Extempore Ollin selässä

Viime keskiviikkona olikin heppojen teholiikutus päivä, kaikki kolme pääsivät liikkumaan ja puuhailuihin mukaan. Otimme myös pää/rakennekuvia, kun ilma oli mitä loistavin. Jaan kuvia taas useampaan postaukseen, Sirkku kun räpsi niitä yli tuhat kappaletta..

 Haimme Ollin tarhasta ja harjasimme sen puhtaaksi. Aluksi oli tarkoitus ottaa Ollista vain edustuskuvia, mutta oma uteliaisuuteni voitti. Mitä jos ratsastaisinkin vähän aikaa? Ihan hetken vain ilman satulaa. Olen viimeksi ratsastanut Ollilla huhtikuun lopussa, eli viisi kuukautta sitten. No, arvata saattaa, että kyllä, nousin heppasen selkään pitkästä aikaa!

 Ja herranjestas se on lihonut! Muistan ajan kun menin ilman satulaa, minun ja hevosen välissä oli kolme satulahuopaa... Nyt ei ollut yhtään huopaa eikä tuntunut pahalta. Olli muistuttaa nykyään tynnyriä selkään, ennen se oli todella kapea. Nämä ovat tietenkin todella hyviä asioita, mutta ne korostuvat kun on ollut näinkin pitkä tauko takana.

Olli ensin hieman hermostui kun menin selkään, mutta rauhottui nopeasti ja käveli pitkällä ohjalla alkukäynnit. Otin ohjat käteen ja muutaman ravipätkän. Ja wau! Sanna on tehnyt Ollin kanssa todellakin töitä. Se oli kädelle todella kevyt ja kulki rauhallisesti eteenpäin. En edes muista, koska olisimme menneet noin rauhassa. En vaatinut mitään näin pitkän tauon jälkeen, kunhan meni minne halusin. Ravailun jälkeen kävelimme loppukäyntejä Sirkun perässä. Olin selässä ehkä 10 minuutin ajan, mutta aloitamme rauhallisesti.

Alla olevasta videosta näätte ravipätkän, en ole muokannut/leikannut sitä ollenkaan.

 Olen kyllä tyytyväinen meidän lyhyeeseen ratsastukseen. Olli jännittyi välillä, mutta rentoutui melko nopeasti. Meidän välille on jäänyt pieni "jännitysside", minä kun tein kaikkea vähänkin hurjempaa Ollin kanssa. Kuitenkaan O ei kertaakaan yrittänyt edes lähteä ja minulla oli turvallinen olo sen selässä. Nyt lähdemmekin rakentamaan luotettavampaa sidettä välillemme. Ja se, ettei O painanut yhtään kädelle oli kyllä aivan loistavaa kehitystä.

Mitäs te lukijat tykkäätte, jos Olli palaakin blogin puolelle jälleen ratsastuksen merkeissä?

Elämää kiireen keskellä

Tällä hetkellä elämäni on hieman kiireisen puoleista, siihen sisältyy hevosten lisäksi myös työssä käyminen ja tanssiminen. Aika on välillä hieman kortilla, jonka vuoksi jostain on karsittava. Ja tällä hetkellä se on blogin kirjoittaminen. Mutta yritän löytää blogillekkin jostain aikaa, jottei tämä ihan unohtuisi. Haluan kuitenkin pitää blogia laadukkaana, enkä kirjoittaa postauksia, missä ei ole mitään punaista lankaa.
Kaikki tämän postauksen kuvat (c) Sirkku

Tällä hetkellä ratsastan suurinpiirtein kaksi tai kolme kertaa viikossa, mikä on todella vähän verrattuna esimerkiksi toissa talveen. Silloin saatoin ratsastaa viikonloppuna sen kolme hevosta päivän aikana. Pyrin menemään Ellillä kerta viikkoon koulua kunnolla ja toisen kerran maastoilla. Vaikka en ratsasta yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin, vietän tallilla silti aikaa esimerkiksi tallitöiden parissa. Päivässä tallilla menee aikaa noin kaksi tuntia, jos tekee sekä aamu- että iltatallin.

Mutta hieman hevosten kuulumisia tähän väliin. Oliver oli elämänsä ensimmäisissä näyttelyissään pari viikkoa sitten Kouvolassa. Itse en päässyt mukaan töiden vuoksi, mutta hienosti reissu oli mennyt. Pieniä ongelmia oli koppiin menossa ja sieltä poistullessa, mutta kuulemani mukaan käytös muuten oli ollut erinomaista. Säkäkorkeus oli nyt 144cm, eli ei siitä onneksi ihan kääpiötä jää.
Oliver saikin näyttelyistä II- palkinnon ja hyvän arvostelun:

