Treenausta estekisoihin

sunnuntai hypyt

Ilmoittauduin nyt Divalla ensimmäisiin estekisoihin, jotka järjestetään torstaina eli 1.5. Kisat järjestetään tutussa paikassa ja korkeutena on huimat 50cm, mutta aloitetaan maltillisesti. Myös Sirkku lähtee mukaan ristikkoluokkaan, ja minä varmaan jännitän heidän suoritustaan enemmän kuin omaani. Diva on kuitenkin ratsuttamani hevonen ja Sirkku melkein valmennettavani, joten jänskättää nähdä kuinka käy.

poni oli hieman menossa ensimmäisellä esteellä..

Sunnuntaina rakennettiinkin kentälle 6 esteen rata, johon Sirkku oli rakentanut kotonaan yhden kavaletin ja portti-esteen. Vaikka estekalustomme onkin pieniä koivurunkoja ja laatikoita, se kelpaa pieniin ratoihin ja meidän käyttöömme vallan mainiosti. Divalla on hypätty tätä ennen kaksi kertaa rata, joten rata oli suhteellisen helppo. Pysty-okseri-sarjan a-osa-suhteutettu 21m väli-sarjan b-osa, pysty, sarjan a-osa, okseri, pysty.

Mä osaan tehdä kuolakuplia!

 Ratsastettiin samalla tavalla kuin oikeassa kisatilanteessa, eli Sirkku ratsasti ensin. Lämmitteli ja tuli muutaman kerran radan. Tämän jälkeen pidemmät välikäynnit, jonka jälkeen hyppäsin itse kerran radan läpi.
Divalla oli energiaa, jonka vuoksi jarrut ei aina mennyt ihan niin hyvin läpi kuin olisi pitänyt. Laitetaan kisoihin ponipelham, jotta saadaan myös puolipidätteet läpi esteiden välissä. Kouluratsastuksessa Diva toimii ihan hyvin normaali kolmipalalla, mutta esteillä puree välillä siihen kiinni.

poni kuvittelee olevansa lentokone

 Itse rata meni ihan mukiinmenevästi. Yksi kielto otettiin uudelle ja pelottavalle portti esteelle, mutta seuraavalla yrittämällä nätisti yli. Diva laskeutui yhtä estettä lukuunottamatta myötälaukassa ja saatiin kivoja lähestymisiä. Estekorkeudet oli n. 45cm-75cm, eivätkä ne tuottaneet ponille mitään ongelmaa. Itse täytyisi vain istua lähempänä hevosta, eikä lähteä lentoon. Mutta, rutiinia ja valmennusta myös esteillä niin eiköhän sekin siitä korjaannu.

Uskon, että kisoissa 50cm on meille sopiva estekorkeus. Kuitenkin kisatilanne, uusi paikka, kopissa matkustaminen stressaavat ponia jonkun verran. Haluan Divalle positiivisia kokemuksia alkuun ja nostaa estekorkeutta vasta, kun olemme selvinneet mallikkaasti pienemmistä radoista. Kun esteiden välit sujuvat, en usko, että korkeus tulee olemaan jatkossa ongelma.

Ratsastin lopuksi vielä hetken ponia ravissa paremmin kuulolle ja Diva olikin tosi kevyt ratsastaa. Sirkku otti taas ihan mahtavia kuvia. Tämän jälkeen käveltiin vielä pitkät loppukäynnit. Diva jaksoi todella hyvin eikä hionnut läpimäräksi asti, se kuivui loppukäyntien aikana ja palautui nopeasti. Nyt sitten jännitetäänkin torstaita ja vappua!

Tiistaina ja keskiviikkona Divalla on ohjelmassa rentoa maastoilua, ja keskiviikolla kevyt läpiratsastus kentällä maaston jälkeen. Parempi liikuttaa kisoja edeltävänä päivänä rennosti, ettei jää kisapäiväksi pöhköenergiaa.

Mitä te lukijat tykkäätte tälläisesta aktiivisemmasta postaustahdista? Seuraava postaus kertookin Ollista, joka oli hieman hankala ratsastettava.

