Leijaillaan yli esteiden kuin lumihiutaleet

 Hyvää Uutta vuotta 2015!

Joulu tuli ja meni ja vuosikin on vaihtunut tässä välissä. Elämän on ollut aika kiireistä ja stressaavaa, jonka vuoksi ei ole ollut aikaa ja inspiraatiota bloggailla. Nyt olen muutaman pävän ihan vaan kotona, joten kirjoitaan useammankin postauksen, kun on vähän materiaaleja säästössä. Toivottavasti kaikki muut ovat viettäneet joulunsa lepäillen ja syöden hyvin. Itse tuli varsinkin jälkimmäisätä tehtyä, varsinkin suklaan kohdalla. Tallilla olen ollutkin joululomalla aika aktiivisesti, kaksi viikkoa sitten olin viitenä päivänä hevosen selässä. Ennätys sitten varmaan viime kesän. Mutta, nyt kuitenkin löpinät sikseen ja tämän päivän postauksen kirjoittamiseen.

 Tiistana satoi lunta ja oli viimenen kunnon pakkaspäivä. Hain Sirkun meille ja suunnitelmana oli hypätä vähän erikoisempia esteitä laitumella. Toteuttamista meinasi haitata esteiden raahaaminen pellolle ja lumisade. Mutta kun on päätetty hypätä, niin se myös toteutettiin. Onneksi pakkasta ei ollut liikaa ja lumisadekkin haittasi lähinnä kuvaamista. Kiitos Sirkulle taas mahtavista kuvista!

Veimme pellolle yhden tavallisen esteen, yhden kavaletin vihreällä pelokkeella, portin ja renkaista tehdyn kapean pystyn, tosin Sirkku hyppäsi vain viimeksi mainittua. Veimme esteet pellolle ahkiolla mutta huhhuh, sai kyllä hyvät alkulämpät kun kiskoi olan takaa ahkiota lumihangessa.

 Elli seisoi portilla jo valmiina ja siitä sitten talliin, jossa varustettiin ratsu. Laitoin jopa turvaliivin päälle, ihan vaan varmuuden vuoksi. Pellolle kun päästiin Elli innostui esteiden näkemisestä välittömästi. Ei meinannut malttaa kävellä alkukäyntejä ollenkaan, vaan koko ajan yritti siirtyä raviin. Hetken työstin käynnissä, jotta sain hepan avuilla ja sen jälkeen alettiin ravailemaan. Ei haitannut heppasta pieni hanki pätkääkään, iloisesti porskutteli menemään. Alkuun sain vähän pitää kiinni, kun mamma oli niin menossa. Alkulaukoissa keskityin pitämään Ellin ohjan ja pohkeen välissä ja reagoimaan varsinkin ulkopohkeeseen.

 Aloitettiin hyppääminen normaalista esteestä, lähinnä saada vain onnistuneita hyppyjä. Elli yllättikin ensimmäisillä hypyillään, se imi esteelle, hyppäsi paremmalla tekniikalla kuin aikaisemmin ja laukka säilyi esteelle asti. Vielä ongelmana on alastulossa ristilaukka. Heppa käytti selkäänsä paljon paremmin, joten uskon, että pienet kavaletit ovat tehneet hyvää Ellin hyppäämiselle. Huomaa omasta asennostanikin, että hypyissä oli paljon helpompi olla, enkä ole itse lentoon lähdössä.
Toisesta suunnasta hypyt onnistuivat myös, tarkkana piti olla tien kanssa esteelle, ettemme ajautuneet liian reunaan.

 Seuraavaksi tultiin estettä, jossa oli vihreä peloke. Este oli todella matala, mutta vihreä väri on ollut Ellille aina tosi pelottava. Ensimmäisellä kerralla tuli kielto, jota osasinkin odottaa. Sain kuitenkin pidettyä Ellin esteen edessä, joten ohimenoa ei tullut. Sitten käytiin tutustumassa esteeseen ihan läheltä ja uusi yritys. Toisella kerralla päästiinkin jo yli, ponnistuspaikka jäi vähän kauas, mutta E hyppäsi hienosti minua kuunnelle sieltä, eikä ottanut puolikasta askelta ennen estettä. Se luottaa mun ratkaisuihin jo paljon paremmin ja yhteinen sävel hypätessä alkaa löytymään pikkuhiljaa.

Seuraavana vuorossa oli portti, jota ei olla Ellillä aikaisemmin hypättykkään. Divalle tämä este oli aluksi toella hankala, joten oletin, ettei Ellikään siitä yli helposti menisi. Lähestyin estettä varmuuden vuoksi ravilla ja hups! Elli menikin ensimmäisellä yrittämällä yli. Uskomaton hevonen. Niin se jälleen kerran yllätti ratsatajansa. Tie oli hieman kiemurainen, mutta toisella kerralla mutkatkin suoristuivat ja saatiin taas onnistunut ylitys.

Lopuksi hyppäsin vielä tavallista estettä hieman korkampana. Ensimmäinen hyppy oli 70cm korkea ja saatiin ehkä paras hyppy ikinä tuolle. Tultiin esteelle tasapainossa, ponnistuspaikka osui, Elli ei liioitellut ja hyppäsi itsevarmasti.Uskallsimme tämän johdosta nostaa estettä 80cm, jolle saatiin ok hypyt molemmista suunnista. Yksi pudotus tuli liian lähelle ajautuneen ponnistuspaikan takia. Viimeinen este oli 90cm korkea ja Elli otti vielä vähän varman päälle hypyn. Tähän oli todella hyvä lopettaa meidän esteiden hyppääminen. Esteiden korkeudet eivät aiheuttaneet mitään ongelmaa mammalle.

70cm

 On ilo hypätä hevosella, joka on niin innoissaan. Mitä enemmän Elli oppii esteillä, sitä innostuneempi se on. Muutama ilopukkikin mahtui laukka askelten sekaan, kun oli niin kivaa. Lopuksi verryttelin ilman satulaa pellolla, mutta ne kuvat saatte eri postaukseen, muuten tästä tulisi todella pitkä. Olkaahan taas kuulolla.

90cm