6.4.2013

Tehomaastoilua ja apinointia

Edelliseen postaukseen kommentoijat, kyllä minä varon routakuoppia. En ikinä ravaisi/laukkaisi epäilyttävällä pohjalla tai jos on liian pehmeää. Metsätiet ovat onneksi vielä lumen peitossa ja hyviä mennä.

Nyt on jokaisella heppasella hokkikengät jalassa, jes! Nyt ei tarvitse enää liukastella.

Perjantaina kävimme yhdessä Sannan kanssa maastossa. Ratsastin Veeralla ja Sanna Ollilla. Menimme noin 40 minuuttia, Ollin osalta lenkki sujui oikein hyvin, pysyi nivelellä lapasessa vaikka oli kaveri mukana, hyvä juttu!
Veera taas, no se meni osittain tosi hyvin ja toisaalta taas ei :D No mentiin koko matka edellä, joka on jo saavutus sinänsä. Pari kertaa Veera jumitti, mutta jatkoi taas nätisti eteenpäin kun jaksoi kärsivällisesti pyytää. Ensimmäisessä laukkapätkässähän tamma oikein villiintyi, ensin pukitti pari ihan peruspukkia, teen aina yhden ohjan pysäytyksen tuossa kohtaa, ei voi siitä jatkaa pukittelua tai vastaavaa. No sitten jatkettiin taas matkaa niin eikös se hypännyt ilmaan kauhea kyyryselkä loikan ja pukitti päälle. Pysyin onneksi kyydissä, matkaa jatkettiin pellon läpi. Olli käveli suoraan pellon läpi ja kahlasi hangessa kuin ennenkin ja me keskusteltiin Veeran kanssa varmaan 10 minuuttia, meennäänkö vai eikö mennä, no loppujenlopuksi pääsimme pellon poikki. Metsätieltä saavuttuamme taas toiselle peltoaukeamalle, kävelin löysällä ohjalla kun humps, hevonen kävi kyljellensä maate, no minä sieltä sitten heittäydyin alas kun en halunnut allekkaan jäädä. Veera ei onneksi piehtaroinut ja sain sen ylös samantien, no eikun takaisin selkään! Kun pääsin selkään ja annoin pohjetta, Veera tipahti taas makaamaan. Tällä kertaa ite istuin hevosen selässä, jalat maassa ja hevonen oli makuultaan alla (tässä kohtaa Sanna meinasi kuolla nauruun :D ) Siinä sitten istuttiin vähän aikaa kunnes Veera nousi ylös. Pääsimme metsätielle asti ja ravailimme pikku pätkän, ilman pukkeja mutta se "yritti viedä", eli painoi kädelle ja laski päätään, mutta luojan kiitos tuolla hevosella toimii aina jarrut. Lenkillä on hyvä pitkähkö ylämäki joka ollaan aina laukattu, no heppanen ennakoi ja pukitti, otin heti alas, ja jatkoin matkaa. Veera yritti koventaa vauhtia ja kun tein pidätteen niin sittenhän perä lensi! En ole varmaan koskaan ollut niin suuren pukin kyydissä (ja uskokaa pois, olen kokenut niitä paljon) ja lensinkin kaulalle ja kerkesin miettiä että "prkl! nyt tipun täältä", kuulin Sannan huutavan "pysy kyydissä" mutta onnistuin apinoimaan selässä ja pysyin kyydissä. Lopumatkalla laitoin tamman kunnolla ravissa töihin, jos riittää energiaa riekkumiseen- sitä riittää myös työntekoon. Nostin vielä lopuksi laukan ja sain nätin laukka pätkän, siihen oli hyvä lopettaa ja kävellä kotiin.
Mielenkiintoista kyllä ratsastaa tuolla hevosella, ei tule ainakaan tylsää. Kerkesin niissä pukitteluissa manata, kun olen hukannut itsesuojeluvaistoni jonnekkin! Mutta onneksi tasapaino aisti on visussa tallessa ;)
Ratsastukseen kuuluisi kehittää uusi genre, apinaratsastus, se olisi laji jossa minäkin pärjäisin :D



Lauantaina ratsastin Ekillä ja Ollilla.
Ekillä kävin noin tunnina käynti- ja ravimaaston. Eki meni todella nätisti, ravailtiin jo pidempiä pätkiä ja kävelimme pitkällä ohjalla. Kertaakaan Eki ei säikkynyt mitään ja huomasi kuinka sekin nautti maastoilusta, fiksu 5-w. Matkalla oli vesilätäköitä, mutta Eki yllätti eikä välittänyt niistä mitään :)

Paluumatkalla kävin hakemassa ystävältäni itselleni uuden ratsastushousut. Nuo mustat omat housut alkavat kulua puhki :( Eli siis merkkinä Mountain horse ja tuollaiset ruudulliset ovat. Tuntuivat ainakin mukavilta jalkaan ja olivat sopivat mittaisetkin.
























Ennen iltatallia ratsastin Ollilla, menin nivelillä ilman satulaa. Aluksi oli tarkoitus kokeilla vielä kentällä menoa, kun oli vähän pakkasta mutta ei siitä mitään tullut, joten menin omaa tietämme edes-, takaisin. Edestakaisin meno on Ollin kanssa vähän huono juttu, poispäin kotoa mennään ihan nätisti, mutta kotiinpäin ei malteta kävellä ja aletaan ennakoimaan ja kiihdyttelemään. Aluksi tein käynnissä väistöjä, jotta sain Ollin rennoksi edestä. Ravissa meni yllättävän hyvin, sain nopeasti Ollin rennoksi edestä ja taipumaankin jo vähäsen, tästä se lähtee. Otin myös laukkaa parit nostot, mutta niistä Olli kuumui sen verran, että otin vain nostoja. Ihmeellistä kyllä, jarrut toimivat noilla nivelillä tosi hyvin, laukasta saa seis todella nopeasti.
Ilokseni olen huomannut, että Olli on taas pyöristynyt, nyt pystyn ratsastamaan ilman mitään lisäpehmestetta takapuoleni ja hevosen selän välissä.



Kaikki kuvat otettu taas puhelimella, joten laatu ei ole päätähuimaava.


Huomenna onkin herätys klo 6, joten täytyy lähteä nukkumaan, muutenkin huominen on erilainen päivä kuin yleensä.


2 kommenttia :

  1. olisko veera heppa kipeä? kun ei ole ollut kenkiä. ja satula, istuuko hyvin? kuvissa näkyy että käytätte samannäköistä satulaa kuin ollilla. ja hevosilla huikeasti erinäköiset selät. kuinka aktiivista liikutus on kun tempuilee? tosin tammat on vaativimpia. laukka oli videolla jompaan kumpaan suuntaan vaikean näköistä veeralla mutta muuten meni ihan kivasti ilman tempuiluja, teillä tuntuu menevän huonosti ja hyvin hevosilla. tempuilut vaihtuu teillä useesti oikeita sirkus hevosia konsanaan :D yksi hyppii pystyy, toinen makaa ja yksi taitaa olla selväpäisin ja se on eki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Veera oli aiemmin syksyllä jumissa, mutta oli hierojalla useamman kerran, joten enää ei ole kipeä. Veeralla on ollut kengät reilut 2 kk. Ollilla ja Veeralla on omat satulat, jotka istuvat hyvin.
      Veeralle kokeillaan nyt enemmän liikuntaa, oli vähän kevyemmällä talvella.
      Joo, temput vaihtuu eikä koskaan oikein tiedä mitä odottaa, Ekillä on omat kujeensa ;)

      Poista

Kommentoi rohkeasti, mutta muistathan pitää kommentit asiallisina. Kiitos!