8.6.2015

Pieni ja pippurinen hommissa



Koska kisat jäivät väliin, päätimme Sirkun kanssa puuhastella Poppiksen kanssa hieman enemmän. Kaikki kuvat ovat jälleen Sirkun kamerasta lähtöisin.

Tällä viikolla olenkin puuhastellut tallilla tavallista enemmän. Hepat ovat vastuullani juhannukseen asti, jonka jälkeen itselläni alkaa viikon loma, jolloin aion itse olla koko viikon poissa kotoolta, ja myös tallilta. Nyt pitää vain suunnitella ohjelmaa ja toivoa lämpimiä ilmoja!


P on ollut meillä nyt muutaman kuukauden ja satunnaisesti se onkin jo päässyt työn makuun juoksutuksen ja takaa-ajon merkeissä. Harmittavasti, kun kenttä jouduttiin purkamaan, on tekeminen ollut hieman rajoitteellista, mutta nyt elämä taas helpottuu, kun niitty saatiin aidattua. Poni osaa halutessaan olla oikea riiviö, joten en uskalla sitä vielä laskea vapaaksi sähköttömälle alueelle.



Haettiin poni tarhasta talliin, on muuten kiva kun toinen tulee aina yhtä innokkaasti portille vastaan. Ei todellakaan tarvitse jahdata ympäri tarhaa, päinvastoin joutuu välillä hätistelemään jopa pois omasta tilasta.
Tallissa P seisoo niin kauan nätisti kun on ohjelmaa, eli harjauspalvelu toimii. Kaviot nousee hienosti ja ponia saa koskea kaikkialta. P on oppinut kuopimaan ja tästä tavasta opetellaan pois koko ajan. Suitsien laitto oli pitkästä aikaa hieman haasteellista, kuitenkin ihan sujuvasti sain ne päähän, mutta Elliin verrattuna vähän säätämistä. Sitten liina kiinni ja menoksi.




Kävimme kävelemässä oman tien päässä sillä aikaa kun Sirkku otti jätkät sisälle. Joutuu vähän vekslaamaan, mutta onnistuttiimpa kuitenkin. Poppista on kuulemma talutettu ketjunarulla yms. aiemmin, mutta meillä se kulkee nätisti tarhasta talliin ja takaisin tavallisella riimunnarulla. Ainut ongelma on ryntäillä syliin tuleminen, eli ihmisen omaa tilaa ei kunnioiteta. Kun ponia komentaa, alkaa etujalalla kuopiminen ja ryntäily. Takisinpäin käveltiinkin jo ihan mallikelpoisesti.
Päästiin sitten aitojen sisäpuolelle ja juoksutin Poppista hetken liinassa. Tämä sujuu kuin vanhalta tekijältä, hieman laiskahko se on, ei jaksaisi laukata...



Hyppyytin muutaman kerran tukin yli ponin, P hyppäsikin hienosti, jonka jälkeen laskin sen vapaaksi. Kun saamme hepat laitumelle, rakennamme irtohypytyskujan, jolloin kaikki hepat pääsevät irtohyppäämään kunnolla. Ponilla ainakin näyttäisi omaavan potentiaalia esteille, katsotaan miten sitten loppupelissä käykään.



Irtipäästyään Poppis juoksenteli tarhaa ympäriinsä, muttei oikein mitään riehunut, vaikka sitä kyllä oletin. P kun on esittänyt tarhassa kavereiden kanssa aika huimiakin rodeoesityksiä. Aika ponimaiset askeleet toisella on, ei se ole mikään tulevaisuuden liitokavio, mutta toivon että sitä saisi näpsäkän ponin esteradoille. Kokonsa puolesta se kykenisi tiukkoihin käännöksiin. Noh, jossei muuta niin on se ainakin mahdottoman söpö!
Lopuksi hetken taluttelin Poppista, jotta se jäähtyisi ja vein karsinaan hetkeksi odottamaan ulospääsyä.



Poppis on myös muuttunut ulkonäöllisesti meille tullessaan. Se on kasvanut korkeutta, ja karva alkaa olemaan sileähkö, eikä takkukasa. Myös lihakset ovat kehittyneet ja kauheasta kauhukakarasta onkin kuoriutunut haliponi. P kasvaa vielä, mutta uskon, että ensi kesänä päästään jo käymään selässä ja pikkuhiljaa aloittamaan ratsun uraa. Katsotaan, saataisiko tänä kesänä jo kärryjä perään.

7.6.2015

10.4.2015

4.6.2015

Lisättyjä askellajeja Taikulla



Alunperin tarkoituksena oli lähteä myös Taikulla Hämeenkoskelle koulukisoihin, mutta itselleni sattui iltavuoro kyseisen päivän kohdalle. Ja eilen tuli sähköpostiin ilmoitus, että myös estekisat on peruttu. Voi kurjuutta. Sunnuntaina rakennetaan sitten vaihtoehtoisena ohjelmana laitumelle aidat.