Olen pohtinut omien fb-sivujen perustamista blogille, mitä te lukijat sanotte?

Pieni hetki

Oma hetki, rentoutuminen.
Metsätiet, jotka kutsuvat laukkaamaan pitkillä ohjilla,
vapaana.
Tien reunassa kukkivat leskenlehdet ja valkovuokot.
Auringon paistetta ja sopivan lämmintä.
Ei turhia murheita tai huonoja ajatuksia,
vain me kaksi.
Ratsastaja ja hevonen.
Hetki, jonka voisin elää yhä uudestaan.

Ohjasajoa sekä rallittelua

Mihin poni joutuikaan? ;)

Tiistaina Sirkku tuli meille, mutta kummallakaan meistä ei ollut oikein ratsastusfiilistä. Divalla on nyt kiima, jonka vuoksi se on inhottavan tahmea ratsastettava kentällä. Mietittiin jotain erilaisempaa tekemistä ja sain idean takaaohjastamisesta. Tietääkseni Divalla ei ole koskaan ollut edes valjaita päällä, joten tämä olikin aivan uusi kokemus ponille.

Ensimmäinen haaste olikin valjaiden häntäremmin laittaminen. Kun Diva saapui meille, loimen häntäsuojan lenkin laittaminen oli vaikeaa. Poni kun ei rentouta häntäänsä, vaan pistää tiukasti pyllyä vasten. Sain häntäremmin kuitenkin laitettua nätisti paikoilleen ja loputkin valjaat päälle. Hieman poni mulkoili minua ja oli epäileväinen, mutta tottui nopeasti tilanteeseensa.

Aloitimme kentällä niin, että Sirkku talutti muutaman kierroksen ponia ja minä kävelin ensin vieressä ja pikkuhiljaa siirryin taakse.  Ongelmaksi osottautui ohjat, kun ne laskeutuivat pyllyn päältä kohti jalkoja. Diva teki aina todella nopean ympyrän, kun ohja koski häntä, joten pyysin Sirkku pitämään Divaa paikoillaan. Taputtelin ensin kädelläni pyllyn ja jalkojen päältä ja sen jälkeen "hieroin" ohjia poniin. Kun D hyväksyi kosketuksen siirryin taakse ja otin ohjat käteen. Tämän jälkeen ei mitään negatiivista reaktiota ohjiin.

Sirkku päästi miedät irti ja poni yllättikin toimivuudellaan. Se kuunteli ääniapuja todella hyvin, joten liikkeelle lähdöt ja pysähdykset onnistuivat. Kääntyvätkin avut toimivat, ja pääsimme esimerkiksi pujottelun hienosti läpi. Käynnissä meni niin loistavasti, että kokeilin pari pätkää myös ravia ja hyvinhän se sujui. Diva tuntui tykkäävän ohjasajosta alun jännityksen jälkeen.

Toivon mukaan ponista tulee tulevaisuudessa vaikka kärryponi tai sitten sillä voisi hiihtoratsastaa. Ajattelin ottaa ohjasajoa säännöllisesti monipuolistuttamaan treeniä. Poni oppi kuitenkin asian todella hyvin ja hyväksyi nopeasti pelottavat ohjat. Hieno poni!

Onnistuneiden harjoitusten lopuksi päästimme ponin hetkeksi juoksemaan kentälle vapaana. Diva ottikin kaiken ilon irti ja päästeli höyryjä kunnolla. Itse toimin kameran takana ja Sirkku sai olla juoksijan roolissa, heh heh.. 

Divakin alkaa näyttää jo hevoselta, eikä pihankoristeelta. Lihaksia vielä hieman lisää ja vattaa pois niin avot!

Jatketaan siitä mihin syksyllä jäätiin...

