Elämää kiireen keskellä

Tällä hetkellä elämäni on hieman kiireisen puoleista, siihen sisältyy hevosten lisäksi myös työssä käyminen ja tanssiminen. Aika on välillä hieman kortilla, jonka vuoksi jostain on karsittava. Ja tällä hetkellä se on blogin kirjoittaminen. Mutta yritän löytää blogillekkin jostain aikaa, jottei tämä ihan unohtuisi. Haluan kuitenkin pitää blogia laadukkaana, enkä kirjoittaa postauksia, missä ei ole mitään punaista lankaa.
Kaikki tämän postauksen kuvat (c) Sirkku

Tällä hetkellä ratsastan suurinpiirtein kaksi tai kolme kertaa viikossa, mikä on todella vähän verrattuna esimerkiksi toissa talveen. Silloin saatoin ratsastaa viikonloppuna sen kolme hevosta päivän aikana. Pyrin menemään Ellillä kerta viikkoon koulua kunnolla ja toisen kerran maastoilla. Vaikka en ratsasta yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin, vietän tallilla silti aikaa esimerkiksi tallitöiden parissa. Päivässä tallilla menee aikaa noin kaksi tuntia, jos tekee sekä aamu- että iltatallin.

Mutta hieman hevosten kuulumisia tähän väliin. Oliver oli elämänsä ensimmäisissä näyttelyissään pari viikkoa sitten Kouvolassa. Itse en päässyt mukaan töiden vuoksi, mutta hienosti reissu oli mennyt. Pieniä ongelmia oli koppiin menossa ja sieltä poistullessa, mutta kuulemani mukaan käytös muuten oli ollut erinomaista. Säkäkorkeus oli nyt 144cm, eli ei siitä onneksi ihan kääpiötä jää.
Oliver saikin näyttelyistä II- palkinnon ja hyvän arvostelun:

laatutyyppi- 7
runko- 7
jalat- 8
kaviot- 9
käyntiliikkeet- 7
raviliikkeet- 8

Itse en ole Ollin elämään pahemmin vaikuttanut, välillä olen lainannut sitä pikkutyttöjen talutusratsauksi, mutta itse en ole selkään kiivennyt sitten toukokuun. Sanna on ratsastanut Ollia ja O onkin kehittynyt tosi paljon eteenpäin. Nykyäään käynti löytyy jo ja hidas tasapainoinen ravi. Kyllä se pikku hiljaa alkaa toimimaan :) On hienoa katsoa, kun Sanna ratsastaa Ollilla ja O toimii. Ehkä minäkin uskallan joku päivä kiipeämään heppasen selkään ja kokeilemaan miltä se nyt tuntuu.
Muuten Olli on aikalailla oleillut ja lihonut! Laihasta ravurista ei ole enää mitään tietoakaan. Juoksutusvyö, joka meni ennen heittämällä kiinni, vaikka välissä oli monta satulahuopaa, ei mene enää lähellekkää kiinni.



Ellin arki ei ole paljoa muuttunut, sillä käy vuokraaja muutaman kerran viikossa ja minä ja Sanna liikutamme aina kun vaan kerkiämme. E on käynyt nyt muutamissa raveissakin, ei se ole rahaa kotiinpäin tuonut, mutta juoksi oman tasoitusennätyksensä. Ehkä tämäkin on tälläinen pohjamutien kautta joskus voittoon? Ainakin toivon niin.
Vaikka Ellistä ei tulisikaan koskaan menestyvää kilparavuria, sen tulevaisuus on turvattu varmasti harrastehevosena. No, pikkutamman arki rullaa normaalisti eteenpäin.

Postausta tulossa taas Samun ratsasteluista ja huomenna ratsastamme Sirkun kanssa Ellillä. Palaillaan taas.