Petyin tietysti kisojen peruuntumisesta, mutta ymmärrän myös, ettei vähäisen osallistujamäärän vuoksi kannata niitä järjestää. Yritän löytää nyt jotkut korvaavat kisat Ellille, onko suosituksia Päijät-Hämeen alueella?


Haaveena olisi käydä Taikun kanssa vielä kisoissa tänä kesänä, katsotaan kuinka haaveeksi se todellisuudessa jääkään. Kerta viikkoon treenataan ja viimeisissä treeneissä harjoiteltiin vähän lisättyjä askellajeja. Ne tuottavat hieman vaikeuksia, kun hevosella ei ole vielä riittävästi lihaksia ylläpitääkseen lisäystä. Ensimmäiset 4-5 askelta menee hienosti ravissa, mutta sen jälkeen pakka alkaa hajota pikkuhiljaa. Kun pakka hajoaa, alkaa kuskin istunta pettämään ja lopussa onkin jäljellä enää epätasainen poni ja perunasäkki. Vähän karrekoidusti.



Aloitin ratsastuksen ratsastamalla Taikulla mahdollisimman pitkää ja rehellistä käyntiä. Heppanen nukkuisi mielellään ja takajalkojen aktiivinen käyttö ei tule itsestään. Tämä olikin huippuidea tämän hevosen kohdalla, T oli parempi ratsastaa kuin koskaan aikaisemmin. Alkuun oli menohaluja varsinkin laukassa ja ruuna painoikin kädelle ja puolipidätteet menivät kuuroille korville. Ratsastin itse aktiivisesti istunnalla ja löysin muuten ne kadonneet syvät vatsalihakset. Ja tämän jälkeen poni kuunteli, huippufiilis!




Päivän parhaat pätkät tulivat ehdottomasti laukassa. En ole laukkaa uskaltanut kamalasti lisätä, yleensä kun vauhti kasvaa alkaa myös peräpää kevenemään. Mutta tällä kertaa hevonen oli kuin unelma laukassa, ja saimme onnistuneita laukkalisäyksiä. Nyt täytyy taas kehua Sirkkua, joka oli kuvaamassa ja napsi mielestäni erittäin hienoja kuvia, vai mitäs sanotte?

Laukan jälkeen työstin sitä lisättyä ravia. Itseäni häiritsee ylikaiken tuo nilkkani, miksi sen pitää vääntyä vain harjoitusravissa. Kengätkään eivät auta asiaa, mutta kun parempia ei tällä hetkellä ole. Saatiin kuitenkin jo paljon parempia suorituksia, kuin itse kouluradalla kisoissa. Nyt vauhti ei kiihtynyt ja jalat eivät tikittäneet kuin singeri. Ensimmäiset viisi askelta olivatkin halutunlaisia, mutta sitten alkaa loppua poweri. Poni pääseekiin takapään jumppatreeniin, jotta saadaan lihaksi pyllyyn.



Välillä piti kehittää ponille muuta tekemistä, koska ponikin osaa ennakoida. Noinhan me tehtiin viime kierroksellakin. Tein muutamia väistöjä ja voltteja aina sinne tänne.
Lopuksi me treenasimme peruutusta, niinkin yksinkertainen asia voi olla ylitsepääsemättömän vaikea. T ei peruutuksessa pysy pohkeiden välissä, vaan poikittaa, pohjetta vastaankin. Tätä korjasin tekemällä pysähdyksen aidan vierustaa vasten ja otin raipan sisäkäteen. Tämän jälkeen peruutukset suoristuivat. Toinen asia oli jännittyneisyys, joka väheni toistojen myötä, kehuin paljon oikeasta suorituksesta. Viimeinen pysähdys olikin suora ja rento, siihen lopetin kyseisen ratsastuskerran.



Olen myös muutaman kerran lainannut ratsua maastoiluun. On pitkästä aikaa kiva päästä seuralaisen kanssa samoilemaan metsään, pitkään kun oli vain yksi maastoiluun soveltuva hevonen käytössä. Taikku ja Elli ovat jo kaverustuneet ja näiden kahden askeleetkin sopivat aika kivasti yhteen. Ei tarvitse odotella toista.
Nyt täytyy mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna herätä ja mennä reippaana ratsastamaan. Suunnitelmissa olisi Ellillä maastoilua.



Blogin uudesta ulkoasusta kiitos Iida, http://onneton.kuvat.fi/

1.6.2015

Pelottavia vessoja ja kisoihin treenausta



Koskakohan tämä hulabaloo rauhottuu? Kesä tuo mukanaan monta kivaa asiaa, ja kalenteri alkaa täyttymään uhkaavasti. Kalenteriin kirjoitettiin 7.6. päivämäärän kohdalle "estekilpailut", eli Elli pääsee taas kisojen makuun. Tällä kertaa ilmoittauduin itse 70cm luokkaan ja Sirkku lähtee hyppäämään 60cm. Kisat järestetään Hämeenkoskella, eli kivan matkan päässä. Saas nähdä kuinka meidän käy.
Vaikka aikataulu onkin ollut tiukka, olen prioirisoinut Ellin liikutusta muille ja itsekkin ehtinyt ratsastamaan yllättävän usein (jopa kolme päivää putkeen). Muutenhan pyrin itse liikuttamaan Ellin noin kaksi kertaa viikossa.



