloin tuli pieniä säpsyilyjä. En tehnyt Ellillä kovin kummoista tehtävää, yritin ympyröiden avulla saada tamman kuulolle myös noiden tuulenpuuskien aikana. Vasen suunta on kehittynyt huimasti, Elli ei enää jää painamaan ollenkaan sisäkädelle ja alkaa pikkuhiljaa jopa taipumaankin. Jee, hevonen ei ole yhtä pahasti enää toispuoleinen ja kankea.

Laukka olikin mielenkiintoinen askellaji. Elli oli kuin raketti, joka aina tuulesta otti spurtin. Kentällä mukana ollut Senni ei auttanut juoksemisellaan asiaa yhtään. Laukkasin ensin oikeaan kierrokseen, johon sain käynnistä tosi hyvät nostot, mutta muuten laukka olikin aika koheltamista. Vasempaan suuntaan Elli alkoikin jo vähän kuuntelemaan, joten saatiin pari hyvää pätkää.

Tämä on oma suosikkini päivän kuvista!

Elli on suhteellisen vähän ratsastettu lämppäri, mutta joka ikinen kerta se kyllä parantaa suoritustaan. Elli alkaa nyt olemaan helppo C tasoinen ja mukava ratsastaa. Se myös haluaa miellyttää ratsastajaansa, eikä yleensä pelleile tai tee mitään typeryyksiä. Elli ei myöskään testaile, se on erittäin kiltti tapaus. Nyt huomaan kuvista, että takajalkojen liike on parantunut, sekä laukan laatu. Jos tuosta hevosesta ei koskaan ravuria tule, niin huolin sen kyllä kouluhevoseksi!

Divan treeniviikko

Divan ratsastus 5.4.2013

Lauantaina Sirkku tuli jälleen tallille ja päätimme ratsastaa Divan puoliksi. Sirkku saikin napsittua taas ponista älyttömän kivoja kuvia ja oli pieni valinnanvaikeus kuvien karsimisen kanssa. Ratsastin tämän jälkeen vielä Ellin ja Ollin, mutta niistä kirjoitan omat postauksensa, jotka julkaisen lähipäivinä. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuuli ihan hirvittävästi. Hyvä, että vastatuuleen pääsi edes kulkemaan... Kaikki tämän postauksen kuvat (c) Sirkku

Maanantaina ponilla oli vp.

Tiistaina ratsastin Divalla ja jestas kuinka vastahakoinen poni oli! Kyllä huomasi, että viimeisestä kouluväännöstä oli aikaa. Minulla oli alkutunnista raippa kädessä ja poni oli kuin mikäkin ruutitynnyri. Jätinkin aika nopeasti raipan pois ja meno tasottui hieman. Tunnin alkupuolella ulkoavut olivat täyttä hepreaa ponille ja se kokeili joka ikistä asiaa. Diva on siinä mielessä niin poni, se testaa jokaista ratsastajaa aina tunnin alussa ja kokeilee onko pakko tehdä töitä. Se on myös aika mestari luistamaan työn teosta tarpeen tullen.

Kentän kulma oli myös äärimmäisen pelottava ja loppujen lopuksi tulin selästä alas ja tein hetken maastakäsin töitä, jotta sain ponin taipumaan kulmassa. Poni hyppi ympärilläni ja oli äärimmäisen hurja omasta mielestään...Lopulta onnistuimme ja hyppäsin selkään. Kappas, kulma ei ollutkaan yhtään pelottava enää. Ravissa muutaman kerran yritettiin punkea portille, muttei onnistunutkaan. Laukassa esiteltiinkin sitten hyvin mielenkiintoisia hyppysarjoja.

Jatkoin kärsivällisesti ratsastusta ja kun Diva huomasi, etten anna periksi se alkoi toimimaan tosi kivasti. Itse täytyi lähinnä vain istua selässä ja poni kuunteli tosi hyvin apuja ja oli kuulolla. Pelkän käynti ja ravityöskentelyn jälkeen Diva oli aika hikinen, vaikka tehtävät olivat enemmänkin aivojumppaa. 

Keskiviikkona lähdin maastoilemaan, ystäväni oli Ellin kanssa mukana. Lähdimme vähän kauemmas kuin normaalisti ja alkumatkasta piti mennä asfalttitietä pitkin vajaa 2km. Matkamme tyssäsi heti alkuun, kun naapuri teki polttopuita ja klapikone piti järkyttävää ääntä. No, tulin selästä alas ja talutin Divan pelottavan kohdan ohi. Nousin takaisin selkään ja pääsimme noin 40m, kun takaalta tuli pakettiauto trailerin kanssa. Onneksi tien sivussa oli pellolle vievä kaistale ja pääsimme siihen Divan kanssa turvaan. Matka jatkui ja pääsimme seuraavan naapurin kohdalle, jolla on westie koirana. Koira oli vapaana ja pomppi pihasta häntä heiluen meitä kohti. Diva meinasi saada sydänkohtauksen tässä kohtaa, joten hyppäsin selästä taas alas. Poni oli aivan järkyttynyt pienestä pomppivasta valkoisestä koirasta. Koira palasi pihaansa ja nousin taas selkään, matka jatkui. Seuraavaksi tulimme talolle, jossa on kaksi hevosta. Toinen hevosista seisoi keskellä peltoa ja Diva tuijottui sitä ja oli kuin ei olisi ennen laumatoveriaan nähnytkään. Talon toiselle puolelle päästyämme tuli bussi vastaan. Hyppäsin viime hetkellä selästä alas, kun Diva hyppäsi kahden metrin loikalla viereiselle pellolle. No, seuraavan mökin pihassa riehui metsuri, joten talutin vielä siitäkin ohi. Hyppäsin taas kerran selästä alas ja vastaan tulikin pakettiauto rämisevän peräkärryn kanssa. Ja jälleen tulin selästä alas....

