Voistion estekilpailut 15.3.

Täällä taas! Nyt alkaa elämä helpottamaan, pääsykokeet on takanapäin. Vielä kun tämän viikon kiireistä selviän niin hyvä on. Blogin kohtalosta päätin sen verran, että kirjoitan kun on inspiraatiota. Eli blogin kirjoittaminen ei lopu, mutta postauksia tulee hieman harvempaan tahtiin. Nyt intoa taas löytyy, joten kirjoitan takautuvasti meidän treeneistä, kuvien kera. Minulla on paljon materiaalia ja monia ratsastuskertoja, jotka haluan teille jakaa.

Postauksen kaikki kuvat (c) Sirkku Sivo/Janina Pitkänen

Aloitetaan kaukaa maaliskuulta, jolloin oli voistion kisaviikonloppu. Toisena päivänä, sunnuntaina, oli vuorossa esteet ja ilmoitin itseni Ellin kanssa 60cm luokkaan. Täytyy sanoa, että vähän kyllä jäsnkätti näin pitkästä aikaa estekisoissa, ja vielä lämppärillä.

Ratsastin Ellin Voistioon ja matka sujui oikein hyvin, Elli oli tavalliseen tapaansa turvallinen maastokuljetin. Elli sai hetken pällistellä muita hevosia ja ympärillä olevaa hälslinkiä, mutta ei ollut niistä moksiskaan. Ellihän on siis startannut raveissa, joten tälläinen kisaympäristö oli sille tuttu juttu.

Kävin tutustumassa rataan ja se oli mielestäni oikein kiva. Ei mitään liian vaikeaa ja mahdollisuudet hyvän onnistumiseen olivat oikein optimaaliset. Erikoisesteitä vähän pelkäsin, mutta niitä ei tässä korkeudessa ollut.

Verryttelyssä oli useampi ratsukko yhtä aikaa, mutta Elli oli täysin rauhallinen maneesissa. Hieman se pällisteli esteitä, ja niiden välistä kulkeminen jännitti. Otin molempiin suuntiin muutamia verkkahyppyjä, ja Elli hyppäsikin oikein hyvin. Se meni innokkaana eteenpäin, eikä kyttäillyt yhtään. Hyppyjen välissä kävelimme löysillä ohjilla ja meno oli erittäin rentoa.

Olimme lähtöjärjestyksessä kolmansia, joten jäimme suoraan maneesiin. Elli odotteli maneesin päädyssä tosi nätisti, eikä yhtään hermoillut.

Itse radan näätte alempana videolta, laitaan sen sinne kokonaisuudessaan. Mutta täytyy sanoa, että olen niin ylpeä tammasta. Päätin ratsastaa helpot tiet ja tavoittelemaan puhdasta rataa, ja puhdas rata tulikin!

Kakkosesteelle laukka hajosi ja esteen jälkeen tuli erimielisyyksiä suunnasta, mutta saatiin homma kuntoon lyhyellä välillä ennen kolmos estettä. Vain yksi ristilaukkapätkä koko radan aikana ja tuota kakkosesteen jälkeistä kömmähdystä lukuunottamatta rata oli mielestäni oikeinkin hyvä. Se eteni ja puomit pysyivät ylhäällä. Ainahan voi viilata pilkkua ja tulevaisuudessa parannetaankin, mutta lähtökohdat huomioon ottaen olen tyytyväinen. Nämähän siis olivat ensimmäiset estekisat ikinä.

Tamma meni niin mielellään radasta, kyttäilystä tai kielloista ei ollut tietoakaan! Itseäni jännitti ihan pirusti, mutta E hoiti homman kotiin. Olen niin tyytyväinen meidän suoritukseemme.

Radan jälkeen kuulutettiinkin, että otimme ensimmäisen sijan ja jäimme odottamaan loppusijoitusta. Jäimme 3.sijalle ja etukäteen oli ilmoitettu, että kaksi parasta palkitaan. Lähetin Ellin kotiin pikkusiskoni ratsastamana. Noh, jälki-ilmottautuneita oli tullut kuitenkin sen verran, että kolme parasta palkittiin. Apua! Noh, onneksi kentällä käveli vielä blogin puolellakin tuttu Samu-poni, jota sitten lainasin palkintojenjakoon. Että harmitti....mutta kuitenkin, kotiintuomisena ruusuke, korvahuppu ja ämpäri.

Ensi kisoja innolla odottaen!

Palaamisiin!