Voihan ilmalento!

ponin todellinen luonne tulee esille!

Nyt alkaa ponimaisuus puskea Divasta  ja sen todellinen luonne alkaa tulla enemmän esiin. Perjantaina poni päätti karata ihan urakalla tarhasta. Itse olin kaupungilla kahvilla ja isäni soittaa, että Olli on karannut. Puhelun aikana tosin selvisikin, että se on oikeasti Diva. No, isäni sai ponin onneksi kiinni ja palautti tarhaan ja korjasi aidan. Illalla uudestaan yllätimme ponin parvelta syömästä heinää. Illalla se päätti vielä lähteä kyllillekkin asti.

Seuraavana aamuna vein ponin pihalle, laskin tarhaan ja se kävelee suoraan aidan luokse ja sukeltaa lankojen ali. Siis suoraan nenän edessä! No, Sanna sitten laittoi tarhaan alas toisen alalangan ja laitoimme tarhaan paremmat sähköt. Poni kävi ottamassa aidoista sähköiskun ja  pysymään aitojen sisäpuolella, eikä ole vielä ainakaan onnistunut karkaamaan uudestaan.

Tänän lähdimme maneesille ratsastamaan, itse lähdin Divalla, Sanna Ollilla ja Sirkku Ellilä.

Matkan varrella näimme, että vastaan tulee traktori auran kanssa. Kuljettaja oli onneksi todella fiksu ja pysäytti traktorinsa tien sivuun. Sammutti moottorinkin vielä! Pääsimme traktorin kohdalle ja Diva päätti pompata ojan yli viereiselle pellolle. Tämän jälkeen muutamat loikat ja sen jälkeen mielettömät rodeot. Pysyin kyydissä ehkä 20 metriä, kunnea tipuin pellolle. Tipuin suoraan päälleni, jonka jälkeen heitin voltin ja lopulta makasin mahallani pellossa. Pelto oli jäässä ja erittäin kova (näin jälkikäteen olen iloinen siitä, että pelto oli sänkipelto eikä kynnöspelto). Tipuin varmaankin niin vauhdikkaasti ja löin pääni maahan sellaisella voimalla, että kypäräni ja silmälasini lensivät päästäni. Onneksi tällä kertaa lasit eivät hajonneet!

Keräilin maassa hetken itseäni kun poni juosta viiletti Ollin ja Ellin luokse. En muista pukeista tai tippumisesta mitään. Aura-traktorin kuljettaja tuli ulos ja auttoi ponin kiinni saamisessa ja varmisti ettei minuun sattunut. Täytyy antaa arvoa tälle miehelle, esimerkillistä käyttäytymistä! No, kiipesin takaisin ponin selkään ja jatkoimme maneesille- ilman muita välikohtauksia.

Maneesilla aloin työstämään ponia ensin käynnissä, kääntyminen menee nyt jo ihan mallikkaasti, mutta suoraan meneminen on vähän hakusessa. Onneksi laitoja pystyi käyttämään tässä apuna. Diva ei pelännyt maneesia ollenkaan, joten oletan että se on käynyt siellä ennenkin. Peileistä se vähän pällisteli itseään, muttei kuitenkaan säpsyillyt yhtään. Pysähdykset onnistuvat istunnalla, peruutuksetkin olivat suoria.

Ravissa hain ensin vain eteenpäinpyrkimystä ja vähän ajan jälkeen sitä löytyikin. Ravissa Diva olikin yllättävän hyvä ratsastaa, kun sain sen ensin avuille. Ravi-käynti-ravi siirtymiset sujuvat loistavasti. Sillä on todella kivat liikkeet kun vaan saa hyvän "draivin" päälle. Molempiin suuntiin otin myös laukkapätkät, nosto on tällä hetkellä vielä hakusessa, mutta kun laukan saa päälle niin sen jälkeen ei ole ongelmaa. Hieno poni! :)

Vaihdettiin Sirkun kanssa vielä heppoja. Vaikka Sirkku onkin minua lähes 10cm pidempi, ei hän ollut ponille liian pitkä. Sirkun onkin tarkoitus alkaa vuokraamaan Divaa pari kertaa viikossa. Joten toivottavasti saadaan blogiinkin Sirkkua hyväksikäyttäen kuvia ;)

Ellillä ei ole ratsastettu taas vähän aikaan kunnolla koulua, jonka vuoksi tammalla oli vähän asenne että en muuten tee. Ympyröiden ja siirtymisten avulla sain Ellinkin toimimaan lopuksi ja kivoja ravipätkiä tuli! Ellillä oli kamalasti energiaa, jonka vuoksi laukkaaminen ympäri maneesia olisi ollut huisin paljon kivempaa kuin tyhmä kouluvääntö :D Mutta loppujen lopuksi tammakin alkoi toimimaan.

Kotona huomasimme että otsassani on verinen jälki, ja yksi haaleampi punainen hiusrajassa. Käsissä mustelmia, mutta suuremmilta vaurioilta säästyin. Kypärä menee kyllä vaihtoon! Diva selvisi yhellä pienellä hokinpolkemisella, eli aikalailla säikähdyksellä selvittii. Lihaksia kyllä särkee ja huomen aamulla voi sängystä ylös pääseminen tehdä tiukkaa.

Ensi viikko onkin osaltani hyvin kiireinen, mutta yritän postailla tänne!