26.8.2015

Se oli sitten siinä.



Tässä se on, blogin viimeinen postaus. Valitettavasti itselläni ei ole enää aikaa eikä inspiraatiota jatkaa. Tekstiä ei tule luonnostaan, kuvia saan tulevaisuudessa harvoin eikä mielenkiinto enää riitä. Joten lopetetaan vielä hyvän sään aikana. 

Kiitos kaikille ystävällisille kommentoijille, aktiivisille seuraajille ja muuten vain mukana roikkujille. Hyvää loppukesää & alkusyksyä kaikille blogia lukeneille!


17.8.2015

Oman pihan kenttäheppa




Koneen syövereihin olikin hukkunut yhden kerran ratsastuskuvat ja nyt onkin oiva väli niitä julkaista. Sirkku tuli jälleen kerran mukaani, joten kuvat ovat taas Sirkun käsialaa. Tällä kertaa oli tarkoituksena hypätä vähän erikoisempia esteitä, joita olen aiemmin hypännyt esim. Ollilla.

Ehkä ensikertaa pitkään aikaan, myös ilma suosi meitä. Aina kun mun on tarkoitus hypätä, niin tuulee joko niin paljon, ettei esteet pysy pystyssä tai sataa, jolloin pohja menee liukkaaksi.Mutta tällä kertaa oli (onneksi) poikkeus. Sirkku teki Ellin harjaankin oikein hienon letin, joten heppakin oli ainakin ulkonäöllisesti edukseen. Minäkin panostin ja laitoin turvaliivin päälle, jos olisi vaikka sattunut tippumaan.




Alkuverryttelyissä Elli oli tosi kivan tuntuinen, se katseli esteitä korvat hörössä jo kun saavuimme niitylle. Heppa kyllä tajusi, mikä tunnin aihe on. Alkuverryttelystä ei nyt ole niin paljon kerrottavaa, askellajit läpi, ratti kääntyi ja jarru/kaasu toimivat. Siinäpä oleellisimmat näin yksinkertaistettuna. Aloitin veryttelyhypyt pienelle ristikolle, joka nostettiin sitten pystyksi. Sain lähestymiset ratsastettua hyvin, ja Elli hyppäsikin kivasti. Ilmaa välissä on kyllä vähän liioitellun paljon, muta ei ainakaan puomit putoa. Seuraavaksi hyppäsin jo ennestään tuttua isompaa tukkia. Tälle on helppo lähestyä, joten esteen kanssa ei ollut ongelmia.



Kolmiomallinen este olikin aluksi huisin pelottava. Ensimmäinen yritys päätyi kieltoon, jonka jälkeen Elli kävi pöristellen katsomassa estettä ja äkkiä pakilla karkuun, lautojen välistähän olisi voinut hyökätä vaikka millainen heppoja syövä olento! Toisella kertaa päästiin yli, erittäin omintakeisella tyylillä. Sen jälkeen alkoi jännitys vähän laueta ja hypyistä tuli paljon tasaisempia. Toisesta suunnasta tullessa este oli taas yhtä pelottava ja kieltohan siitä tuli. Toisella kertaa mentiin sitten yli ja lennokkaasti.


Päivän ehdottomasti vaikein este oli vain tuollainen "kasa". Elli ei ilmeisesti hahmottanut sitä kunnolla, ja vaikka esteellä ei ollut korkeutta juuri mitään, ja pituuttakin n.metrin verran, tuotti se suuria vaikeuksia. Ensin lähestyin estettä laukassa ja Elli stoppasi 5m ennen estettä. Eikä mennyt lähellekkään. Toisella yrittämällä tulin suosiolla ravissa ja taas stoppi. Otettiin kieltoja sitten useampikin, mutta E ei estettä edes harkinnut ylittävänsä. Lopulta Sirkku laittoi puomit pieneen kasaan ja talutti Ellin siitä yli. Tämän jälkeen saimme vasta onnistuneita ylityksiä. Yllätyin vähän Ellin reaktiosta, mutta onneksi tästäkin haasteesta selvittiin.



Sitten tultiinkin enemmän maastoesteiden tyylisiä, ja hyppäsimme tukkikasaa sekä polttopuu-pinon ylitse koivujen välistä. Ja mitä teki meijän neiti, hyppäs ekalla kerralla melkeimpä paikaltaan yli ja sen jälkeen alkoi itse hakeutumaan jo esteelle. Huippu heppa! Molemmat esteet ylitettiin molemmista suunnista sujuvasti. Itsellänikin oli muutama vuosi aikaa, kun noiden yli olen viimeksi hypännyt.

