14.11.2013

Kolmen kopla

hevostäyteinen päivä
Tänään minulla olikin koulusta vapaapäivä ja mikäs sen parempaa kuin viettää se tallilla! Aamulla tein aamutallin, liikutin kaikki kolme hevosta päivällä ja illalla iltatallin. Kyllä ajan saa tehokkaasti kulumaan!
Kerron nyt vähän mitä tein minkäkin hevosen kanssa ja otin vieläpä muutaman kuvan puhelimellani. 

Olli
Päätin takaaohjastaa Ollia pitkästä aikaa. Emme ole nyt viikkoon käyneet kentällä ollenkaan ja lauantaina olisi tarkoitus käydä selässä ratsastamassa kentällä. Katostaan sitten onko muutosta tapahtunut.

Aluksi talutin O:ta niityllä ja kävimme tutustumassa muutamaan tehtävään, jotka olin tehnyt. Puomien ylitys, laatikoiden pujottelu sekä vihreän maton ylitys. Tämän jälkeen siirryin taakse ohjastamaan, joka olikin vaikeampaa kuin muistin. O ei kävellyt yhtään suoraan ja alkoi todella herkästi peruuttamaan ja kääntyi minua vastaan. Korjasin aina kärsivällisesti ja kehuin heti oikeanlaisesta käytöksestä. Niityn portin kohta tuotti ongelmia, samanlaisia kuin ratsastettaessakin. O hyppäsi pienesti pystyyn, kääntyi ja jumiutui nurkkaan. Tästäkin ongelmasta pääsimme kun pitkäjänteisesti vain tein töitä.
Päätin kävellä tietämme pitkin, jotta O kävelisi vain suoraan. Alkuun lähteminen oli todella vaikeaa, kun pääsin taakse poni lähti kiitoravilla eteen. Onneksi sain sen pysähtymään, jonka jälkeen talutin ensin ja siirryin pikkuhiljaa taakse. Lopulta pääsin oikeasti takaaohjastamaan ja O käveli kuuliaisesti eteenpäin.
Palasin takaisin niitylle ja poni toimi todella hienosti! Pystyin tekemään kaikki tehtävät sujuvasti ja ilman ongelmia.

Ollille on muodostunut tämmöisiä "ongelmia" jo raviaikoina. Haluan korjata ne samalla tavalla kun ne on tullutkin, muuten emme pääse edistymään. Tämän reilun puolituntisen aikana O muuttui todella paljon, alussa se oli pelokas, sen silmävalkuaiset näkyivät ja se pakeni paikalta. Lopussa se suoritti kaikki tehtävät sujuvasti ja mielellään. Paljon kehuja ja toistoja, niin hyvä tulee!

Työn teon jälkeen hoidin ponia tallissa. Venyttelin kaikki jalat eteen sekä taakse ja hieroin niskaa. Olli reagoi niskan hieromiseen, joten se pääsee kunnon hierontaan huomenna :)
 pujottelu

matto

puomit


Elli
Pitkästä aikaa ratsastin Ellillä.
Aluksi kävelimme alkukäynnit ja Elli näytti olevan tosi hyvällä tuulella, se katseli maisemia korvat hörössä. Näiden jälkeen keräsin ohjat ja aloin työstämään käynnissä. Elli hyväksyi tuntuman yllättävän nopeasti ja oli kivasti avuilla. Tein voltteja ja taivuttelin, Elli ei jääänyt kumpaakaan ohjaan kiinni, vaan taipui kroppansa läpi.
Kokeilimme ekaa kertaa myös pohkeenväistöä, oikealle helpompi, mutta molempiin suuntiin tuli muutamat hyvät väistöaskeleet, tästä on hyvä lähteä opettelemaan lisää.
Ravissa Elli oli tosi hyvä! Se oli elastinen kropastaan, myötäsi ja ravasi tosi nättiä ravia. Noin hyvä se ei ole vielä ollutkaan. Tein paljon ympyröitä ja taivuttelin. On ihana huomata, että Elli oppii ja sisäistää oppimiaan asioita todella nopeasti.
Laukannostot olivat hyviä molempiin suuntiin, ei mitään kiitoravin kautta nostettuja vaan kunnon nostoja. Elli myös itse kokosi laukkaa ja meni todella hidasta laukkaa, yleensä se laukkaa tukka putkella kun se on niin kivaa! Laukkaa sai oikeasti työstää ja otin molempiin suuntiin pari nostoa ja muutamat ympyrät.
Laukan jälkeen tein vielä töitä harjoitusravissa. Ja vautsi! Elli meni todella hyvin, itse sain ihan tehdä töitä, jotta istuin hiljaa selässä häiritsemättä heppasta. Lopetin hyvään pätkään ja poni sai paljon kehuja!
Hyvä Elli!