laatutyyppi- 7
runko- 7
jalat- 8
kaviot- 9
käyntiliikkeet- 7
raviliikkeet- 8

Itse en ole Ollin elämään pahemmin vaikuttanut, välillä olen lainannut sitä pikkutyttöjen talutusratsauksi, mutta itse en ole selkään kiivennyt sitten toukokuun. Sanna on ratsastanut Ollia ja O onkin kehittynyt tosi paljon eteenpäin. Nykyäään käynti löytyy jo ja hidas tasapainoinen ravi. Kyllä se pikku hiljaa alkaa toimimaan :) On hienoa katsoa, kun Sanna ratsastaa Ollilla ja O toimii. Ehkä minäkin uskallan joku päivä kiipeämään heppasen selkään ja kokeilemaan miltä se nyt tuntuu.
Muuten Olli on aikalailla oleillut ja lihonut! Laihasta ravurista ei ole enää mitään tietoakaan. Juoksutusvyö, joka meni ennen heittämällä kiinni, vaikka välissä oli monta satulahuopaa, ei mene enää lähellekkää kiinni.



Ellin arki ei ole paljoa muuttunut, sillä käy vuokraaja muutaman kerran viikossa ja minä ja Sanna liikutamme aina kun vaan kerkiämme. E on käynyt nyt muutamissa raveissakin, ei se ole rahaa kotiinpäin tuonut, mutta juoksi oman tasoitusennätyksensä. Ehkä tämäkin on tälläinen pohjamutien kautta joskus voittoon? Ainakin toivon niin.
Vaikka Ellistä ei tulisikaan koskaan menestyvää kilparavuria, sen tulevaisuus on turvattu varmasti harrastehevosena. No, pikkutamman arki rullaa normaalisti eteenpäin.

Postausta tulossa taas Samun ratsasteluista ja huomenna ratsastamme Sirkun kanssa Ellillä. Palaillaan taas.

Villin lännen tapaan- lännenratsastusta

Huhhuh. Mulla on aika rankka työviikko takana, minkä vuoksi en ole edes avannut tietokonetta. Nyt alkaa taas paluu normaaliin arkeen ja rytmiin. Jaoin viime kertaisen ratsastuksen taas kahteen postaukseen, jotta saisin Sirkun hienoja kuvia enemmän esille! Eli kouluratsastuksen jälkeen menimme talliin ja teimme kamojen vaihdon, koulusatula vaihtui länkkäriin.

Suuntasimme pellolle ja matkalla Sirkku ottii muutaman poseerauskuvan. Pellolle päästyämme aloin ravailemaan ja Elli olikin kovin innoissaan. Itse yritin esittää kamalan uskottavaa ja ratsastaa yhdellä kädellä. Kokeilkaapa joku kerta muuten, ei ollutkaan ihan helppo juttu kun hepalla on menohaluja.
Onneksi E kuuntelee tosi hyvin ääniapuja, joten pystyin ratsastamaan pätkittäin ihan löysällä ohjalla, ilman, että piti koko ajan pidättää.

Oikeaan kierrokseen Elli oli todella hyvä. Onnistuin nostamaan laukan pelkällä painonsiirrolla ja pohkeilla käynnistä. Ja useampaan otteeseen. Elli tajusi todella nopeasti idan ja kuuntelikin laukassa. Vasempaan suuntaan nostot eivät onnistuneet yhtä hyvin, ravin kautta saatiin onnistuneet nostot. Mutta vasempaan suuntaan E laukkasi paljon hitaammin ja rauhallisemmin. Eli kummassakin suunnassa omat vahvuutensa. Tiedetään mitä jatkossa treenataan. Laukasta käyntiin siirtymiset onnistuivat myös hyvin.

Täytyy nyt kyllä vähän hehkuttaa tuota hevosta, mitä sen kanssa ei voisi tehdä? Elli tekee kaikkea uutta aina korvat hörössä ja yrittää parhaansa. En ole siis vaihtamassa lajia, mutta mielestäni on kiva kokeilla eri ratsastustyylejä. Itse pidän lännenratsastuksen vapaudesta ja hevosen rentoudesta. Ratsastetaan pitkällä ohjalla ja mahdollisimman paljon istunnalla. Tähän minäkin pyrin. Ja Ellikin tuntui tykkääävän.

Itse en ole aikaisemmin innostunut lännensatulasta. Se on omalle pyllylleni hieman liian kova ja jalustimet ovat vääntäneet nilkkaani hassuun asentoon. Mutta tällä kerralla olin yllättävän sinut satulan kanssa. Noin puoli tuntia pellolla höntsäiltiin eikä tuntunut yhtään pahalta. Suitsien järkyttävän pitkät ohjat olivat aluksi hieman ongelmalliset kun ne jäivät satulahuovan alle jumiin. Mutta eiköhän tämä tästä pienellä treenillä onnistu kerta kerralta paremmin.