Varasin lähitallin kentän 21.5. hyppäämistä varten, että päästiin oikealle kentälle hyppäämään oikeita esteitä, lainasin lisäksi estesatulaa. Paria päivää aiemmin sääennuste näytti oikeinin lupaavalta, mutta kuinkas sitten itse treenipäivänä. Sää oli synkkä ja vettä satoi. Mutta me lähdettiin siitä huolimatta hyppäämään, onneksi vain vähän tihutti, joka ei haitannut ratsastusta. Kuvasimmekin kätevästi sateenvarjon alla. Täytyy kyllä välillä ihmetellä meidän tuuria esteiden suhteen, aina sataa vettä...tai tuulee niin paljon, ettei esteet pysy pystyssä.

Matkalla tallille rakennetaan hervottoman kokoista mansikkamaata. Työläisiä oli bussilastillinen ja vaikka minkälaista konetta ja härpäkettä tien reunassa. Ja ne siniset festarivessat. Niistä uljas ratsuni ei suostunut menemään 20m lähemmäksi, puhumattakaan ohi menemisestä. Hyppäsin selästä alas ja talutin puhisevan ratsuni pelottavien vessojen ohitse. Elli liihotteli ravia vieressäni ja häntä oli kohti taivasta. Ikinä en ole nähnyt E:n reagoivan noin..pöhkö heppa.



Kentällä kuitenkin loppujen lopuksi päästiin, Sirkku oli mennyt jo edeltä ja rakenteli siellä jo rataa. Oli pieni kavaletti-pysty-suhteutettu pysty väli, kaksi yksittäistä pystyä ja yksi okseri. Näitä soveltamalla hypättiin pientä rataa. Aloitettiin hyppääminen mustavalkoisella suunnanmuutos pystyllä. E hyppäsi hyvin ja vaihtoi muutaman kerran puhtaasti laukatkin esteen päällä. Yleensä Elli vaihtaa kyllä etupään, mutta takapää jää ristille. Tämän jälkeen tulin sarja-suhteutettua. Elli selviytyikin tehtävästä hienosti, vaikka ponnistuskohta ei aina ensimmäiselle osunut, hevonen oli rehellin ja korjasi hyvin toiselle. Välissä piti olla pohkeen kanssa tukemassa, jotta linja pysyi suorana. Esteiden välissä E laukka pysyi hyvin koossa, ja saimme sujuvia hyppyjä. Tämän jälkeen Sirkku hyppäsi kyytiin.



Sitten tuli taas minun vuoroni kivuta (puntauksen avulla) ratsun selkään ja hypätä itsekkin muutama radanpätkä. Tässä välissä otin okserille muutaman isomman hypyn, estekorkeus kasvoi n.90-100cm, tarkkaa mittaa kun emme ottaneet. Elli suoriutui noinkin isosta esteestä hienosti yli ja laskeutui myötälaukassa. Elli hyppäsi tuon esteen helpon tuntuisesti ja itsevarmasti. joten en nostanut korkeutta. Miulummin hitaasti ja varmasti, ettei tulla rytinällä takaisinpäin. Täytyy hommata tammalle vatsapanssari, alkaa kintut nousta sen verran..

Lopuksi tulin radan n.70cm korkeudella, eikä korkeuden pitäisi olla kisoissakaan ongelma, kunhan saan pakan pysymään kasassa koko radan läpi. Näillä tappijaloilla on vaan välillä hieman ongelmia tukea hevosta. Suurempia ongelmia ei ole, Elli kun on tarkka jaloistaan. Myötälaukassa laskeutuminen ja esteen jälkeen suoraan meneminen ovat haastavampia. Esteen jälkeen laukan saa vaihdettua ravin kautta ja rattikin toimii kohtalaisesti, mutta näitä harjoitellaan. Ehkä me selvitään hengissä, ensimmäisissä kunnon ulkopuolisissa kisoissa.



Loppuverryttelin Ellin ja lopuksi autoin korjaamaan esteitä kentältä pois, E seurasi perässä. Kotimatkalle lähdettiin ja tällä kertaa Sirkku kulki vieressä. Ja mitä meijän pieni hevonen sanoo niistä pelottavista vessoista? Menee Sirkun selän taakse piiloon ja kävelee pitkällä ohjalla ohitse... Ihme tamma. 

Hoidettiin Sirkun kanssa Elli takaisin tarhaan ja nyt viedäänkin viimehetken treenejä, kisathan ovat jo tällä viikolla. Yhdet estetreenit otettiin vielä 31.5., mutta niistä lisää kunhan kerkiän taas kirjoittamaan.


Blogi päivittyy muutaman päivän sisällä, älkää ihmetelkö!