Jo vuoden verran olen elänyt unelmaani

hevoset omassa pihassa

Hevoset ovat olleet omassa pihassa tasan vuoden verran. Viime vuonna pitkäaikainen haaveeni toteutui, Olli ja Viivi muuttivat meille. Sen jälkeen hevosia on ollut tasaisesti koko vuoden. Oma talli on raskaampaa ja aikaa vievämpää, mutta en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Kuinka nopeasti aika juokseekaan?

Estekilpailut 28.9.2013

Plarin estekilpailut
ja pitkä postaus!

Viikonlopun ohjelmistossa olikin estekilpailut. Tarkoituksena alunperin oli lähteä Ellin kanssa, mutta tehosterokotteen anto meni ikävästi kilpailujen päälle. Ollilla meni viime kertaiset esteharjoitukset sen verran hyvin, että uskaltauduin lähteä sen kanssa kisoihin. Luokkina menin 50cm ja 70-80cm.

Kuvat/videot (c): Sirkku ja (c) Alex muurinen

Aamulla pakkailin kamat valmiiksi ja suurinta ongelmaa tuottikin missä väreissä lähdemme kisoihin. Valkosta en raaskinut laittaa, joten loppujen lopuksi päädyin beigeen. Sirkku oli jälleen ihana, ja lupasi lähteä kisahoitajaksi mukaan. Viime kerralla koppiin meneminen oli vähän haastavaa, mutta tällä kertaa Olli käveli koppiin ensimmäisellä yrityksellä, hieno poni.

 Olimme hyvin aikataulussa, jopa sitä edellä. Perille päästyämme otimme Ollin kopista pois ja toinen katseli hetken ympärilleen uteliaana. Kumminkin se oli todella rauhallinen ja saimme jättää Ollin odottelun ajaksi karsinaan. Huvitti vähän kun laskin Ollin karsinassa irti, suuntasi se heti ruokakupille.... Olli odotti ja seisoikin karsinassa koko ajan oikein nätisti.

Verryttelyssä olin viimeisessä ryhmässä, yhdessä shettiksen kanssa. Alkukäynnit kävelimme tiellä ja yllätykseni Olli kävelikin pätkiä, muuten meni pientä ravia. Kentällä verryttelin ensin ravissa ja laukassa, koitin vaan saada jarrut toimimaan ja ratin ohjautumaan. Otin muutamia hyppyjä molemmista suunnista. Hypyt olivat ihan hyviä, vaikkakin vauhti kiihtyi esteiden jälkeen.

Itse rata oli vauhdikas, mutta ratti toimi yllättävän ja jopa liiankin hyvin. Näette videosta kuinka koko rata meni, harmittavasti 6 este tipahti alas, mutta se ei haittaa yhtään!

katsokaa HD:na ja säätäkää ääntä hiljemmaksi ;)

Nopeimmalla 4 virheen suorituksella nappasimme kuitenkin 3.sijan! Palkintojen jaossa Sanna oli auttamassa, jotta Olli oppisi seisomaan siinä paikallaan.

Seuraavaan luokkaan lähdin vähän enemmän ratsastamaan. Verryttelyssä muutama hyppy taas kumpaakin suuntaan ja radalle. Aika oli hieman hitaampi kuin 50cm, koska jouduin ottamaan esteiden välissä kiinni, ratti kun meinasi välillä vähän kadota. Viimeinen este tuli alas, läpihypyn takia, mutta ei haitannut taaskaan!

Nopeimmalla 4 virhepisteen radalla saimme 2.sijan!
"Hallittu kunniakierros" oli kaukana hallitusta, mutta hauskaa oli!

tunnelma 80cm jälkeen :D

Ensimmäisiksi kisoiksi meni siis todella hyvin, olen niin ylpeä ponista! Kyllä siitä vielä tulee esteratsu. Olen todella tyytyväinen, radat eivät olleet täydellisiä katstrofeja, minä en tippunut eikä Olli hypännyt kertaakaan pystyyn. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Esimakua estekisoista

2 luokkaa, 2 ruusuketta

 

P.S. Myöhemmin kunnollinen postaus kisoista

Syksyiset tuulet tuovat mukanaan muutoksia

uutta ulkoasua

Syksy on saapunut, puista tippuu lehdet ja ulkona alkaa olla kylmä. Eilen satoi räntääkin, hyrrr. Päätin näin syksyn tullen, että blogin kesäinen ulkoasu saa väistyä. Senni, joka voitti kesän bannerikilpailun, on tehnyt uuden bannerin, kiitos siis hänelle.

Uuden ulkoasun myötä, tulee blogiin pari uutta muutosta. Ensinnäkin olen päivittänyt kaikki blogin yläreunassa olevat esittelysivut, sekä sivupalkissa oleva tervetuloa-tekstin. Toiseksi Elli alkaa pyöriä blogissa enenemissä määrin, yleisön pyynnöstä. Pyrin ratsastamaan Ellillä ainakin kerran viikossa, ja varmaan lähden ajolenkeille mukaan :) En voi luvata, että jokaisesta ratsastuksesta saisin materiaalia, mutta voin ainakin kertoa miten on mennyt.

Ajattelin myös, että voisin kirjoittaa tänne blogiin myös vähän erilaisempia tekstejä, kuten mielipidetekstejä. Olisiko näille kiinnostusta?

Mitäs tykkäätte uudesta ulkoasusta? Itse tykäistyn tähän kovasti, vaikkakin blogger ei ollut yhteistyössä tätä tehdessäni. Blogi vaihtoi nyt myös nimensä, pitihän Ellikin saada jotenkin mukaan ;)

Jos teillä lukajat olisi jokin parannusehdotus, saa sen tähän postaukseen kertoa!