Ravityöskentelyä syksyisissä maisemissa

Viime viikon maanantaina lähdin Ellin kanssa pitkästä aikaa maastoilemaan. Kaunis lämmin syksyinen päivä oli kuin tarkoitettu metsässä samoilemiseen. Elli oli tosi energinen ja pienestä pohkeen hipaisusta jo menossa korvat tötteröllä eteenpäin. Pitkien alkukäyntien ja muutaman ravipätkän jälkeen lähdin laukkaamaan muutamat pidemmät pätkät rauhallista laukkaa. Ensimmäistä kertaa Elli laukkasin rauhallisesti kolmitahtista laukkaa, tasapainoisesti. Laukkasin sekä oikeaa, että vasenta laukkaa noin kilometrin verran. Itse pystyin istumaan selässä hiljaa, vain alapohkeella tukien. Huippu fiilis!
Kotiinpäin tullessa annoin tamman vähän purkaa energiaansa ja sport trackterin mittausten mukaan mentiin yli 50km/h. Lopuksi ravattiin rennosti muutama kilometri ja käveltiin tallille metsän läpi. Onni on kyllä tuollaiset maastot mitkä meille on suotu.

 Sirkku tuli taas sunnuntaina meille, joten ratsastimme Ellin puoliksi. Arvoimme hetken missä ratsastaisimme, koska "kentämme" on vain aidattu pellolle. Eli siellä ei siis pysty ratsastamaan vesikeleillä, pohja menee liukkaaksi. Onneksi edellisenä päivänä ei ollut satanut kenttä oli ihan ok ratsastaa. Toisessa päädyssä piti hieman oikaista kulmia, mutta se ei ratsastamista haittaa.

Päätimme siis mennä kentälle ratsastamaan, tarkoituksena vaan ratsastaa kunnolla läpi ja löytää se yhteinen sävel.

 

 Sirkku ratsasti ensimmäiseksi ja itse sain leikkiä kameran kanssa sillä välillä. Ellillä tuntui olevan taas energiaa ja alkuun sähläsi ihan omiaan. Hetken aikaa meni, että heidän yhteistyö alkoi sujumaan, mutta palasten loksahdettua paikoilleen meno näyttikin oikein sujuvalta.

Sain siis jälleen alleni hyvin lämmitellyn hevosen ja aloin saman tien työstämään käyntiä. Ellillä on erittäin rasittava tapa alkaa viskomaan päätä kun ottaa ohjat käteen. Kun käden pitää vain paikoillaan ja rentona, niin E lopettaa, mutta tapa on tosi inhottava. Kun sain käynnin ratsastettua rauhalliseksi ja ulkopohkeen läpi siirryin ravailemaan.
Ravi on Ellin ratsastettavuuden kannalta helpoin askellaji. Työskentelymuoto alkaa olla paljon avonaisempi ja rennompi, eikä E "häviä" edestä tai vedä itseään virkkuukoukkuun. Ravin tahti on paljon tasaisempi. Itse pystyin viimeinkin istumaan suht siedettävästi harjoitusravissa.
Nyt pitäisi saada vielä rehellinen ohjastuntuma suuhun. Huomaatte kuvistakin, että menen Ellillä erittäin hennolla tuntumalla, sisäohjalla usein ihan olemattomalla sellaisella. Ratsastan paljon istunnalla todella paljon, joka toimii Ellin kohdalla tosi hyvin. Seuraava tavoite on siis asetettu.

Laukat E nosti hyvin, mutta varoi kentän pohjaa sen verran, etten vaatinut sitä laukassa peräänantoon. Halusin sen säilyttävän tasapainon, joten pidin laukan pääpainon vaan keskiympyrällä. Ellille laukassa tasapainoisesti kääntyminen vaatii vielä harjoittelua, joten tämä niin yksinkertainen tehtävä kun keskiympyrän ratsastaminen ei ole Ellin kanssa niin helppoa. Kuitenkin E oli hyvin ohjan ja pohkeen välissä, joten saimme hyvät ympyrät ratsastettua. Kenttämme on hieman kallellaan, joka aiheuttaa lievän ylä/alamäkeen ratsastuksen pitkillä sivuilla. Nyt Ellillä riittää tasapaino laukata myös "alamäkeen".

Laukkojen jälkeen lähdimme vähän vaihtamaan kamoja ja suuntasimme vielä pellolle. Mutta siitä reissusta lisää ensi postauksessa!

Alla olevassa videossa on muutama pidempi ravipätkä kuvattuna. En ole editoinut videota ja jätin myös ne epätasaiset kohdat videoon. Eli tässä on nyt realista kuvaa siitä, missä nyt mennään.

Tallin 2-vuotis synttärit

Tänään on kulunut tasan kaksi vuotta siitä kun yksi haaveistani toteutui. Hevoset muuttivat omaan talliin. Tallimatka lyhentyi huimaksi 34 metrin mittaiseksi. Mihin aika oikein on kulunut? Kaksi vuotta on pitkä aika, mutta tuntuu kuin hevoset olisivat olleet vasta vähän aikaa meillä.

Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon. Käsitykseni tallin pitämisestä on muuttunut. Ratsastus harrastuksenani on muuttanut muotoaan, siihen on tullut enemmän ulottuvuutta. Toivottavasti pystymme pitämään hevoset jatkossakin kotona.