10.8.2015

Maailma muuttuu, niin minäkin.



Istun jälleen koneella ja avaan bloggerin, haluaisin kirjoittaa, mutta kuitenkaan ajatukset eivät välitä sanoiksi. Viimeinen kuukausi on ollut yhtä hullunmyllyä. Suurin muutos on se, että muutan Lahteen syyskuun alusta. Eli ihan ensimmäiseen omaan kotiin! Hui. Lisäksi töitä on ollut nyt todella paljon, josta en kylläkään valita. Olen myös tanssinut, purjehtinut ja nauttinut elämästä ja suunnitellut tulevaa. Kiirettä on ollut, enkä ole kovin paljoo koneella istuskellut. Löysin itseni taas lukemasta kirjoja, jotka nekin ovat vieneet vapaa-aikaani.


Oma treeni-into on ollut vähän hukassa taas, joten olen lähinnä ratsastellut fiiliksen mukaan. Ellin kanssa ollaan käyty maastossa usein ja olen touhuillut Poppiksen kanssa aina kun on vain ollut aikaa.
Lisäksi olin itse hieman "saikulla", pää ei kääntynyt ja muutenkin lihakset totaali jumissa. Pari kertaa olen tässä välissä käynyt hierojalla. ja nyt alkaa taas tuntua normaalilta.
Ratsastuksen olen delekoinut aika hyvin muille, tallilla olen siis pyörinyt mukana. mutta aina joku muu on ollut selässä (Elli on niin super luottoheppa!). Nyt olen taas alkanut ottamaan itseäni niskasta kiinni, ja ollaan panostettu kouluratsastukseen. Kuskin istunta on muuttunut hieman paremmaksi ja Ellin ratsastettavuus paranee koko ajan.


Vaikka minä muutan, hepat jäävät silti meille. Tällä hetkellä meillä onkin vain "omat" kolme kappaletta tallissa. Käyn silti viikottain tallilla ratsastelemassa Ellillä ja puuhailemassa Poppiksen kanssa, mutta vuorotyöni vuoksi, en luultavasti saa sitäkään vähää kuvaajaa paikalle. Joten, en tiedä yhtään miten blogin käy. Toisaalta olisi aikaa kirjoittaa blogia enemmän, kun asun Lahdessa. Ja silloin kun käyn tallilla, teenkin oikeasti jotakin heppojen kanssa. Nyt kun asun vielä kotona, useimmiten hoidan vain pakolliset työt ja itse ratsastus jää vähemmälle. Ensi kuusta lähtien tulen tallille aina harrastamaan, joten teenkin silloin kunnolla hommia (varokaa vaan ponit!). Mutta kiinnostaako ketään lukea blogia, joka ei olekkaan entisensä?


Näitä kysymyksiä pähkäillessä taas uuteen huomiseen ja seuraavaan postaukseen. 

22.7.2015

Diva-ponia katsomassa!


Diva lähti meiltä uuteen kotiin 15.07.2014 ja viime lauantaina 18.päivä kävin sitä katsomassa! Aika lailla vuosi tässä on vierähtänytkin. Uuden omistajan kanssa suunniteltiin aika pitkään tätä ja vihdoinkin saatiin aikataulu natsaamaan. Lähdin innolla katsomaan Divaa ja Sirkku lähti tottakai mukaan.

Tietysti hieman jännitti, millaiseksi poni on vuodessa muuttunut. Tunnistaisiko se enää minua? Miten meillä sujuisi enää yhteistyö? Tunnistanko enää koko ponia?


Saavuimme prikulleen sovittuun kellonaikaan tallille (kerrankin!), jonne ajoi meiltä n.40min. Lähdimme hakemaan ponia laitumelta, joka sijaitsi vartin kävelymatkan päässä tallista. Siellähän poni möllötteli tyytyväisenä laitumella. Matkan aikana se oli hieman patalaiska, sai kiskoa kuin muulia perässään. Taustatietona sainkin kuulla, että Divalla on kiima päällä.. osasin siis odottaa tahmaponia.