Huomenna olisi tämän syksyn viimeinen ylioopilaskoe, ensi viikolla pari tavallista koetta ja sitten taas vähän helpottaa. Viikonloppuna luvassa erilainen postaus ;)

kun jalat irtoaa maasta, pää leijailee pilvissä

<3

1.

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä tekstiä miljoona kertaa, mutta aina päädyn sen pyyhkimään. Miten saa fiiliksen kirjoitettua ylös, niin että olisi siihen itsekkin tyytyväinen ja joku saisi siitä vielä selvääkin?

Sunnuntaina toteutui pitkäaikainen suunnittelu hyppäämään lähtemisestä. Mukana oli Sirkku (c kaikkiin kuviin ja videoon), Sanna sekä pikkusiskoni. Vaikka harmaat pilvet ja tuuli meitä vähän hätyyttelivät, selvisimme kuitenkin kastumiselta. Kentällä ei ollut muita ratsukoita, joka oli meidän kannalta oikein hyvä. Rakensimme yhden 7m sarjan, pystyn, suunnanmuutos- ja verryttelykavaletit.

2.

Matkalla kentälle saimme hyvät alkukäynnit, pikkusiskoni talutteli Ollia vielä sen aikaa kun me muut rakensimme esteitä. Alkuverryttelyssä O tuntui tosi kivalta. Se kuunteli, liikkui pyöreänä ja rentona. Ravissa tein ympyröitä ja otin pätkät myös harjoitusravia. Sannan sanoja lainatakseni "Ei ole ihan helppo juttu", mutta vähintääkin tyydyttävästi onnistuin. Laukassa O malttoi, se laukkasi pyöreänä, rentona ja ryhdikkäänä. Se tuntui ison puoliverisen laukalta, joka sekään ei ole helppo istua! Kertaakaan ei hävinnyt jarrut ja tuossa satulassa pystyn oikeasti hidastamaan istunnalla. Verryttely oli niin hyvä, että olisin voinut jättää ratsastuksen pelkästään siihen.

3.

Vaikka verryttely meni aivan loistavasti ja olin aivan innoissani (Sanna oli vähintääkin yhtä innostunut), hiipi mieleen se pieni epäilys. Mitä sitten kun laittaa esteet, näyttääkö se samanlaiselta kuin viimeksi kun hyppäsin maneesissa (KLIK)? Häviääkö kontrolli ja alkaako pystyynhyppiminen uudestaan? Ollistakun ei koskaan tiedä, se saattaa nanosekunnissa päättää toisin. Mitä jos vahingossa teen jotain väärin ja se suuttuu?

4.

Ja kyllä, tuo hevonen osaa totisesti yllättää! Kontrolli säilyi esteistä huolimatta. Kertaakaan ei hävinnyt jarru, kertaakaan O ei yrittäny ryöstää, yhtäkään pystyynhyppyä ei tullut- ei edes yritystä siihen. Kertaakaan en tarvinnut pysäyttää aitaan, tai edes jarruttaa sen avulla. Kertaakaan ei tullut tunnetta että tässä käy huonosti, ei pelkoa, ei toivottomuutta. Se tuntui hallitulta, se näytti siltä. Ja sitä sen kuuluukin olla.

Ja tämä kaikki on paljon meille, joka tuntuu täysin itsestäänselvyydeltä monille ihmisille.

5. (ratsastan kieli keskellä suuta :D)

Ja Olli yritti kaikkensa. Se hyppäsi huonommistakin paikoista, se ei kieltänyt, se ei mennyt ohi, vaan se hyppäsi. Se hyppäsi hyviä ja tasapainoisia hyppyjä. Se kuunteli. En pysty edes kuvailemaan sitä tunnetta mitä tunsin. Ennen estettä hidastin istunnalla ja Olli hidasti siitä, pystyin odottamaan hiljaa selässä ja hyppäämään yhtä aikaa hevosen kanssa esteen yli. 

6.

Kun Olli hyppäsi hyvin ja kuunteli, pystyin itse ratsastamaan paremmin. Katseeni on esteen yli, kantapäät ovat alhaalla ja pohje tukee hevosta. Käteni myötäävät hypyn mukana, enkä istu kaulalla. Kertaakaan ei jalustin lähtenyt jalastani.Vihdoinkin onnistumisia. 

7.

Olen järkyttävän tyytyväinen poniin! Se toimi niin loistavasti. En edes muista, koska olisin hypännyt yhtä onnistuneesti. Tätä tunneta lisää kuitenkin se työn määrä, joka on tehty. Tämän eteen on nähty vaivaa 1 vuosi ja 4kk. Ja nyt se kantaa vihdoinkin hedelmää.

Kaikki lukijat eivät varmaan tiedä, mutta Olli ei ole virallisesti oma hevoseni. Joten tätä ilontunnetta lisää se, että Sanna näki kaiken. Ja oli ylpeä meistä.

Odotan tulevaisuutta innolla, mitä tuosta pienestä suomenhevosesta vielä kuoriutuukaan?

8.

Toisaalta mieleen hiippii pieni pelko. Koska tulee taas seinä vastaan? Olli on mennyt niin hyvin viime aikoina. Koska tämä onni loppuu? Koska alkaa taas ne temppuilut?
Aika näyttää, mutta siihen asti aion nauttia täysillä näistä onnistumisista!

9.

Mikä on lukijat mielestänne parhain kuva?
Tuliko tekstistä liian pitkä, vai jaksoiko sen lukea loppuun asti?