Ilo irti irtojuoksutuksesta

Totta puhuen en ole paljoa edes ajatellut blogin kirjoittamista. Minulla on muutamalta kerralta kuvia ja olisi ideoitakin, mutta niiden toteutus hieman takkuaa. Kirjoittamisen suhteen ei ole oikein aikaa ja inspiraatiota. Muu elämä pitää aika kiireisenä, enkä aio ottaa blogin kirjoittamisesta stressiä. Nyt kuitenkin taas yritän raapustella tänne jotakin.

Kirpeä pakkasilma, joka tuntui arktisen kylmältä näin alkutalvesta, hyrr. Nenä meinasi jäätyä pihalle. Uhmasimme kuitenkin Sirkun kanssa kylmää ilmaa ja haimme Ellin tarhasta. Tarkoituksena oli ratsastaa ilman satulaa kevyesti Ellillä. Kentän pohja oli hieman kovettunut, mutta ei niin paljon, että olisi haitannut ratsastusta. Itse olin pakkautunut vähintäänkin tarpeeksi lämpimästi ulkoilmaan, ja olo oli kuin michelin-miehellä.

 Elli on ollut viime aikoina hieman hankala ratsastaa. Se aloitti "pukittamisen", eli jalat nousevat maasta ehkä 10cm verran. Mutta se on Ellin kohdalla paljon. Se on aina tehnyt mielellään töitä ja tuollainen protestointi oli outoa käytöstä. Sanna hieroi Ellin ja huomasin, että Elli on kupeistaan ja vatsan takaosasta jumissa. Muutama startti tuossa välissä ilmeisesti veti heppasta hieman jumiin, mutta nyt on taas heppanen kunnossa. Elli hierottiin vielä uudestaankin tässä välissä.

Ellillä oli ihan pikkasen energiaa, kun saavuimme kentälle eikä ratsastamisesta tullut oikein mitään. Päätin siis irtojuoksuttaa mammaa ja toinen otti kyllä kaiken ilon irti vapaana olostaan. Me seisoimme Sirkun kanssa kentän keskellä ja heppanen liikutti ihan itse itseään ympäri kenttää. Viimeisestä irtojuoksutuksesta on hetki aikaa, täytyy yrittää useamminkin laskea heppanen vapaaksi.

 Kun Elli oli päästellyt enimmät höyryt pihalle kiipesin selkään ja ratsastin hetken aikaa. Nyt Elli malttoi jo keskittyä ja toimikin ihan kivasti.
Ja etei elämä kävisi liian tylsäksi, alkoi Ellin etujalka yksi päivä turvottamaan ja lämmittämään. Mielessä kävi jo kauhukuvat hankkarista ja kaikista mahdollisista jalkavaivoista. Onneksi E oli vain polkenut palkeenkielen kavion kantaan, eli selvittiin pienellä lomalla asiasta. Nyt mamma on taas pelikunnossa ja toivottavasti pitäisi kinttunsa ehjänä. Pitää varmaan kääriä se tyyliin kuplamuoviin kohta.

Nyt pitää rientää taas tallille ratsastamaan Ollilla ja tekemään tallityöt. Seuraavaan kertaa asti, heippa!