10.11.2012

56. Tehokas päivä!

Tänään lähdimme Sirkun kanssa maneesiin hyppäämään Ollilla ja Veeralla. Maneesi reissun jälkeen myös Eki pääsi taas töihin :) Elikkäs nyt tulee pitkästä aikaa vähän ratsastusjuttujakin!

Lähdimme ratsastamaan maneesille n. klo 11.30. Yllätyin taas matkalla siitä, että Olli käveli taas melkein koko matkan! Hieno hevonen, on kyllä ihan mahtavaa kun hevonen oikeesti on oppinut kävelemään pitkällä ohjalla ja kävelee just sinne minne nenä näyttää! :D

Viime kerralla, kun menimme voistioon, matkalla tuli vastaan iso leikkuupuimuri! Meille jäi tien reunaan alle metrin verran tilaa ja Olli vaan kävelee tien reunaa pitkin kuin mitään ei olisikaan. Leikkuupuimurin perässä oli vielä leikkurin pöytä, mutta isoapientähevosta se ei yhtään pelottanut!

Maneesille saavuttuamme rakensimme pystyn, okserin sekä suunnanvaihto esteen. Esteiden korkeudet olivat noin 60cm. Emme tehneet mitään vaikeaa, koska Veeralla ei ole paljoa hypätty, mutta nyt päästiin vähän katsomaan.

Itse hyppäsin ensiksi Veeralla, otin muutaman hypyn pystylle ja okserille. Veeralla on vähän jännä tapa hypätä, se lähestyy estettä korvat pystyssä ja innosta puhkuen, mutta kun pitäisi hypätä se jää tuijottamaan estettä korvat tötterössä ja alkaa puhisemaan... No seuraavalla kerralla mentiinkin jo yli :D Vähän on tekniikka vielä hakusessa, mutta tästä on hyvä jatkaa.



Hyppäsin myös Ollilla, itse hypyt onnistuivat tosi hyvin, Olli keskittyi niillä, mutta muuten menikin aika mielenkiintoisesti. Laukassa Olli meni nätisti, pysyi lapasessa suht hyvin ja nosti laukan nätisti. Mutta jos ei laukattu niin sitten laukattiin paikallaan, pompittiin tai pukitettiin...Ihme duracell-pupu!
Laitoin Ollille hackamoret, mutta totesin että pelhaimet ovat esteillä paremmat, Olli toimii hackamoreilla koulussa, mutta esteillä painaa kädelle.

Videossa näkyy nyt noita pukkeja ja hyppyjä, mutta onneksi aina ei mene noin huonosti, enkä edes muista koska Olli olisi pukitellut. Aina ei voi onnistua, mutta kuljetaan kohti uusia pettymyksiä pää pystyssä!



Illemmalla ratsastin myös Ekillä. Harjasimme heppasen kunnolla ennen ratsastusta ja sovitimme uutta vanhaa satulaa ja löysimmekin sopivan. Selkään nousu on vielä vähän hankalaa kun poika ei malttaisi pysyä paikallaan, mutta muutaman toiston jälkeen sekin onnistui. Itse selässä oleminen ei tuota mitään ongelmaa, kunhan vaan kävellään eteenpäin.
Ensimmäistä kertaa ikinä ratsastimme myös itseksemme! Voi kun olin ylpeä pikkuisesta, hienosti se käveli ohjastuntumalla juuri sinne minne halusinkin.

Eki tuntuu kamalan isolta Ollin jälkeen, se on korkeampi ja paljon muhkumpi (onko toi ees adjektiivi?) no joka tapauksessa sellainen sydäntenvalloittaja! 





Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti, mutta muistathan pitää kommentit asiallisina. Kiitos!