Diva-ponia katsomassa!

Diva lähti meiltä uuteen kotiin 15.07.2014 ja viime lauantaina 18.päivä kävin sitä katsomassa! Aika lailla vuosi tässä on vierähtänytkin. Uuden omistajan kanssa suunniteltiin aika pitkään tätä ja vihdoinkin saatiin aikataulu natsaamaan. Lähdin innolla katsomaan Divaa ja Sirkku lähti tottakai mukaan.

Tietysti hieman jännitti, millaiseksi poni on vuodessa muuttunut. Tunnistaisiko se enää minua? Miten meillä sujuisi enää yhteistyö? Tunnistanko enää koko ponia?

Saavuimme prikulleen sovittuun kellonaikaan tallille (kerrankin!), jonne ajoi meiltä n.40min. Lähdimme hakemaan ponia laitumelta, joka sijaitsi vartin kävelymatkan päässä tallista. Siellähän poni möllötteli tyytyväisenä laitumella. Matkan aikana se oli hieman patalaiska, sai kiskoa kuin muulia perässään. Taustatietona sainkin kuulla, että Divalla on kiima päällä.. osasin siis odottaa tahmaponia.

Sitten poni valmiiksi ja suunta kohti kenttää. Olipas luksusta ratsastaa pitkästä aikaa oikealla kentällä! Divalla oli lisäksi kunnon koulusatula, minua siis hemmoteltiin kunnolla.
En tietenkän voinut olettaa, että meillä olisi heti ponin kanssa samanlainen suhde kuin vuosi sitten. Alkuun tunnustelin hetken, miltä heppa tuntuu nykyään. Pian kuitenkin huomasin, että tutun siirappinen poni allani oli. Siirappisuus johtuu siis kiimasta, jonka vuoksi poni myös keskittyi kaikkeen epäolennaiseen. Kuitenkin saatiin niitä kivoja pätkiä ja lopuksi otettiin muutama kavaletti/hyppykin! D on ollut koulupainotteisella ratsastajalla, joten hypyt ovat jääneet vähemmälle, mutta intoa oli kyllä senkin edestä. Sirkku kuvasi puhelimellani muutamia pätkiä, jotka olen koonnut alas ilman mitään suurempia muokkailuja. Tuntui todella oudolta pomppia Divan kanssa, kun on Ellillä hypännyt viimeisen vuoden ajan. Sirkkukin pääsi fiilistelemään lopuksi, jonka jälkeen suuntasimme takaisin talliin.


Oli kyllä tosi kiva käydä katsomassa Divaa. Tuo eponieläin on kyllä sydäntä lähellä, olihan se ensimmäinen kunnon projektini. . Ja saan kuulemma uudestaankin käydä ponia katsomassa. Epäilin aluksi, että pari onnenkyyneltä voi vierähtää poskelle, mutta ei. Ei tuntunut yhtään pahalta jättää ponia laitumelle. Sinne se kaverien luokse tallusti tyytyväisenä. Takaisin tallille päästyämme, alkoikin ripsimään vettä, kerrankin oli tuuria!

Huomenna on vuorossa kunnon heppailupäivä, mitenkäs muutenkaan sitä vapaapäivänsä viettäisi, kuin kolmen hienon hevosen parissa.

Pitkästä aikaa vakavammin otettavaa kouluratsastusta

Ainakin hetkellisesti bloggaaminen on noussut taas aivan uusiin sfääreihin. Nyt löytyy juttua ja jopa tuoreita kuviakin. Kaikki kuvat ovat taas Sirkun kameran räpsäisyjä. Varoitan kuvapaljoudesta ja postauksen pituudesta.

Ellin kanssa kunnon kouluratsastus on, myönnetään, jäänyt hieman vähemmälle. Tai no, aina kun siellä selässä olen ollut, olen vaatinutkin, mutta ratsastusaikani saattoi vaihdella 5min-30min. Ja tuona aikana ei saada niin hyvää tulosta kun tunnin ratsastuksella. Oma into on ollut kateissa, jonka takia ollaankin tehty enemmän molemmille mukavia asioita, mutta nyt alkaa löytymään myös treeni-into, Aamuvuoron jälkeen hyppäsin ratsun selkään ja tilasin hyvän ilmankin päällisiksi. Panostimme jopa samansävyisillä pinteleillä ja satulahuovalla.

