Diva-ponia katsomassa!

Diva lähti meiltä uuteen kotiin 15.07.2014 ja viime lauantaina 18.päivä kävin sitä katsomassa! Aika lailla vuosi tässä on vierähtänytkin. Uuden omistajan kanssa suunniteltiin aika pitkään tätä ja vihdoinkin saatiin aikataulu natsaamaan. Lähdin innolla katsomaan Divaa ja Sirkku lähti tottakai mukaan.

Tietysti hieman jännitti, millaiseksi poni on vuodessa muuttunut. Tunnistaisiko se enää minua? Miten meillä sujuisi enää yhteistyö? Tunnistanko enää koko ponia?

Saavuimme prikulleen sovittuun kellonaikaan tallille (kerrankin!), jonne ajoi meiltä n.40min. Lähdimme hakemaan ponia laitumelta, joka sijaitsi vartin kävelymatkan päässä tallista. Siellähän poni möllötteli tyytyväisenä laitumella. Matkan aikana se oli hieman patalaiska, sai kiskoa kuin muulia perässään. Taustatietona sainkin kuulla, että Divalla on kiima päällä.. osasin siis odottaa tahmaponia.

Sitten poni valmiiksi ja suunta kohti kenttää. Olipas luksusta ratsastaa pitkästä aikaa oikealla kentällä! Divalla oli lisäksi kunnon koulusatula, minua siis hemmoteltiin kunnolla.
En tietenkän voinut olettaa, että meillä olisi heti ponin kanssa samanlainen suhde kuin vuosi sitten. Alkuun tunnustelin hetken, miltä heppa tuntuu nykyään. Pian kuitenkin huomasin, että tutun siirappinen poni allani oli. Siirappisuus johtuu siis kiimasta, jonka vuoksi poni myös keskittyi kaikkeen epäolennaiseen. Kuitenkin saatiin niitä kivoja pätkiä ja lopuksi otettiin muutama kavaletti/hyppykin! D on ollut koulupainotteisella ratsastajalla, joten hypyt ovat jääneet vähemmälle, mutta intoa oli kyllä senkin edestä. Sirkku kuvasi puhelimellani muutamia pätkiä, jotka olen koonnut alas ilman mitään suurempia muokkailuja. Tuntui todella oudolta pomppia Divan kanssa, kun on Ellillä hypännyt viimeisen vuoden ajan. Sirkkukin pääsi fiilistelemään lopuksi, jonka jälkeen suuntasimme takaisin talliin.


Oli kyllä tosi kiva käydä katsomassa Divaa. Tuo eponieläin on kyllä sydäntä lähellä, olihan se ensimmäinen kunnon projektini. . Ja saan kuulemma uudestaankin käydä ponia katsomassa. Epäilin aluksi, että pari onnenkyyneltä voi vierähtää poskelle, mutta ei. Ei tuntunut yhtään pahalta jättää ponia laitumelle. Sinne se kaverien luokse tallusti tyytyväisenä. Takaisin tallille päästyämme, alkoikin ripsimään vettä, kerrankin oli tuuria!

Huomenna on vuorossa kunnon heppailupäivä, mitenkäs muutenkaan sitä vapaapäivänsä viettäisi, kuin kolmen hienon hevosen parissa.