Pienen valkoisen selässä

Pitkästä aikaa suuntasin auton nokan kohti Samun kotitallia. Edellisen kerran taisin käydä joskus heinäkuussa. Nappasin Sirkun matkalta kyytiin, joten taas on luvassa kuvia. Samu oli haettu tarhasta ja varustettu valmiiksi suitsia lukuunottamatta. Suitset päähän ja kenttää kohti. Samulla oli estesatula tällä kertaa ja täytyy sanoa, että se näytti ihan älyttömän pieneltä. Satula oli kuitenkin tosi mukava ratsastaa ja mahduin jopa siihen.

Kävelimme pitkät alkukäynnit, jonka jälkeen tein käynnissä väistöjä. Avot sujuivat oikein mallikkaasti, sulut pienen muistuttamisen jälkeen. Pohkeenväistöissä Samu olisi halunnut väistää suoraan sivulle, mutta kun huolehdin eteenpäin menosta niin väistöt olivat oikein näppäriä.
Samu yritti alkuun vähän karata tuntumalta, painaa kättä vasten ja tehdä kaikki konnankoukut, jotta välttyisi rehelliseltä työnteolta. Kuitenkin muutaman muistutuksen jälkeen pääsimme samalle aaltopituudelle.

Ravissa Samu oli paremmin jo avuilla. Teimme ympyröitä sekä väistöjä. Väistöissä poni on todella herkkä, ympyröillä tein taivutuksia sisään ja ulos. Poni kulki tasasen tappavaan vauhtiin eteenpäin, tuntui ehkä jopa hieman laiskemmalta kuin aikaisemmilla ratsastuskerroilla. Herättelin ponia muutamilla lisäyksillä ja napakoilla siirtymisillä käyntiin.

Laukassa ei ollut mitään sen suurempia ongelmia, kuin se, että kentän toisessa päässä oli ponin mielestä mörkö, joka olisi koska vain voinut puraista pientä Samua. Muutaman pääty-ympyrän jälkeen S rentoutui ja pääsimme päädyn ohi ilman jännittämisiä. Samun omistajakin tuli katsomaan meidän menoamme.

Kun läpiratsastus oli suoritettu, siirryimme hyppäämään pieniä kavaletteja. Herranjestas, meinasin itse tukehtua nauruun, kun S oli niin tosissaan oleva esteponi.
Samu oli vähän kuuro avuille ennen kavaletteja, jonka vuoksi lähestymisiä oli vaikea ratsastaa. Muutaman kerran nappasi esteen jälkeen kuolaimesta kiinni ja yritti viedä. Toistojen avulla sain hyvät lähestymiset kavaleteille.

Tulimme kavalettien jälkeen 40cm yksittäistä pystyä. Vasempaan kierrokseen hypyt olivat hieman selättömiä, oikeaan paljon parempia. Ponilla oli vähän hassu hypätä, siitä on nimittäin aikaa kun olen tuon kokoisella ponilla viimeksi hypännyt. Hauskaa silti oli ja ponikin tykkäsi.

Lopuksi vielä ravailin loppuraveja eteenalas, joissa S tuntui jo hieman väsyneeltä. Loppukäynnit taluttelin maastakäsin ja kävimme lopuksi kävelemässä metsässä hetken aikaa.
Poni sai palkaksi omenoita ja paljon rapsutuksia. Kaikki kuvat on kuvannut Sivon sisarukset.