Ratsastin siis lähipellolla, johon rakennetaan vielä toinen laidun, kun heinä hieman kasvaa. Olimme pellolla ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja Ellihän keräsi hirveästi energiaa ja oli vain sitä mieltä, että nyt mennään kovaa. (Tätä kovaa menemistä harrastimme viime syksynä muutaman kerran). Hieno yhdistelmä, kun ratsastaja haluaa vääntää kerrankin koulufiiliksellä ja heppa leikkii parhainta laukkaratsua, kuumuu ja muistuttaa lähinnä viulunkieltä. Pörinä kuului varmaan naapuripitäjään asti. En edes muista, koska oltaisiin kävelty noin reippaat alkukäynnit. E käveli pitkällä ja matkaavoittavalla askeleella eteenpäin korvat tötteröllä.

Ohjat tuntumalle kerätessäni alkoi mamman protesti, eikä, en halua! Siinä sitten venkoiltiin ja väisteltiin. Pysähdyksissä peruutettiin ainakin 5 metriä sivullepäin ja steppailtiin. Ohjia nyittiin kädestä ja tahdista ei voinut edes puhua. Muutaman sedettävän pätkän jälkeen siirryin raviin (mokomat ötökätkin kun kiusasivat) ja ulkopohje oli ihan vieras sana. Ratsastin kannuksilla, joista Elli ei oikein tykkää, koska silloin saan ulkopohjetta tehostettua paljon paremmin. Raviolttien ja napakan ratsastuksen avulla tamma alkoikin pikkuhiljaa kuunnella. Nostin laukan ja sitten koko pakka levisi. Pää taivaassa, miljoona jalkaa vatsan alla ja ajatuksena vain juosta kovaa eteenpäin. Ehei, ei käynyt kuskille. Uusi yritys ja sinnikästä ratsastamista, jonka seurauksena ratsukin palasi taas maanpinnalle ja töihin.

Tämän jälkeen otin ravin työnalle ja niin sanotun tuuppauksen. Yritin keskityä myös omaan ratsastukseeni, mutta kuten kuvista näkee, parannettavaa on vielä paljon. Yläselkäni on erittäin jumissa tällä hetkellä, tallin lattian lakaisukin oli ohan tuskaa.. Se vaikuttaa heti ryhtiini, joka on muutenki hieman kehno. Yritys oli kuitenkin hyvä, ja tiedostan asian, joten lähden sitä korjaamaan. Toinen asia on kädet, ne ovat toki hartioihin yhteydessä, mutta kuitenkin. Käsien korkeus muuttuu eri tehtävien ja askellajien välillä. Käteni pysyisi paremmin samassa tasossa, kun nostaisin nenän ylös ja katsoisin jotain muuta, kun hepan söpöjä pörrökorvia. Lisäksi ohjien pituus pitäisi pysyä samana. Elli ei vielä pysty menemään samassa muodossa kaikissa askellajeissa, eikä varmaan koskaan siihen pystykkään. E vaihtelee askellajien välillä sekä sisällä muotoaan, joka tekee siitä erittäin epätasaisen edestä. Hetken aikaa ohjat ovat hyvänmittaiset ja tuntuma säilyy, seuraavassa hetkessä E vaihtaa pään asentoa ja ohjat roikkuvat.. Erittäin vaikea aasia selittää, mutta yrittäkää ymmärtää.  Jottei ihan negatiiviseksi ruveta niin jalat pysyivät aika hyvin paikallaan ja pystyin istumaan harjoitusravissa aika vaivattomasti.