Ollin ratsastus 19.4.2014

Olemme alkaneet taas liikuttaa Ollia säännöllisemmin, noin kaksi-neljä kertaa viikkoon. Heppanen on saanut vietää suhteellisen vapaata talvilomaa ja ollaan ratsastettu silloin kun on ollut hyvä fiilis. Ei siis turhia paineita tai pakonomaista ratsastusta. Loma on tehnyt Ollillekkin hyvää, se on lihottanut itseään ja on iloisemmin tulossa töihin, eikä kiukuttele työnteossa.

Viime lauantaina kipusin pitkästä aikaa Ollin selkään ja yllätyin positiivisesti. Olli oli todella kevyt edestä, ei siis painanut ohjalle ja malttoi yllättävän hyvin. Pikkusiskoni kuvasi puhelimellani muutaman videopätkän, jotka olen koonnut alas. Pahoittelen surkeaa laatua, mutta kyllä siitä hevosen erottaa :D En ole leikannut videosta pois huonompiakaan kohtia, joten näätte nyt totuudenmukaisesti miltä meidän meno näyttää. Ratsastin noin puolen tunnin verran ja sitten lopetin tyytyväisenä.

Nyt Olli alkaa olla taas pisteessä, että sitä voi ratsastaa. Ilman että jokaisesta pyynnöstä vedetään herneet nenään ja ruvetaan vastarintaan. Jospa päästäisiin jatkamaan kohta siitä mihin viime syksyllä jäimme. Toivon ainakin niin. Ratsastus alkaa olla taas oikeasti kivaa, se ei kipeytä kehoa ja olen nyt laskeutunut selästä alas hymyillen. 

Samun ratsastus 12.4.2014

Toivottavasti jokainen lukija on viettänyt ihanan ja suklaisen pääsiäisen! Itse rentouduin mökillä, jonka vuoksi en voinut blogiinkaan päivitellä. Olen kirjoittamassa nyt paria postausta yhtä aikaa, joten olkaas kuulolla lähipäivinä ;)

Postausinto on ollut vähän kateissa vaikka heppojen kanssa olenkin puuhaillut päivittäin, mutta nyt on taas fiilistä kirjoitella. Toivottavasti tämä into nyt pysyy yllä.

Lauantaina suunnattiin jälleen Sirkun kanssa ratsastamaan Samulla & Vinkkelillä. Samu oli kuulemma sikaillut hieman kentällä tuulen takia, joten sain varautua hieman vastahakoisen ponin ratsastukseen. Menimme vaihtelun vuoksi hieman puomi- ja kavalettityöskentelyä.

Kaikki tämän postauksen kuvat (c) Suvi Sivo

Kummalle pitäisi olla vihainen, sille joka keksi valkoisen ponin vai mutatarhan? Sain harjaamalla harjata ponia, joka kiitokseksi vain hapanteli minulle. Kentälle kävellessämme iskiminulle taas niin tuntiratsataja fiilis!
 Alkukäynnit meni vielä ihan nätisti, mutta kun otin ohjat käteen ja aloitin työnteon alkoi Samukin testailemaan.

Toinen pääty oli huiman pelottava ja tuuli vain vahvisti sitä. Samu esittikin sitten ei niin kiltin puolensa ja yritti luistaa paikalta keinolla millä hyvänsä. Kerran hyppäsi kunnolla pystyynkin. Kun huomasi, etten anna periksi nöyrtyi ponikin ja alkoi toimimaan kivasti.

Samu tykkäsi tosi paljon puomeista ja kavaleteista ja ylittikin ne korvat hörössä. Yllättävän hyvin löydettiin molemmille hevosille sopiva puomiväli, vaikka Vinkkeli onkin Samua paljon isompi.

Tunnin päätteeksi kokeilin muutamat ravilisäykset ja löytyiväthän ne ponilta kun vaan pyysi. Itse piti tehdä hieman töitä, jotta pystyin istumaan tikittävän singerin kyydissä.
Ponin pienistä sikailuista huolimatta jäi tunnista kuitenkin positiivinen fiilis ja tarkoituksena on taas ensiviikolla mennä ratsastamaan.

Piakkoin/kesän aikana olisi tarkoitus startata ponilla muutama koululuokka, maltan tuskin odottaa!