Diva
Ennen pimeän tuloa kerkesin liikuttamaan vielä Divankin!
Poni tulikin tarhan portille vastaan ja lähti iloisena työntekoon. Ponin harjaus ja varusteiden laitto.
Juoksutin Divaa pellolla. Poni oli yllättävän rauhallinen ja fiksu, ajattelin, että sillä olisi ollut järjettömästi pöhkö energiaa, mutta ei. Fiksu nuori! Ensin käveltiin ja sitten vähän ravailtiin. Suuntaa vaihdettuamme Diva huomasi naapurin hepan ja alkoi kytätä sitä...seuraavasta ravista se vetikin pukkihyppyloikkasarjan joka päätyi mahalaskuun. Onneksi ei sattunut mitään pahempaa ja matka jatkui. Loppui riehumisetkin siihen.
Lopuksi kävelimme yhdessä loppukäynnit ja sen jälkeen takaisin talliin. Pari leipäpalaa kiitokseksi :)

Tarkoituksena olisi lauantaina käydä ekaa kertaa Divan selässä.




Tällaista tänään, nyt lähden nukkumaan!

12.11.2013

Huh, mikä maasto!

Ollin kanssa maastoilemassa 11.11.2013

Olli on ollut viimeiset pariviikkoa suoraan sanottuna kamala ratsastaa. Se ei myötää ollenkaan, vaikka kokeilin mennä myös kuolaimettomilla ja tehdä maastakäsin töitä. Jos se suostuu laskemaan nenänsä alas, se alkaa makaamaan ohjalla ja painaa kädelle. Jarrut olivat lisäksi vähän hukassa, joten meno oli todella epätasaista. Ratsastin eräs päivä ilman satulaa yli tunnin, jotta sain ponin edes jotenkin kuulolle.

Aloimme miettimään Sannan kanssa, mistä tälläinen käytös johtuu? Satulasta tai kuolaimista ei ollut kyse, Olli meni samalla tavalla ilman satulaa sekä kuolaimettomilla. Pohdimme, olisiko se kyllästynyt kentällä työskentelyyn? Tämä oli yksi hyvin mahdollinen syy. Joten tein sotasuunnitelman, en menisi viikkoon kentälle vaan ratsastaisin maastossa ja tekisin maastakäsittelynä töitä.


Eilen pääsin ajoissa koulusta ja lähdin maastoon. Tarkoituksena oli lähteä laukkailemaan maastoon ja antaa Ollin vain mennä. Laitoin Ollin valmiiksi kaikessa rauhassa ja laitoin varmuudeksi gramaanit. Gramaanit ehkäisevät sitä, että Olli nostaa pään ylös, lukitsee niskansa ja lähtee. Varustin Ollin valmiiksi ja lähdimme matkaan :)

Alkumatka Olli käveli paikoitellin puhdasta rentoa käyntiä ja näytti iloiselta päästessään maastoon. Saavuimme metsään ja O jatkoi kävelemistään! Yleensä tässä kohtaa se jo rynnistää ravilla eteenpäin, mutta nyt käveli noin 200m ylimääräistä, jonka jälkeen siirtyi hallittuun raviin. Ravasimme pidemmän pätkän ja näin, että joku hiittasi ravuriaan hiittisuoralla...Totesin, että minun on järkevämpi lähteä toiselle lenkille kuin ottaa se riski että O ja ravuri kohtaavat toisensa. Joten päätin mennä noin vajaan tunnin maastolenkin. Laukkasimme erään mäen päälle ja O toimi tosi kivasti, vaikka itse jouduinkin istumaan tiiviisti kyydissä ja ratsastamaan joka askeleen.

Itselleni tuli tosi kuuma, olin laittanut vähintäänkin riittävästi päälle. Joten tulin selästä alas ja otin yhden paidan välistä pois. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa, käynnissä. O todellakin käveli, mitä ihmettä? Vähän matkan jälkeen jatkoimme taas matkaa harjoitusravissa, yritin saada O:ta vähän antamaan periksi ja taipumaan. Ravasimme tosi hitaasti aika pitkän matkaa, kävelimme yhden alamäen ja sitten otimme lyhyehkön laukkapätkän. Tähän asti kaikki meni tosi hyvin...

