Viime viikko meni kuin hujauksessa. Se piti sisällään monenlaisia tunteita ja huonosti nukuttuja öitä. Vaikeita päätöksiä ja ehkä vähän iloakin.
Monet kysyivätkin mitä Veeralle on tapahtunut. Lauantaina 20.4.2013 Sanna ja pikkusiskoni olivat siivoamassa tarhoja. Itse olin ystävälläni kylässä. Sanna soitti minulle illalla ja kertoi että Veera on täysin kolmijalkainen. He olivat alkaneet ihmettelemään kun Veera ei ottanut askeltakaan sillä aikaa kun putsasivat tarhoja. Veeralla oli oikeassa etujalassa polven ylä- ja alapuolella hokinreiät. Eli jompikumpi tarhakavereista on potkassut. Ei askeltakaan sillä jalalla ja onneksi Sanna ja siskoni saivat hevosen hitaasti vietyä karsinaan. Seuraavana päivänä jalka oli kauhea tukki.
Joten keskiviikkona kengittäjä tuli ottamaan kengät jalasta ja torstaina hevonen lähti viimeiselle matkalleen.
Harmittaa todella paljon, Veera alkoi juuri kulkemaan eteenpäinpyrkivästi. Pystyynhyppimiset loppuivat kokonaan ja pukitkin olivat vain ilopukkeja. Viimeisestä videostakin näkee kuinka toinen olisi halunnut mennä ja minä vain nauran selässä. Mutta elämä on epäreilua.
Eki tulee kanssa lähtemään meiltä. Mutta onneksi hyvään kotiin.
Eli nyt puhaltavat muutosten tuulet, hevoset vaihtuvat, mutta elämä on joskus tälläistä. Tästä pitää taas vaan lähteä ylöspäin, yhtä kokemusta vahvempana. Myös koirapuolella tulee tapahtumaan kesällä vähän muutosta, mutta onneksi positiivisessa mielessä :)
Loppuun harvinaislaatuinen kuva minusta:
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti, mutta muistathan pitää kommentit asiallisina. Kiitos!