Yritys palkittiin ja pikkuhiljaa E tuli paremmin avuille ja yhteinen sävel alkoi löytymään. Ravi alkoi sujumaan ja löydettiin hieman tahdin poikasta. Ratsastin siirtymisiä käyntiin ja pysähdykseen ja siirtymiset olivat pehmeitä ja E pystyi kantamaan itsensä niiden läpi yllättävän hyvin. Aikaisemmin, kun kuntoa eikä taitoa ollut, näin ei pystytty tehtävästä suoriutumaan. Olin erittäin ylpeä tammasta, jossain mekin ollaan siis kehitytty. Myöskin laukka-ravi siirtymiset onnistuivat, jopa niin että pystyin itse istumaan harjoitusraviin samantien laukasta.
Kun ravi ja siirtymiset sujuivat, laukkasin vielä hetken verran. Tsemppasin nostoihin, että ne olivat teräviä. Nostot ovat taas parantuneet huimasti, itse täytyy vain olla todella tarkka apujensa kanssa.
Saatiin hyvää pyörivää laukkaa ja voin sanoa, ettei ole enää helppo laukka istua. Ehei, vatsalihakset saa kyllä loistavaa treeniä.

Loppuun vielä fiilistelin ravilla, joka tuntui jo erittäin hyvältä. Minun oli helppo olla kyydissä, ratsastaa ja hymyillä. Se pieni hetki, kun tietää, että ratsastus on onnistunut. Heppa teki töitä mielellään ja kuunteli aina uutta pyyntöä ja vielä toteuttikin sen. Kyllä pystyi hyvillä mielillä lopettamaan tämän ratsastuskerran (Ellin kanssa yleensä aina). Heppa ansaitsi vielä loppukäynnit, jonka jälkeen suuntasimme takaisin tallille, jossa Poppis jo huuteli kaveriaan ja liikutti itse itseään tarhassa.

Ensi viikosta on tulossa taas hieman kiireisempi, enkä tiedä miten kerkiän ainakaan Ellillä ratsastamaan. Taikun luona pitäisi vierailla ja Poppiksen kanssa touhuta. Katsotaan mitä keritään.

Toivoisin mielipidettä tälläisestä isomman mittakaavan postauksesta, tykkäsittekö? Miltä menomme näyttää nyt teidän silmiinne? Onko jotain toivepostauksia, jotain muuta kuin ratsastukseen liittyvää? Nyt saa tuoda omat ajatuksensa julki.

P.S: Huomenna koittaa ihana päivä! Tästä kuulette varmasti myös blogin puolella. Pikkuvinkki: lähden tapaamaan erästä vanhaa tuttavuutta. <3 Kellään mitään ajatusta mitä tapaahtuu?

Poppis opiskelee isojen heppojen juttuja

Blogi keskittyy nyt aika paljon Elliin, muttei unohdeta pientä Poppista! Poppis on päässyt vähän tutustumaan isojen heppojen maailmaan, puuhailemalla kaikenlaisia asioita. Postausta värittää nyt muutamat kämäset puhelinkuvat, kun parempiakaan ei ole tarjota.

Poni on kasvanut ja saanut lihaksia, ja siitä on tullut oikein halipusuponi. Hepat siis pääsivät laitumellekkin, ja poni paisui ja paisui, väkirehun määrää vähennettiin ja liikuntaa hieman lisättiin. Nyt näyttää taas paljon paremmalta, eikä ihan toivottomalta yritykseltä pitää ponia edes jotenkin kunnossa. Tosin se onnistuu kehittelemään aina pientä ohjelmaa, ainakin pysyy mieli virkeänä.

"en mä oo kielletyllä alueella ollenkaan....-aitasimme siis kaivon alueen, etteivät hepat sinne menisi, mutta se ei Poppista estänyt." 

Lainasimme kärryjä Taikulle ja kärryt piti saada sitten kotiin. Ajattelin, että kyllä Poppiksella ne onnistutaan hakemaan, on sillä aikaisemmin ne peräsä olleetkin. Menomatkalla Poppis sai selkäänsä Taikun estesatulan (satulaa ei ennen selässä ole ollut, mutta valjaat kylläkin). Satulasta ei välittänyt tuon taiavaallista ja vyön antoi kiristää tosi hyvin, ei yhtään hapannellut. Päästiin perille nopeasti, matkakin kun on alle puoli kilometriä..Poppis kävelee nykyään tosi kiltisti narussa, eikä yritä enää puskea syliin/kääntyä eteen/kuopia tai hyppiä pystyyn.