Saavuimme eräälle tielle, jolla edellisellä maastoreissullamme Olli lähti viemään minua. O oli nytkin menossa, mutta osasin ennakoida enkä päästänyt sitä viemään minua. Tästäpä poni otti herneet turpaansa ja alkoi loikkimaan. Seisahduimme niin kauaksi aikaa kunnes O rauhoittui ja annoin luvan jatkaa. Taas loikkimista. Ja jälleen me pysähdyimme. Lopulta sain tahtoni läpi ja jatkoimme matkaa. Ravailimme taas pidemmän pätkän ja yritin saada taas O:ta kuulolle paremmin.

Tulin taas selästä alas, kun tielle oli kaatunut jäätävän iso puu ja jouduimme kiertämän sen astetta hankalemmasta kohdasta. Päätin mennä vielä lisäksi erään kiipeilyreitin, kun Ollilla tuntui olevan energiaa ja auringonvaloa riitti. Reitille päästyäni totesin harmikseni, että metsäkoneet olivat myllänneet koko reitin. Alkureitin talutin O:ta, kun en ollut varma pohjasta, mutta onneksi se kantoi ja oli pitävä. Hyppäsin selkään ja kävelimme reitin loppuun. O alkoi jo rauhoittumaan ja päätin kävellä asfalttitietä pitkin kotiin.

Oikaisin kumminkin meidän pellon poikki- joka oli virhe. Pääsin pellolle ja käänsin O:n turvan kohti kotia ja sit läks! Olli ei ole koskaan mennyt yhtä kovaa, sport tracker näyttikin että huippunopeus oli 58km/h. Kyllä se pieni suomenhevonenkin pinkoo! Jos O lähtee viemään, se ei pysähdy. Joten kauhulla totesin, kun huomasin että pellon keskiosa oli vedestä märkä. Luojan kiitos meillä oli hokit alla. Olli vähän räpiköi vesikohdat, mutta pysyi onneksi jaloillaan. Toisessa päässä peltoa sain Ollin käännettyä ympyrälle ja pysähtymään.

Totesin, että ihan sama, laukkaa sitten. Pellon toinen pää oli hyvässä kunnossa, eikä siellä ollut yhtään liukasta. Päätin mennä sinne takaisin, mutta Olli halusi mennä oikealle (kotiin päin) ja minä vasemmalle (takaisin sieltä mistä tultiin). Olli siis laukkasi suoraan sivulle päin, suoraan päin tiheää metsää. Pari metriä ennen metsää kerkesin jo pelästyä, että se hyppää suoraan metsään. Mutta ei onneksi. Metri ennen puita O kääntyi jyrkästi oikealle, mutta liukkaalla pellolla tuollainen jarrutus ei onnistunut ja O kaatui mahalleen. Minä tipuin kaulalle ja löin nenäni O:n niskaan, mutten tippunut kyydistä.

Sain Ollin pysähtyään ja lähdimme kävelemään takaisin pellon toiseen päähän. O käveli kuin juopunut, ei askeltakaan suoraan. Pellon päähän päästyämme aloin laukkuuttamaan sitä, ja laukkasimmekin seuraavan 20 minuutia. Laukkasimme niin kauan kunnes O siirtyi itse raville ja suostui kuuntelemaan minua. Itse istuin vaan kyydissä ja aina pienessä ylämäessä pyysin sitä menemään kovempaa, jolloin se kulutti suurimmat energiansa. 


Loppujen lopuksi Olli rauhottui ja lähdimme kotiin. Matka kotiin on pellolta noin 1,5km. Koko tämän matkan Olli ravasi hitaasti, mutta täydellisesti avuilla. Minun ei tarvinnut kuin istua kyydissä. Palattuamme talliin aurinko painui juuri horisontin taakse- saavuimme siis juuri ennen pimeän tuloa.

Koko lenkin pituus olikin 2h43min! ja matkaa taittui yli 25 kilometriä. 

 auringonnoususta pari kuvaa!



En ole vielä tehnytkään noin pitkää maastoreissua. Ollilla riitti energiaa vielä tämän lenkin jälkeenkin, enkä itsekkään ollut kovin väsynyt, mitä ihmettelin suuresti. Kotona huomasin, että silmälasini menivät tuossa rytäkässä rikki :( Osa joka pitää nenätyynyä -katkesi. No, nyt mennään sitten vanhoilla laseilla. Ei voi mitään. Ja nenästäni on lähtenyt nahkat yhdestä kohtaa... :D

Toivottavasti joku jaksoi lukea hyvin pitkän selostukseni maastoreissustamme!

10.11.2013

Diva

arvoituksen vastaus
 
Monta lukijaa arvasivat kysymykseeni oikein, meille saapui uusi poni. Poni on Sannan omistuksessa ja saapui meille tänään.

