Missä on se kultainen keskitie?

tavallinen kuulumispostaus

Syksy saapuu ja pimeys sen mukana. Ollilla oli maanantaina ja keskiviikkona vapaapäivät, koska koulujutut veivät niin paljon aikaani. Vesisateilta ja mutakeleiltä ollaan toistaiseksi vältytty, joku uhkasi lunta jo ensiviikolle, hui! Varoitan, olen väsynyt ja kirjoitan tätä tekstiä ja toivon että tästä saa jotain tolkkua.

Keskiviikkona ratsastin ilman satulaa kentällä 40 minuutia, työskennellen vain käynnissä. Taivuttelin ja tein temponvaihteluita. Pohkeenväistöt sujuvat jo yllättävän hyvin, samoin avotaivutukset. Sulkutaivutuksessa O lähtee helposti punkemaan, mutta pari hyvää pätkää saatiin. Aloitimme harjoittelemaan myös etu- sekä takaosakäännöksiä.

Torstaina ratsastin jälleen ilman satulaa kentällä. Taisi edellispäivän taivuttelut toimia, poni oli super! Ehkä paras ratstastuskerta tähän mennessä! Alusta asti O oli pyöreä, pehmeä ja joustava, todella ihana ratsastaa. Ravisiirtymisetkin onnistuivat eikä mitään jumittelua ollut. Fiilistelin vain kyydissä ja nautin. Nautin ratsastuksesta, vihdoinkin voin tuntea tälläisen tunteen Ollin kanssa. Sanna katsoi menoamme ja sanoi että tuo näyttää helpolta ja sellaiselta kuin ratsastuksen kuuluisikin olla. Ja sitä se olikin. Helppoa.

Perjantaina kävin hakemassa uuden satulamme! Ensimmäinen koulusatula, hui! Kai 7 satulaa riittää kahdelle hevoselle?
Tätä päivää odotettiinkin melkein kuukausi. Koominen postissa käynti kruunasi paketin haun :D

Uusi satula oli pakko testata heti, se istuu paljon paremmin kuin vanha penkkimme. Olli ei välittänyt mitään satulan laitosta sen selkään mitä on yleensä tehnyt. Satulassa on tarpeeksi tilaa herran pitkälle säälle, eikä se purista lavoista ollenkaan. Satulassa on lisäksi lyhyeemmät satulasiivet, joten saan alapohkeen hevosen kylkeen! Hihii, tappijalkamalli.

Ratsastin Ollilla, Sanna oli katsomassa ja pikkusiskoni kuvaamassa. Olli liikkui oikein letkeästi satulan kanssaa. Satula oli oikein hyvä kokeilussa ja tällä jatketaan!

Oma ratsastukseni teki taas syöksykierteen kun sain satulan itseni ja hevosen väliin. Ratsastin kuukauden päivät ilman satulaa, se onkin minulle helpompaa. Oma asentoni kippasi eteen, jalka lähti liian eteen ja katse putosi niskaan. Ollin lennokkaat ja letkeät liikkeet eivät auttaneet asiaa ollenkaan. Olen kauhean tyytyväinen, että poni liikkuu rennosti ja letkeästi, mutta se teettää minulle tuplasti lisää töitä. Ja joku sanoi ettei ratsastus ole urheilua?

 Harjoitusravista ei yksinkertaisesti tullut mitään, en vain osannut istua kyydissä. Totesin vähän ajan päästä, etten ala kiusaamaan Ollia omalla osaamattomuudellani, joten keventelin. Tuntui hassulta keventää yli kuukauden tauon jälkeen.

Tänään mieleni teki kamalasti syksyiseen luontoon. Lenkki venyikin 1,5h mittaiseksi ja matkaa taitoimme 11,5km. Alkumatka sujui tosi hyvin, Olli malttoi kuunnella ja mennä rauhassa. Metsässä tulikin vastaan 3 kaatunutta puuta, täydellisiä maastoesteitä. Olli hyppäsi ne todella nätisti, mutta sen jälkeen mainasivat jarrut kadota tyystin ja siihen jäi rauhallisuus. Loppumatka olikin aikamoista taistelua. Lopulta kävelin viimeisen 2-3km kotiin asti.

Päätin, etten voi jättää Ollin ratsastusta tähän ja kävin vielä kentällä noin 15min. Tällä aikana Olli muuttui taas elastiseksi itsekseen ja minä onnistuin istumaan harjoitusravissa, wuhuu. Tästä se lähtee.

Nyt täytyy lopettaa kirjoittaminen ja lähteä iltatallin tekoon ->