Taikun talliin päästyämme poikaystäväni piti Poppista kiinni ja minä valjastin, kaurakipon avulla ponin mielenkiinto säilyi ja se pysyi paikallaan. Ensimmäiset 10m olivat vähän jännittävät, mutta nopeasti Poppis hiffasi idean ja paineli menemään niin kovaa, että sai puolihölkällä tulla perässä. Ponilla oli siis vain kärryt perässä ja minä kävelin poikaystäväni kanssa molemmin puolin ponia. Vastaan tuli vielä traktori rämisevän peräkärryn kanssa (jota vähän jännitettiin) ja auto, joka ohitti meidät hienosti, ilman mitään ongelmia. Loppujen lopuksi pääsimme kotiin kärryjen kanssa ja reissu sujui hienosti.

Viime sunnuntaina Elli lähti käyntimaastoon ja lähdin jalkaisin matkaan. Otin Poppiksen mukaan käsihevosena, joten nyt on korkattu eka metsäretki! Suitset otetaan suuhun jo mallikkaasti, eikä kuolainta muplata lähes ollenkaan. Kompanja starttasi liikenteelle Poppis etunenässä ja heti naapurin pikkupoika oli pelottelemassa kauhistuttavalla polkutraktorillaan. Hirvitys syöksyi puskan takaan ponin näkökenttään, jonka johdosti teimmekin hienon muutaman metrin sivuloikan, hetken toivuimme järkytyksestä, jonka jälkeen poni olikin "ai se olikin vain tuollainen" ja käveli ohi..

Yhden kerran Poppis innostui tekemään jonkin iloloikan, mutta muuten reilun tunnin mittanen reissu sujui oikeinkin mallikkaasti. Ahmatti olisi halunnut enemmänkin vain syödä, ja tiheikössä onnistuikin haukkaamaan hieman matkaevästä lennossa. Otettiin myös muutamat hölkkäpätkät ja poni juoksi nätisti vieressä. Saa itsekkin hirveän hyvää liikuntaa, ponin ja ratsastajan kuntokuuri on siis aloitettu.

Seuraavaksi ohjelmassa olisikin vesiletkuun totuttaminen, ötökkämyrkky menee jo aikahyvin! Kärryihin totutellaan pikkuhiljaa enemmän, jos päästäiiin syksyllä jo ihan oikeasti ajohommiin. Vielä pitää harjoitella ravia takaa-ajaen ja vahvistaa ääniapujen tehoa. Siinähän meillä riittääkin hetkeksi ohjelmaa. 

Kyllä me kisoihin treenattiin

...muttei sinne koskaan päästy. Kisat siis peruttiin vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Miksi meille käy aina näin? Raahattiin meidän estekalusto naapuriin, jotta pääsimme edes ylipäätään hyppäämään ja nyt se pitäisi hakea sieltä takaisin... Unohdin ratsastuskengät kotiin, jonka vuoksi ratsastin taas tutuilla ainoilla. Kaikki kuvat (c) Sirkku.

Elli oli kentälle tullessaan ihan fiiliksissä, se alkaa steppailemaan kun näkee esteitä ja tietää kyllä mikä tunnin aihe on. Tehtävinä oli päädyssä lyhyellä sivulla pysty, yksi sarja ja suunnanvaihdos este. Sen verran, että sai pientä rataa hypättyä. Sirkku ratsasti ensin ja minun allani olikin sitten hyvin lämmitelty hevonen. Elli oli kivan virkeä ja sopivan eteenpäinpyrkivä.

Sarjan hyppääminen oli kyllä päivän onnistunein suoritus. Elli hyppäsi todella hyvin ja terävästi. Kerran mentiin b-osalta ohi, kun ulkopohkeeni seikkaili jossakin. Muita ongelmia ei ollutkaan. Kyllä mamma hoitaa. Päädyssä oleva pysty onnistui heti, kun sai hevosen suoristumaan ennen estettä, joka vaati aika tiukkaa käännöstä uran poikki. Haastetta lisäsi vielä se, että esteen jälkeen piti päästä toiselle esteelle, joka sijaitsi kentän keskellä. Elkopohkeen merkitys oli suuri, mutta onnistui se muutaman epäonnistumisen jälkeen. 