Diva on 5-vuotias tamma, puoliverisen ja new forrestin  risteytys. Kiltti käytökseltään, mutta hieman säpsy. Nyt voin sanoa, että meillä on oma poni, jota voin nimittää poniksi, ilman että kukaan korjaa että se on oikeasti hevonen ;)
Sisäinen poniratsastajani heräsi eloon!

Nyt alamme pikkuhiljaa tutustua toisiimme ja teen sitten Divasta omat esittelysivut.
 
pahoittelen kännykällä otettujen kuvien laatua..

 
 



5.11.2013

Kohta 80 lukijaa!

hui, onko teitä jo noin paljon?

 Yksi lisää lukijakuntaan ja 80 lukijaa on täynnä! En olisi uskonut että noinkin montaa ihmistä kiinnostaa minun puuhasteluni hevosten parissa. Mutta, kun 80 lukijaa tulee täyteen, saatte erikoispostauksen! Tosin se edellyttää vielä sitä yhtä lukijaa ;)

Mistä aiheesta haluatte erikoispostauksen? Nyt saa ehdottaa vapaasti laidasta laitaan.


Viimepostaukseen tulikin paljon arvailuja mitä tapahtuu, mutta se selviää viikonloppuna ;) malttia siis siihen asti!

Täällä Etelä-Suomessa on satanut lähipäivinä vähintäänkin riittävästi...ei kiitos enää yhtään lisää. Tänään tuuli niin kovaa että ei meinannut eteenpäin päästä. Nyt olen hieman kateellinen niille jolla on maneesi ja katto jonka alla voi ratsastaa kuivana. Säiden takia Olli on viettänyt nyt maanantain ja tämän päivän vapaapäivinä. Toivottavasti huomenna olisi parempaa keliä ja pääsisi ratsastamaan. Säätiedotus ainakin lupasi parempaa ilmaa loppuviikoksi.

vasemmalta oikealle
Olli, Rape, Elli ja Lilli

Sunnuntaina ratsastin Ollilla yli tunnin verran. Fiksuna ihmisenä ajattelin mennä vain rennosti ilman satulaa, mutta lopputulos oli se että väänsimme kentällä yli tunnin ajan koulua..huh huh taas vaihteeksi tuota ponia.
Ollilla on näköjään joku asennevamma aina syksyisin, mikään ei kiinnosta ja kaikesta pitää sanoa vastaan. Loppujen lopuksi kun sain tahtoni läpi, Olli meni todella kivasti ja sillä oli jopa helppo ratsastaa. Mutta miksei näin voinut mennä alusta asti?
Ette usko kuinka kipeet sisäreidet itselläni oli seuraavana aamuna, olin hiukan käyttänyt istuntaa..No ei tarvitse kuntosalille lähteä.

vähän uudempaa kuvaa minusta

Toivottavasti vesisateet loppuvat pian ja pääsee taas kunnolla ratsastamaan. :)
Muistakaa ehdottaa erikoispostausta!

2.11.2013

Pieni arvoitus!

kuka arvaa mistä on kyse?
 
Kiitos edellisiin postauksiin aktiivisesti kommentoijille, se tuo aina pientä iloa tähän bloggaamiseen. Video sai näköjään ihan hyvän vastaanoton, joten yritän tehdä tuollaisia jatkossakin.
 
Kirjoitettavaa hevospuolella ei kauheasti ole, nyt kun illat hämärtyvät nopeasti myös kuvaaminen on hankalaa. Mutta lyhyesti viikon tapahtumia : Maanantaina Ollilla oli vapaata, tiistaina ratsastin satulan kanssa koulua, keskiviikkona ratsastin ilman satulaa. Torstaina Ollilla ratsasti ystäväni, pitkästä aikaa siis vieras kuski ponin selässä. Perjantaina Olli toimikin talutusratsuna ja suoriutui tehtävästään erinomaisesti. Lauantaina eli tänään juoksutin ponia ja ensimmäistä kertaa ikinä juoksuttaessa O heitti pienet ilohypyt!

Mutta nyt itse arvoitukseen,
mitä tapahtuu viikon päästä lauantaina 9.11.2013?
Tässä pari vinkkiä:

1. Asia liittyy siis hevosiin
2. Siihen tarvitaan kuljetuskoppia
3. Tämä asia muuttaa toivottavasti myös blogia jatkossa
4. Tämä tietää jatkossa enemmän työtä ja sitoutumista
5. Tähän asiaan on myös vähän "sijoitettu".
 
Kuka arvaa oikein?