72. Maailman paras Olli!

<3 Tämän hetkinen tunnetila!

Varoitus! Tämä pitkäpostaus sisältää hehkutusta, onnistumisia sekä paljon kuvia.
Kaikki kuvat on ottanut Sirkku, kiitos paljon!

Eli eilen siis ratsastin Ollin, menin pellolla hackamoreilla. Sää oli mitä mahtavin kuvaukseen, vaikka meinasi tulla vähän kylmä.
Ratsastuksemme alkoi maailman yhdeksännellä ihmeellä, Olli käveli alkukäynnit pitkillä ohjalla! Olin kuin puulla päähän lyöty :D Totesin vaan että onkohan mulla oikea hevonen edes alla. Tästä lähti meidän superfiiliksemme.

Ravissa Olli meni pehmeästi, ei painanut kädelle, toimi avuilla ja oli superin tuntuinen! Voi sitä iloa, joka näkyy kyllä ilmeissäni, suupielet lähentelevät korvia :D En voi olla kuin iloinen näistä kerroista kun hevonen toimii kuin unelma. Mulla on kyllä paras mahdollinen hevonen! Ja kerrankin oli kuvaaja kameran kanssa todistamassa tätä onnistumistamme :)

Epäilin silti että joku on kyllä vaihtanut samannäköiset hevoset päikseen, tämä ei voi vaan olla meidän Ollimme. 

Ja se joka sanoo, että suomenhevosilla on tasaiset askeleet, saa luvan hypätä kaivoon! Voin kertoa ettei ole. On täysi työ istua tuolla selässä häiritsemättä hevosta ja istumaan hiljaa. Siihen en vielä täysin kykene, mutta harjoitus tekee mestarin. 

Olen täysin tyytyväinen siihen että Olli on noin pieni, jos se olisi isompi olisi täysi mahdottomuus istua sen askelissa! Pieni poni, suuri sydän ja suuret askeleet.

Näiden jälkeen tein taas maailmanympärysmatkan ja kaikkea selästä käsin. Olli seisoi taas kiltisti paikallaan, välillä tuuppi minua jalkaan ja ihmetteli mitä ihmettä oikein apinoin siellä selässä. Hih, hieno heppa :))

Menimme tielle tämän jälkeen ja Sirkku otti pari onnistunutta talvikuvaa meistä :)
Kuvien jälkeen halusin kokeilla jotain mitä en ole Ollilla vielä kokeillut, nimittäin seisoa sen selässä! No eikun tuumasta toimeen, mikä oli hiukkasen hankalaa villasukkien kanssa, ne nimittäin luistavat ikävästi.
Mutta se onnistui, seisoin ensimmäistä kertaa ilman apua Ollin selässä!

Voitte vaan kuvitella kuka oli loppupäivän pelkkää hymyä, säteilyä ja auringonpaistetta täynnä! Nyt tuntuu siltä, että voimme oikeasti saavuttaa tavoitteemme. Nyt on monta suurempaa edistysaskelta otettu eteenpäin. Jos en olisi ollut aivan jäässä, olisin varmaan tanssahdellut koko loppu päivän ajan :D

Tälläisistä päivistä ei voi kun nauttia, näiden päivien ansiosta kestää ne takapakit ja ne huonot ratsastuskerrat.

Toivottavasti teillä lukijat on samanlaisia päiviä!