Oman pihan kenttäheppa

Koneen syövereihin olikin hukkunut yhden kerran ratsastuskuvat ja nyt onkin oiva väli niitä julkaista. Sirkku tuli jälleen kerran mukaani, joten kuvat ovat taas Sirkun käsialaa. Tällä kertaa oli tarkoituksena hypätä vähän erikoisempia esteitä, joita olen aiemmin hypännyt esim. Ollilla.

Ehkä ensikertaa pitkään aikaan, myös ilma suosi meitä. Aina kun mun on tarkoitus hypätä, niin tuulee joko niin paljon, ettei esteet pysy pystyssä tai sataa, jolloin pohja menee liukkaaksi.Mutta tällä kertaa oli (onneksi) poikkeus. Sirkku teki Ellin harjaankin oikein hienon letin, joten heppakin oli ainakin ulkonäöllisesti edukseen. Minäkin panostin ja laitoin turvaliivin päälle, jos olisi vaikka sattunut tippumaan.

Alkuverryttelyissä Elli oli tosi kivan tuntuinen, se katseli esteitä korvat hörössä jo kun saavuimme niitylle. Heppa kyllä tajusi, mikä tunnin aihe on. Alkuverryttelystä ei nyt ole niin paljon kerrottavaa, askellajit läpi, ratti kääntyi ja jarru/kaasu toimivat. Siinäpä oleellisimmat näin yksinkertaistettuna. Aloitin veryttelyhypyt pienelle ristikolle, joka nostettiin sitten pystyksi. Sain lähestymiset ratsastettua hyvin, ja Elli hyppäsikin kivasti. Ilmaa välissä on kyllä vähän liioitellun paljon, muta ei ainakaan puomit putoa. Seuraavaksi hyppäsin jo ennestään tuttua isompaa tukkia. Tälle on helppo lähestyä, joten esteen kanssa ei ollut ongelmia.

Kolmiomallinen este olikin aluksi huisin pelottava. Ensimmäinen yritys päätyi kieltoon, jonka jälkeen Elli kävi pöristellen katsomassa estettä ja äkkiä pakilla karkuun, lautojen välistähän olisi voinut hyökätä vaikka millainen heppoja syövä olento! Toisella kertaa päästiin yli, erittäin omintakeisella tyylillä. Sen jälkeen alkoi jännitys vähän laueta ja hypyistä tuli paljon tasaisempia. Toisesta suunnasta tullessa este oli taas yhtä pelottava ja kieltohan siitä tuli. Toisella kertaa mentiin sitten yli ja lennokkaasti.

Päivän ehdottomasti vaikein este oli vain tuollainen "kasa". Elli ei ilmeisesti hahmottanut sitä kunnolla, ja vaikka esteellä ei ollut korkeutta juuri mitään, ja pituuttakin n.metrin verran, tuotti se suuria vaikeuksia. Ensin lähestyin estettä laukassa ja Elli stoppasi 5m ennen estettä. Eikä mennyt lähellekkään. Toisella yrittämällä tulin suosiolla ravissa ja taas stoppi. Otettiin kieltoja sitten useampikin, mutta E ei estettä edes harkinnut ylittävänsä. Lopulta Sirkku laittoi puomit pieneen kasaan ja talutti Ellin siitä yli. Tämän jälkeen saimme vasta onnistuneita ylityksiä. Yllätyin vähän Ellin reaktiosta, mutta onneksi tästäkin haasteesta selvittiin.

Sitten tultiinkin enemmän maastoesteiden tyylisiä, ja hyppäsimme tukkikasaa sekä polttopuu-pinon ylitse koivujen välistä. Ja mitä teki meijän neiti, hyppäs ekalla kerralla melkeimpä paikaltaan yli ja sen jälkeen alkoi itse hakeutumaan jo esteelle. Huippu heppa! Molemmat esteet ylitettiin molemmista suunnista sujuvasti. Itsellänikin oli muutama vuosi aikaa, kun noiden yli olen viimeksi hypännyt.