Oliver oppikoulussa

Oliver on ollut meillä nyt yli kolme kuukautta. Aluksi oli erittäin hassua nähdä "väärän" värinen hevonen tarhassa. Hämärässä ja syksyn pimeydessä, se loistaa olemalla olollaan. Kaikki muut hevoset ovat meillä tummia ja kaikki edellisetkin ovat olleet. Mutta silmä tottuu ja nyt Oliver kuuluu kuvaan. Se on osa meidän jengiä.

Oliverin tullessa meille sitä oli asiallisesti käsitelty ja kavioita vuoltu. Aluksi poni vähän levoton käytävällä ollessaan ja nyki jalkojaan kavioita putsatessa. Nyt maltetaan seisoa hienosti paikallaan ja kaviot nousevat tosi hienosti. Oliveria saa koskea kaikkialta, kiskoa vaikka korvista, eikä negatiivista reaktiota tapahdu. Se seisoo rapsuteltavana vaikka kuinka kauan ja on erittäin huomionkipeä.
Meillä olon aikana olemme opetelleet muutenkin kaikenlaista uutta.

Juoksuttaminen on yksi asia, johon olemme Oliveria opettaneet. Alkuun ongelmana oli lähinnä se, ettei Oliver olisi halunnut lähteä luotani kauemmaksi ja liikkua itsekseen. Eteenpäinpyrkimys oli satunnaisesti kateissa. Viime viikolla juoksutin Oliveria alkuun ja lopuksi laskimme pojan juoksemaan irtona. Sirkku kuvaili hieman ja jätkä toimikin todella hienosti. Se toimi ääniavuilla ja nosti ensimmäistä kertaa laukat pelkästä käskystä "laukka". Juoksutus pysyi ympyrän muotoisella alueella ja kaikki sujui niinkuin kuuluukin. Oliver toimi helpommin liinassa kuin Elli. Supernopea poni oppimaan uutta!

Irtojuoksutuksessa Oliver on tajunnut vähän irrotellakkin. Alkuun sain itse juosta enenmmän kuin poni, se ei liikkunut itsekseen kovinkaan paljon, vaan kentän ruohon syöminen oli paljon kivempaa. Senni osallistui muutaman kerran Oliverin irtojuoksutukseen ja noista kahdesta tulikin leikkikaverit. Nyt Oliver liikkuu jo itsestään ja välillä innostuu jopa heittämään pukin tai muuten vaan loikkimaan. Viimekerralla väläyteltiin sellaista raviakin, että huhhuh. Harmillisesti laukkaaminen on paljon kivempaa, joten leijuravailu jää vähän lyhyehköksi. Mutta, se kuitenkin löytyy sieltä.

Sanna harjoitteli Oliverin kanssa näyttelyitä varten seisomista ja esiintymistä. Seisominen tuotti alkuun ongelmia ja poika meinasikin tulla vähän päälle. Nyt se seisoo kuin tatti vesisateessa ihan tyytyväisenä. Vierellä ravaaminen onnistuu, eikä tarvitse pelätä että saa kohta hevosen niskaansa. Oliver on päässyt Sannan kanssa myös metsäretkille kävelemään mukaan ja on tähän mennessä osoittautunut erittäin fiksuksi kaveriksi. Muutenkin taluttaessa Oliver on todella helppo, sen uskaltaa antaa melkeimpä kelle vaan. Se kävelee kuin koiranpentu perässä ja me pärjätään loistavasti pelkällä tavallisella riimulla ja narulla.
Myös silat ovat olleet selässä muutamia kertoja. Tulevaisuudessa siis opetellaan takaaohjastamista ja luultavasti pojasta tulee myös kärryponi.

Uusia asioita olivat muunmuassa myös vesiletku. Jalat sai kastella ihan hyvin, mutta heti kun vesi osui muualle, pakeni poni paikalta. Pienen totuttelun ja siedätyksen avulla sai koko ponin kastella ja Sanna pesikin koko ponin näyttelyitä varten. Muovipussi, tai oikeastaan kaikki rapiseva (tähän sisältyy myös heinäkassit yms.), ovat pelottavia. Olemme pikkuhiljaa siedätelleet Oliveria niihin, se antaa koskea niillä itseensä, mutta jännittyy vielä. Tätä siis harjoittelemme vielä jatkossakin. Paperipussista tuli heti paljon kivempi, kun sen uumenista löytyi leipäpaloja. Ainiin, Oliveri ei syö omenia. Hassu poni.

Oliver on muuten luonteeltaan erittäin sympaattinen ja kiltti. Se on oikea haliponi. Viimeksi kentällä vapaana ollessaan se tuli luokseni kun vihelsin ja menin kyykkyyn. Korvt hörössä se kääntyi puoleeni ja käveli luokseni. Olen muille hevosille opettanut tätä, mutta Oliver osasi sen nähtävästi luonnostaan. Oliver haluaa olla ihmisten seurassa ja on oriksi erittäin kiltti. Lisäksi se saa kamalasti pisteitä söpöstä ulkonäöstään. Tarhassa maatessaan se antaa tulla luokse ja siinäkin saisi rapsutella vaikka kuinka kauan. Oikea sydäntelvaltaaja.