Tulin siis ensimmäisen kahden kilometrin aikana 4 kertaa alas selästä...no, ei Diva totu liikenteeseen ellei siellä käy.

Loppumatka sujui hyvin ja teimmekin lähes kahden tunnin maaston, kävimme kiipeilemässä ja seikkailimme pienemmillä metsäpoluilla. Diva kulki korvat tötteröllä, se selvästi tykkää maastoilusta!

Perjantaina päätin mennä koulusatulalla ilman jalustimia. Keskityin omaan istuntaani ja teimme monipuolisia harjoituksia tunnin aikana. Diva toimi paljon paremmin kuin maanantaina, vaikka hieman testailikin alkuun. Omat vatsa- ja selkälihakset joutuivat kyllä töihin! Huh, ei ole ihan helpot askeleet istua tuollakaan ponilla. Keskityin erityisesti laukannostoihin käynnistä, nämäkun tuottivat silloin estevalmennuksessa hieman ongelmia. Kun sain oman istuntani kuntoon, niin alkoivat nostotkin onnistua. Vajaan tunnin kentällä teimme töitä auringonpaisteessa ja loppukäynnit kävelimme pellolla. Poni oli erittäin tyytyväisen näköinen työntekoonsa. Selästä alas tullessani huomasin kyllä sisäreisissä, että töitä on tehty.

Lauantaina ratsastus sujui ihan hyvin, poni ei ollut niin hyvä kuin perjantaina, mutta osasyynä oli varmastikkin tuuli. Yllättävän vähän Diva silti reagoi kovaan tuuleen, eikä tuulessa heiluvat paalimuovitkaan paljoa ponia hetkauttaneet. Ratsastin kaikki askellajit ja tein ravissa vähän temponlisäyksiä. Diva ei kertaakaan koko ratsastukseni aikana yrittänyt mitään temppuja tai livistää työnteosta. En mennyt kovinkaan kauaa, jotta poni jaksoi vielä töskennellä Sirkunkin kanssa.

Nyt jatkan kouluratsastusta säännöllisesti, jottei ponille tulisi tuota kokeiluvaihetta niin vahvasti. Onneksi illallakin on niin valoisaa, että näkee ratsastaa. Nyt vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja kehittää jonkunlainen viikkosuunnitelma ponin ratsasteluille.

Jaksoiko kukaan lukea tälläistä pidempää postausta, jossa kerron monen päivän treeneistä? Mitä mieltä olette, jatkossa tälläisiä lisää, vai yksi ratsastuskerta per postaus?

Catwalk tallikäytävällä?

Epämuodikas on päivän sana!

Allekirjoittanut bloggaaja suostui ystävänsä näyttötyön uhriksi pari viikkoa sitten... Hyvä, että edes itse tunnistin itseäni peilistä käsittelyn jälkeen. Istuin tuolissa 4h erilaisten meikkien ja hiustyylien mallina. Ihan kiva kokemus, mutta meinasi minun kärsivällisyydellä olla hieman tiukkaa istua hievahtamatta paikoillaan.

Onko teille tullut tilannetta, että tallilta tutut ihmiset eivät tunnista teitä tallin ulkopuolella? Minulle ainakin on tullut. Kylän yhteisissä pikkujouluissa ystäväni, jonka olin silloin tuntenut jo monen kuukauden ajan, ei tunnistanut minua arkilookissa...Kovasti koitin vilkutella ja moikata tuloksetta, vasta juttelemaan mentyäni minulta kysyttiin olenko oikeasti minä? Ja tämä ei ole ainut kerta..

Panostatteko te ulkonäköönne kun lähdette tallille? Minä en ainakaan, varsinkaan kun on oma talli pihassa. Likaiset ja pari kokoa liian isot vaatteet kuuluvat normaaliin talliasustukseen - lämpimät ja mukavat vaatteet ovat täydellisiä. Myöskin ratsastuksen jälkeen niin sanottu kypäräkampaus on jo melkeimpä muoti-ilmiö! Myönnän kyllä, jos lähden esimerkiksi kisoihin tai valmennukseen, niin silloin panostan hieman siisteyteen ja ulkonäköön (tässäkin enemmän hevoseen kuin itseeni). Mutta arkipäivänä omalla tallilla en jaksa paljoakaan panostaa pukeutumiseeni/ulkonäkööni. Ratsastuksessakin on omat merkkivaatteensa, joita minulla ei ole juuri lainkaan. En myöskään meikkaile tallille mennessä, yhden vauhdikkaamman maastolenkin jälkeen ripsarit ovat poskilla..

Milloin muulloin olet niin paljon oma itsesi kuin tallilla?

Kukaan ei katso pahasti jos vaatteeni ovat likaiset tai rikkinäiset. Ratsastustaitoja (ainakaan toivottavasti) ei mitata asukokonaisuuden hinnan perusteella. Kauppaan voi aina mennä ratsastushousut jalassa ja hieman räjähtäneenä, kaikki ymmärtävät... Miksi silti jotkut ihmiset pukeutuvat ja stailaavat itsensä tallille kuin olisivat johonkin muotinäytökseen menossa? Minä en tiedä, mutta aion jatkossakin olla yhtä epämuodikas kuin tähänkin mennessä!

Nyt pitää lähteä nukkumaan, jotta jaksaa aamulla mennä aamutalliin!