Taikun erilainen treenikerta

Kirjoittelen tätä postausta nyt ulkoeteisessä kesästä nauttien, aurinko paistaa ja on ihanan lämmintä! Ah, kesää tulee kovaa vauhtia. Palataan ajassa taaksepäin huhtikuun loppupuolelle, päivä oli erittäin tuulinen, mutta meillä oli sovittu vähän erilaiset treenit Taikun kanssa, nimittäin esteitä.

Taikulla on kisattu pienissä seurakisoissa 90cm asti kuulemani mukaan, ja olenhan sillä itsekkin hypännyt kerran joulukussa. Silloin hevonen ei kyllä säväyttänyt. Nyt kun kunto on noussut ja maha pienentynyt kevään aikana, kokeilin hyppäämistä omistajan pyynnöstä. T on toiminut opetushevosena nuorelle tytölle, joten pikkueteitä se olikin pomppinut säännöllisesti.

Hypättiin siis meillä kotona, joten uudehko paikka, tuulinen sää ja esteet saivat Taikun sellaseen innostumisen tilaan, että välillä meinasi olla jarrut hukassa. Lähtökohdat oli ihan hyvät, Taikulla on tosi kiva laukka, jota pystyy säätämään ja se pyörii hyvin.

Aloitimme ihan pienellä esteellä, haimme vähän tuntumaa ja kuulostelin miten T toimiikaan. Itselläni oli vähän liian pitkät jalustimet, jonka tajusin vasta nyt toukokuussa kun hyppäsin kyseisellä satulalla uudestaan. Meidän yhteistyö ei ihan heti lähtenyt pelittämään halutulla tavalla. T haluaa hypätä hirveän läheltä estettä, selättömästi ja ikäänkuin roiskaista siitä yli. Itse olen tottunut hypppäämään kauempaa ponnistavilla hevosilla, joten esteiden ponnistuspaikat tuottivat alkuun ongelmia. Saimme asian kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen pelittämään.

Vaikka T:llä ei ole oikeastaan mitään estetekniikkaa (tai pääseehän noinkin esteistä tietty yli, tyylipisteitä ei kyllä heru!), oli se silti erittäin innokas. Taikun laukkaa on helppo säädellä esteiden välissä. Kuitenkaan tyhmyyksiä se ei esittänyt, yhtään ei loikkinut tai koikkinut.

Hypäsimme pientä suhteutettua, jonka jälkeen tuli lyhyellä sivulla pysty. T suoriutui tehtävästä todella hyvin, joten siirryimme hyppäämään pystyä yksittäisenä. Tähän tähtäys onnistui paljon paremmin ja löydettiin hetkellisesti yhteinen sävel. Hyppääminen täysin erilaisella hevosella kuin yleensä, on itselleni loistavaa harjoitusta. 

Otin muutaman vähän isomman hypyn, joista T selviytyi hienosti, sillä selvästi on päätä ja hyppyponnua. Itse haluaisin hevosen hyppäävän pyöreämmin, joten tiputimme estekorkeutta ja laitoimme esteen etuun maapuomin. Näin ponnistuspaikka osuisi kohdilleen helpommin, ja T toivon mukaan käyttäisi selkäänsä hieman paremmin.

Ensin ponin neljä jalkaa olivat aivan sekaisin, eka yritys meni siis aivan penkin alle. Toisella kerrallaonnistui jo paremmin, ja sen jälkeen hypyistä tuli hieman parempia. Ensi kerralla esteitä hypätessä hyppäänmme jumppasarjaa, jotta heppa saa käyttää selkäänsä kunnolla. 

Lainasin Ellille T:n satulaa, joten ratsastin ponin takaisin kotiinsa ilman satulaa. Monipuolinen treeni on hyvästä mutta kyllä me kouluratsastuksessa pysymme pääsääntöisesti. Esteitä on kiva hypätä mielenvirkistykseksi, hevonen kun niistä selvästi tykkäsi. Olen käynyt nyt T:tä ratsastamassa 1-2 kertaa viikossa, yleisesti koulua, mutta muutama kerta ollaan maastossakin pyörähdetty.

Nyt lähden nauttimaan mahtavasta ulkoilmasta! See you.