Lisättyjä askellajeja Taikulla

Alunperin tarkoituksena oli lähteä myös Taikulla Hämeenkoskelle koulukisoihin, mutta itselleni sattui iltavuoro kyseisen päivän kohdalle. Ja eilen tuli sähköpostiin ilmoitus, että myös estekisat on peruttu. Voi kurjuutta. Sunnuntaina rakennetaan sitten vaihtoehtoisena ohjelmana laitumelle aidat.

Petyin tietysti kisojen peruuntumisesta, mutta ymmärrän myös, ettei vähäisen osallistujamäärän vuoksi kannata niitä järjestää. Yritän löytää nyt jotkut korvaavat kisat Ellille, onko suosituksia Päijät-Hämeen alueella?

Haaveena olisi käydä Taikun kanssa vielä kisoissa tänä kesänä, katsotaan kuinka haaveeksi se todellisuudessa jääkään. Kerta viikkoon treenataan ja viimeisissä treeneissä harjoiteltiin vähän lisättyjä askellajeja. Ne tuottavat hieman vaikeuksia, kun hevosella ei ole vielä riittävästi lihaksia ylläpitääkseen lisäystä. Ensimmäiset 4-5 askelta menee hienosti ravissa, mutta sen jälkeen pakka alkaa hajota pikkuhiljaa. Kun pakka hajoaa, alkaa kuskin istunta pettämään ja lopussa onkin jäljellä enää epätasainen poni ja perunasäkki. Vähän karrekoidusti.

Aloitin ratsastuksen ratsastamalla Taikulla mahdollisimman pitkää ja rehellistä käyntiä. Heppanen nukkuisi mielellään ja takajalkojen aktiivinen käyttö ei tule itsestään. Tämä olikin huippuidea tämän hevosen kohdalla, T oli parempi ratsastaa kuin koskaan aikaisemmin. Alkuun oli menohaluja varsinkin laukassa ja ruuna painoikin kädelle ja puolipidätteet menivät kuuroille korville. Ratsastin itse aktiivisesti istunnalla ja löysin muuten ne kadonneet syvät vatsalihakset. Ja tämän jälkeen poni kuunteli, huippufiilis!

Päivän parhaat pätkät tulivat ehdottomasti laukassa. En ole laukkaa uskaltanut kamalasti lisätä, yleensä kun vauhti kasvaa alkaa myös peräpää kevenemään. Mutta tällä kertaa hevonen oli kuin unelma laukassa, ja saimme onnistuneita laukkalisäyksiä. Nyt täytyy taas kehua Sirkkua, joka oli kuvaamassa ja napsi mielestäni erittäin hienoja kuvia, vai mitäs sanotte?

Laukan jälkeen työstin sitä lisättyä ravia. Itseäni häiritsee ylikaiken tuo nilkkani, miksi sen pitää vääntyä vain harjoitusravissa. Kengätkään eivät auta asiaa, mutta kun parempia ei tällä hetkellä ole. Saatiin kuitenkin jo paljon parempia suorituksia, kuin itse kouluradalla kisoissa. Nyt vauhti ei kiihtynyt ja jalat eivät tikittäneet kuin singeri. Ensimmäiset viisi askelta olivatkin halutunlaisia, mutta sitten alkaa loppua poweri. Poni pääseekiin takapään jumppatreeniin, jotta saadaan lihaksi pyllyyn.

Välillä piti kehittää ponille muuta tekemistä, koska ponikin osaa ennakoida. Noinhan me tehtiin viime kierroksellakin. Tein muutamia väistöjä ja voltteja aina sinne tänne.
Lopuksi me treenasimme peruutusta, niinkin yksinkertainen asia voi olla ylitsepääsemättömän vaikea. T ei peruutuksessa pysy pohkeiden välissä, vaan poikittaa, pohjetta vastaankin. Tätä korjasin tekemällä pysähdyksen aidan vierustaa vasten ja otin raipan sisäkäteen. Tämän jälkeen peruutukset suoristuivat. Toinen asia oli jännittyneisyys, joka väheni toistojen myötä, kehuin paljon oikeasta suorituksesta. Viimeinen pysähdys olikin suora ja rento, siihen lopetin kyseisen ratsastuskerran.

Olen myös muutaman kerran lainannut ratsua maastoiluun. On pitkästä aikaa kiva päästä seuralaisen kanssa samoilemaan metsään, pitkään kun oli vain yksi maastoiluun soveltuva hevonen käytössä. Taikku ja Elli ovat jo kaverustuneet ja näiden kahden askeleetkin sopivat aika kivasti yhteen. Ei tarvitse odotella toista.
Nyt täytyy mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna herätä ja mennä reippaana ratsastamaan. Suunnitelmissa olisi Ellillä maastoilua.

Blogin uudesta ulkoasusta kiitos Iida, http://onneton.kuvat.fi/