Megapostaus estetreeneistä

Viime torstaina eli 19.6. varasin Voistiosta meille kentän. Sirkku tuli ystävällisesti auttamaan puomien nostoissa ja toimi samalla kuvaajana. Kiitos! Luvassa siis paljon kuvia ja lopussa videonpätkääkin.

Matka Voistioon ei sujunut aivan niin kuin olisin toivonut. Matkaan ei mene kuin noin 20 minuuttia, mutta puolet matkasta on asfalttitietä, jossa on tietysti liikennettä. Alkumatkassa oli kyltti, jossa varoitettiin tietyöstä (ojanpieliä niitettiin). Kyltin päällä pyöri oranssi merkkivalo, mutta tämän hirvityksen poni ohitti metrin päästä eikä oikeastaan ollut moksiskaan. Jes!
Kuulin, että vastaan on tulossa traktori ja hyppäsin selästä alas. Nostin kättäni kuljettajalle merkiksi, mutta hän ei kovinkaan paljoa hiljentänyt ja kun perässä oli vielä joku hökötys, oli se yhdistelmä ponille liikaa. Pompittiin sitten pari metriä ojanvartta pitkin, kunnes sain D:n pysähtymään. Loppumatka sujui onneksi rauhallisesti.

Olimme perillä hieman etuajassa, joten odottelin kentän reunalla D:n kanssa ja näytin hieman paikkoja. Vaikka olemme käyneet Voistiossa ennenkin, oli tämä ensimmäinen kerta ihan yksin. Divalle tuli samanlainen reaktio kuin kuljetuksessakin, eli stressihikeä. Vaikka D selvästi hieman stressaantuikin, kun ympärillä ei ollut tuttuja heppoja, se käyttäytyi todella fiksusti. Sirkku saapui paikalle vähän ajan kuluttua ja rakensimme muutaman esteen. Pari kavalettia pitkälle sivulle, yksi pysty sekä okseri. Ei mitään kummallista, mutta pientä radantynkää sai ratsastettua.


Matkalla Voistioon saa todella hyvät alkukäynnit, joten aloitin esteiden kasaamisen jälkeen kevyen verryttelyn. Vähän käytiä, poni kuulolle, jonka jälkeen ravia ja rennosti kenttää ympäri muutama kierros laukkaa. Kun Diva tuntui sopivan vertyneeltä aloin tulemaan pääty-ympyrällä valkoista kavalettia. Kumpaakin suuntaan muutamat hypyt. Kavaleteille D ei ylihyppää, joten saimme onnistuneita lähestymisiä ja hypyjä.

Yksittäisen kavaletin jälkeen lisäsimme linjalle toisen kavaletin, väli on 21m. Tämä sujui parin toiston jälkeen hyvin, kun sain ulkopohkeen läpi, jolloin D ei lähtenyt kiemurtelemaan esteiden välissä. Kerran lähti hyppäämän ihan omia aikojaan, jolloin tuli hassu hyppy.
Tulin kerran yksittäisenä pystyn sekä okserin. Divalla on kiima, joten se oli tavallista rauhallisempi hypätä, eikä ollut ihan niin terävä kuin olisi voinut olla. Herättelin ponia hieman ottamalla muutaman reippaamman kierroksen laukkaa, jonka jälkeen poni skarppasi.

 se näki esteen!

Tulin okseria molemmista suunnista ja nostimme sitä pikkuhiljaa suuremmaksi. Meillä kotona kun ei ole "oikeita" esteitä, niin nyt käytimme tilaisuutta hyväksemme. Myös hiekkakentällä hyppääminen on vähän eri asia kuin pellolla. Diva hyppäsi okserille todella hyvin, joten uskalsin (nimenomaan kuski uskalsi) hypätä hieman isompaa estettä. Itselläni on ollut pitkä tauko kunnon hyppäämisestä ja uskokaa vaan, että n.147cm ponin selässä 90cm este näyttää isolta :D

Lopulta okseri nousikin 105cm korkuisesti ja poni ylitti sen hyvällä hypyllä ja totesin, että tuohon jätetään. En halua haukata liian suurta palaa kerralla, pikkuhiljaa hyvä tulee. Kuskia pelotti varmasti enemmän kuin ponia. Viimeksi hyppäsimme 100cm okserin vasemmasta kierroksesta, nyt oikeassa kierroksessa isompaa. Joten, ponilla ei ole selvästi parempaa/huonompaa laukkaa ollenkaan. Tämä on kyllä ponin yksi valttikortti!

Lopuksi tulin vielä muutaman radanpätkän (näkyvät videolla). Esteet olivat kavaletista-60cm, mutta pääasiana olikin tällä kertaa ne välit. Poni kuunteli todella hyvin ja sain ratsastettua sitä huomattavasti paremmassa kontrollissa kuin aikaisemmilla kerroilla. Lopetin hyvin sujuneeseen rataan ja koska ratsastusaikaa oli vielä, menin hetken koulua lopuksi.

Videossa näkyykin mitä tehtiin, ja ajatteltiin Sirkun kanssa joku kerta varata kenttä ja mennä vääntämään koulua ihan kunnolla. Olen kyllä ylpeä ponista! Lopuksi keräsimme esteet kentältä ja lähdimme kohti kotia. Tällä kertaa matka sujui ilman ongelmia.

Samana iltana oma selkäni oli ihan järkyttävän kipeä. Divalla on todella iso laukka, ja vielä ratatempoisena se ei ole ollenkaan helppo istua. Oma selkäni ei ollut yhtään asiasta samaa mieltä, mutta onneksi kipu meni yön aikana ohi. Seuraavana päivänä oieka käteni kiukutteli, auton vaihteiden vauhtaminen sattui...On se mukava treenata yhdet estetreenit ja olla seuraavat päivät täysin rampana :D