Sitten poni valmiiksi ja suunta kohti kenttää. Olipas luksusta ratsastaa pitkästä aikaa oikealla kentällä! Divalla oli lisäksi kunnon koulusatula, minua siis hemmoteltiin kunnolla.
En tietenkän voinut olettaa, että meillä olisi heti ponin kanssa samanlainen suhde kuin vuosi sitten. Alkuun tunnustelin hetken, miltä heppa tuntuu nykyään. Pian kuitenkin huomasin, että tutun siirappinen poni allani oli. Siirappisuus johtuu siis kiimasta, jonka vuoksi poni myös keskittyi kaikkeen epäolennaiseen. Kuitenkin saatiin niitä kivoja pätkiä ja lopuksi otettiin muutama kavaletti/hyppykin! D on ollut koulupainotteisella ratsastajalla, joten hypyt ovat jääneet vähemmälle, mutta intoa oli kyllä senkin edestä. Sirkku kuvasi puhelimellani muutamia pätkiä, jotka olen koonnut alas ilman mitään suurempia muokkailuja. Tuntui todella oudolta pomppia Divan kanssa, kun on Ellillä hypännyt viimeisen vuoden ajan. Sirkkukin pääsi fiilistelemään lopuksi, jonka jälkeen suuntasimme takaisin talliin.


Oli kyllä tosi kiva käydä katsomassa Divaa. Tuo eponieläin on kyllä sydäntä lähellä, olihan se ensimmäinen kunnon projektini. . Ja saan kuulemma uudestaankin käydä ponia katsomassa. Epäilin aluksi, että pari onnenkyyneltä voi vierähtää poskelle, mutta ei. Ei tuntunut yhtään pahalta jättää ponia laitumelle. Sinne se kaverien luokse tallusti tyytyväisenä. Takaisin tallille päästyämme, alkoikin ripsimään vettä, kerrankin oli tuuria!

Huomenna on vuorossa kunnon heppailupäivä, mitenkäs muutenkaan sitä vapaapäivänsä viettäisi, kuin kolmen hienon hevosen parissa.

17.7.2015

Pitkästä aikaa vakavammin otettavaa kouluratsastusta



Ainakin hetkellisesti bloggaaminen on noussut taas aivan uusiin sfääreihin. Nyt löytyy juttua ja jopa tuoreita kuviakin. Kaikki kuvat ovat taas Sirkun kameran räpsäisyjä. Varoitan kuvapaljoudesta ja postauksen pituudesta.

Ellin kanssa kunnon kouluratsastus on, myönnetään, jäänyt hieman vähemmälle. Tai no, aina kun siellä selässä olen ollut, olen vaatinutkin, mutta ratsastusaikani saattoi vaihdella 5min-30min. Ja tuona aikana ei saada niin hyvää tulosta kun tunnin ratsastuksella. Oma into on ollut kateissa, jonka takia ollaankin tehty enemmän molemmille mukavia asioita, mutta nyt alkaa löytymään myös treeni-into, Aamuvuoron jälkeen hyppäsin ratsun selkään ja tilasin hyvän ilmankin päällisiksi. Panostimme jopa samansävyisillä pinteleillä ja satulahuovalla.



Ratsastin siis lähipellolla, johon rakennetaan vielä toinen laidun, kun heinä hieman kasvaa. Olimme pellolla ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja Ellihän keräsi hirveästi energiaa ja oli vain sitä mieltä, että nyt mennään kovaa. (Tätä kovaa menemistä harrastimme viime syksynä muutaman kerran). Hieno yhdistelmä, kun ratsastaja haluaa vääntää kerrankin koulufiiliksellä ja heppa leikkii parhainta laukkaratsua, kuumuu ja muistuttaa lähinnä viulunkieltä. Pörinä kuului varmaan naapuripitäjään asti. En edes muista, koska oltaisiin kävelty noin reippaat alkukäynnit. E käveli pitkällä ja matkaavoittavalla askeleella eteenpäin korvat tötteröllä.



Ohjat tuntumalle kerätessäni alkoi mamman protesti, eikä, en halua! Siinä sitten venkoiltiin ja väisteltiin. Pysähdyksissä peruutettiin ainakin 5 metriä sivullepäin ja steppailtiin. Ohjia nyittiin kädestä ja tahdista ei voinut edes puhua. Muutaman sedettävän pätkän jälkeen siirryin raviin (mokomat ötökätkin kun kiusasivat) ja ulkopohje oli ihan vieras sana. Ratsastin kannuksilla, joista Elli ei oikein tykkää, koska silloin saan ulkopohjetta tehostettua paljon paremmin. Raviolttien ja napakan ratsastuksen avulla tamma alkoikin pikkuhiljaa kuunnella. Nostin laukan ja sitten koko pakka levisi. Pää taivaassa, miljoona jalkaa vatsan alla ja ajatuksena vain juosta kovaa eteenpäin. Ehei, ei käynyt kuskille. Uusi yritys ja sinnikästä ratsastamista, jonka seurauksena ratsukin palasi taas maanpinnalle ja töihin.