Lopuksi tulin pelkkää suunnanvaihdos estettä. Vasempaan kierrokseen hypyt olivat hyviä ja sujuvia. Vaihdoin sitten suuntaa, lähestyimme estettä ja E pysähtyi. Se ei mennyt lähellekkään estettä. Yritin uudestaan ja sama homma. Pyysin sirkun laskemaan esteen ristikoksi, jolloin sain E:n menemään siitä ravilla yli. Todella jännittyneesti ylitimme esteen ja yritin toisesta suunnasta, heti yli ilman mitään epäilyä. Mutta taas toisesta suunnasta lähestyttäessä pelotti hirveästi. Laitoimme sitten ravipuomit, ja lopuksi tulin pelkkiä ravipuomeja ympyrällä, niin kauan, että E rentoutui. En tiedä mikä esteessä oli, osuiko siihen joku varjo? Mahdollisesti.

Lopuksi vielä loppuverryttelin Ellin ja se olikin hyvin elastinen ja rento. Tällä treenillä oltaisi hyvillämielillä lähdetty kisoihin, mutta aina ei voi voittaa. Noh, me treenataan sitten seuraaviin kisoihin.

Kesäkuun ohi hujauksessa

Jospa sitä nyt saisi sormet aktivoitua blogin kirjoittamiseen. Tarinaa ja juttua riittäisi, kuviakin vielä, mutta kun aika ei riitä. Noh, kuitenkin, yritetään nyt, hengissä ollaan ja elämä on ollut aika vilkasta. Joka päivälle on ollut melkeimpä jotain ohjelmaa, esimerkiksi ah, aina niin ihanaa aitojen tekoa. Hepat saatiin kuitenkin laitumelle ja voi sitä ilon määrää ja vatsan kokoa.. Poppis muistutti hetken aikaa enemmän rantapalloa, mutta kai ponille pieni maha näin kesäisin suodaan?

Minulla oli vähän pidempi pätkä töistäkin vapaata ja sen vuoksi reissailin pitkin poikin ja olin viikon poissa hevosten selästä. Delekoin Ellin liikutuksen kaikille muille osapuolille ja huutelin kyllä kentän reunalta muutamaan otteeseen, mutta selkään en kiivennyt. Jossain kohti jonain iltana ajattelin, että no jos kumminkin kävisi hetken Ellin selässä. Ratsuni muistutti enemmän ruutitynnyriä ja jalat sinkoilivat kaikkiin ilmansuuntiin, onhan neljän jalan hallitseminen yllättävän vaikeaa..Joten, suorituksemme päättyi kumoon ratsastukseen. Kummallekkaan ei sattunut mitään, onni onnettomuudessa, mutta nyt on mammalla alla nurmihokit. Nyt pitää taas..
Tämän jälkeen oli taas viikon tauko, jonka jälkeen hyppäsin Ellillä, tästä saattekin sitten ihan oman postauksen. Mutta asian ydin oli se, että hevosten selässä ei tultu paljoa aikaa vietettyä. Paitsi kauniina päivinä innostuimme Sirkun kanssa usein maastoilemaan.

Heinäkuu näyttää ratsastuksen suhteen valoisammalta, joten uskoisin luvata aktiivisempaa bloggaustakin. Elli on muuttunut tämän kesän aikana edukseen, jonka vuoksi olisikin kova hinku treenata. Tamma on kehittynyt jo pieniä askelia eteenpäin, mutta vielä on työnsarkaa jäljellä. Taikku hommasi kunnon heinämahan itselleen ja näytti vähän aikaa sitten kantavalta. Pollen kenän hävittyä, on meidänkin hömpöttely jäänyt vähemmälle, raukka kun ei pysy alkuunkaan Ellin perässä maastossa. Heinäkuu (tai viimeistään elokuu) nimetäänkin heppojen tehokuukaudeksi. Junnut onkin hyvässä mallissa, ne ovat sisäistäneet elämäänsä kaikkea uutta ja jännittävää.
Nyt lähden taas kentän reunalle antamaan vinkkejä ja ihastelemaan meijän Elliä. Palaamisiin.