Blogi elää edelleen hiljaiseloa, mutta siihenkin on syynsä. Uskon, ettei mikään blogi jatka pelkkää nousukiitoa ylöspäin, vaan välillä on myös hiljaisempia aikoja. Sellainen aika on nyt menossa tässä blogissa. Yleensä en postaile hevoselämän ulkopuolelta asioita, mutta nyt nämä asiat vaikuttavat blogiinkin, joten raotan vähän mistä on kyse. En edes halua laskea kuinka monta kertaa olen kirjoittanut tätä tekstiä ja sen jälkeen taas pyyhkinyt sen pois.
Tämä talvi tuntuu olevan erityisen hankala. Stressin määrä on aika suuri, eikä elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Onko joku muukin ollut tilanteessa, että ysiluokan jälkeen ajatteli "noh, menempä lukioon, niin kyllähän sitä keksii kolmen vuoden aikana mihin ammattiin haluaa isona." Noh, lukio on ohi, välivuosikin tuli vietettyä, mutta en tiedä vieläkään mihin ammattiin haluaisin. Mutta haluan kuitenkin ensi syksynä opiskelemaan. Kinkkinen yhtälö, eikö? Ja kuitenkaan en ollut se täyden kympin tyttö koulussa, joten arvosanoillakin pitää vähän pelata hauissa. Ei helppoa. Ensin pitäisi kuitenkin päättää, mihin sitä oikein hakisi. Lisäksi parin viikon päästä on myös hautajaiset, joten vähän suruaikaakin on tässä tultu vitettyä. Töitä on ollut ja niistä olen kyllä kiitollinen, mutta se verottaa taas vapaa-aikaa, eli juuri blogin kirjoittamista esimerkiksi.
Hevoset eivät ole hävinneet minnekkään elmästäni. Ne asuvat edelleen pihapiirissäni, joten olen niiden kanssa tekemisissä lähes päivittäin. Mutta tavallinen talliarki ei ole järin mielenkiintoista luettavaa, saati kirjoitettavaa. Myös kuvaajan puute rajoittaa ratsastuspostauksista kirjoittamista, Sirkullakin kun on oma elämä, vaikka hänet kelpuuttaisin useamminkin kuvaamaan. Haluan, että ratsastuspostauksissa on kuvia ja mieluiten vielä tuoreita/kyseiseltä kerralta kuvattuja. Tähän ei kuitenkaan ole vaan mahdollisuutta. Lisäksi ratsastan sellaisiin kellonaikoihin, ettei kukaan pääse edes kuvaamaan ja vielä arkipäivisin. Joten pelkkien treenpostausten kirjoittaminen ilman materiaalia ei oikein nappaa..
Haluaisin kirjoittaa, mutta aina kun avaan koneen ajatukset karkaavat, enkä saa tuotettua mielestäni mitään järkevää ja julkaisukelpoista. Minulla on mielessäni tietynlainen ajatus blogista, ja sen mukana blogi tulee ehkä hieman muuttumaan (ainakin ulkoasullisesti.) Toivottavasti jaksatte vielä roikkua mukana ja odottaa kunnollista inspiraatiotani. Minulla on kyllä muutamalta ratsastuskerralta materiaalia, katsotaan koska saan ne tuotua julki.
Puhelimenikin päätti hajota tuossa yhdessä välissä, joten en voinut edes puhelimella kuvata mitään. Nyt on onneksi toimiva kapula kädessä, joten ainakin puhelinkuvilla voisin hieman postauksia elävöittää.
Kovasti yritän silti ratsastella kisoja silmällä pitäen Ellillä ja Taikulla. Yritän kirjoittaa kisoista vielä vähän syvällisempääkin pohdintaa.
Ellin kanssa lähdössä lenkille!
Tämä talvi tuntuu olevan erityisen hankala. Stressin määrä on aika suuri, eikä elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Onko joku muukin ollut tilanteessa, että ysiluokan jälkeen ajatteli "noh, menempä lukioon, niin kyllähän sitä keksii kolmen vuoden aikana mihin ammattiin haluaa isona." Noh, lukio on ohi, välivuosikin tuli vietettyä, mutta en tiedä vieläkään mihin ammattiin haluaisin. Mutta haluan kuitenkin ensi syksynä opiskelemaan. Kinkkinen yhtälö, eikö? Ja kuitenkaan en ollut se täyden kympin tyttö koulussa, joten arvosanoillakin pitää vähän pelata hauissa. Ei helppoa. Ensin pitäisi kuitenkin päättää, mihin sitä oikein hakisi. Lisäksi parin viikon päästä on myös hautajaiset, joten vähän suruaikaakin on tässä tultu vitettyä. Töitä on ollut ja niistä olen kyllä kiitollinen, mutta se verottaa taas vapaa-aikaa, eli juuri blogin kirjoittamista esimerkiksi.
Hevoset eivät ole hävinneet minnekkään elmästäni. Ne asuvat edelleen pihapiirissäni, joten olen niiden kanssa tekemisissä lähes päivittäin. Mutta tavallinen talliarki ei ole järin mielenkiintoista luettavaa, saati kirjoitettavaa. Myös kuvaajan puute rajoittaa ratsastuspostauksista kirjoittamista, Sirkullakin kun on oma elämä, vaikka hänet kelpuuttaisin useamminkin kuvaamaan. Haluan, että ratsastuspostauksissa on kuvia ja mieluiten vielä tuoreita/kyseiseltä kerralta kuvattuja. Tähän ei kuitenkaan ole vaan mahdollisuutta. Lisäksi ratsastan sellaisiin kellonaikoihin, ettei kukaan pääse edes kuvaamaan ja vielä arkipäivisin. Joten pelkkien treenpostausten kirjoittaminen ilman materiaalia ei oikein nappaa..
Kävin Samuakin katsomassa pitkästä aikaa
Haluaisin kirjoittaa, mutta aina kun avaan koneen ajatukset karkaavat, enkä saa tuotettua mielestäni mitään järkevää ja julkaisukelpoista. Minulla on mielessäni tietynlainen ajatus blogista, ja sen mukana blogi tulee ehkä hieman muuttumaan (ainakin ulkoasullisesti.) Toivottavasti jaksatte vielä roikkua mukana ja odottaa kunnollista inspiraatiotani. Minulla on kyllä muutamalta ratsastuskerralta materiaalia, katsotaan koska saan ne tuotua julki.
Puhelimenikin päätti hajota tuossa yhdessä välissä, joten en voinut edes puhelimella kuvata mitään. Nyt on onneksi toimiva kapula kädessä, joten ainakin puhelinkuvilla voisin hieman postauksia elävöittää.
Kovasti yritän silti ratsastella kisoja silmällä pitäen Ellillä ja Taikulla. Yritän kirjoittaa kisoista vielä vähän syvällisempääkin pohdintaa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti, mutta muistathan pitää kommentit asiallisina. Kiitos!