Tämän jälkeen otin ravin työnalle ja niin sanotun tuuppauksen. Yritin keskityä myös omaan ratsastukseeni, mutta kuten kuvista näkee, parannettavaa on vielä paljon. Yläselkäni on erittäin jumissa tällä hetkellä, tallin lattian lakaisukin oli ohan tuskaa.. Se vaikuttaa heti ryhtiini, joka on muutenki hieman kehno. Yritys oli kuitenkin hyvä, ja tiedostan asian, joten lähden sitä korjaamaan. Toinen asia on kädet, ne ovat toki hartioihin yhteydessä, mutta kuitenkin. Käsien korkeus muuttuu eri tehtävien ja askellajien välillä. Käteni pysyisi paremmin samassa tasossa, kun nostaisin nenän ylös ja katsoisin jotain muuta, kun hepan söpöjä pörrökorvia. Lisäksi ohjien pituus pitäisi pysyä samana. Elli ei vielä pysty menemään samassa muodossa kaikissa askellajeissa, eikä varmaan koskaan siihen pystykkään. E vaihtelee askellajien välillä sekä sisällä muotoaan, joka tekee siitä erittäin epätasaisen edestä. Hetken aikaa ohjat ovat hyvänmittaiset ja tuntuma säilyy, seuraavassa hetkessä E vaihtaa pään asentoa ja ohjat roikkuvat.. Erittäin vaikea aasia selittää, mutta yrittäkää ymmärtää.  Jottei ihan negatiiviseksi ruveta niin jalat pysyivät aika hyvin paikallaan ja pystyin istumaan harjoitusravissa aika vaivattomasti.



Yritys palkittiin ja pikkuhiljaa E tuli paremmin avuille ja yhteinen sävel alkoi löytymään. Ravi alkoi sujumaan ja löydettiin hieman tahdin poikasta. Ratsastin siirtymisiä käyntiin ja pysähdykseen ja siirtymiset olivat pehmeitä ja E pystyi kantamaan itsensä niiden läpi yllättävän hyvin. Aikaisemmin, kun kuntoa eikä taitoa ollut, näin ei pystytty tehtävästä suoriutumaan. Olin erittäin ylpeä tammasta, jossain mekin ollaan siis kehitytty. Myöskin laukka-ravi siirtymiset onnistuivat, jopa niin että pystyin itse istumaan harjoitusraviin samantien laukasta.
Kun ravi ja siirtymiset sujuivat, laukkasin vielä hetken verran. Tsemppasin nostoihin, että ne olivat teräviä. Nostot ovat taas parantuneet huimasti, itse täytyy vain olla todella tarkka apujensa kanssa.
Saatiin hyvää pyörivää laukkaa ja voin sanoa, ettei ole enää helppo laukka istua. Ehei, vatsalihakset saa kyllä loistavaa treeniä.



Loppuun vielä fiilistelin ravilla, joka tuntui jo erittäin hyvältä. Minun oli helppo olla kyydissä, ratsastaa ja hymyillä. Se pieni hetki, kun tietää, että ratsastus on onnistunut. Heppa teki töitä mielellään ja kuunteli aina uutta pyyntöä ja vielä toteuttikin sen. Kyllä pystyi hyvillä mielillä lopettamaan tämän ratsastuskerran (Ellin kanssa yleensä aina). Heppa ansaitsi vielä loppukäynnit, jonka jälkeen suuntasimme takaisin tallille, jossa Poppis jo huuteli kaveriaan ja liikutti itse itseään tarhassa.



Ensi viikosta on tulossa taas hieman kiireisempi, enkä tiedä miten kerkiän ainakaan Ellillä ratsastamaan. Taikun luona pitäisi vierailla ja Poppiksen kanssa touhuta. Katsotaan mitä keritään.

Toivoisin mielipidettä tälläisestä isomman mittakaavan postauksesta, tykkäsittekö? Miltä menomme näyttää nyt teidän silmiinne? Onko jotain toivepostauksia, jotain muuta kuin ratsastukseen liittyvää? Nyt saa tuoda omat ajatuksensa julki.

P.S: Huomenna koittaa ihana päivä! Tästä kuulette varmasti myös blogin puolella. Pikkuvinkki: lähden tapaamaan erästä vanhaa tuttavuutta. <3 Kellään mitään ajatusta mitä tapaahtuu?