Olli is back in business

ratsastus 27.12.2013

Sirkku tuli meille säätä uhmaten perjantaina ja päätin pitkästä aikaa ratsastaa Ollilla. Keli oli hyvin sumea ja utuinen, jonka vuoksi kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta Sirkulle kiitokset yrittämisestä! Kyllä niistä sen verran selvää saa :)

Olli viettikin melkein kahden viikon joululoman, jonka aikana sillä ei tehty oikeastaan mitään. Tämän aikana suupieletkin ovat parantuneet ja O on myös saanut lihaa luittensa päälle. Se tuli portille vastaan ja lähti mielellään töihin, välillä se saattoi vaan päättää ettei anna kiinni, piste. Harmikseni huomasin, että se on hinkannut häntäänsä, joka näyttää aika karsealta. Kohta ponikin muistuttaa enemmän mammuttia kuin hevosta, kamalan talvikarvan se onkin kasvattanut!

Mentiin kentällä, joka oli vähän vetinen, muttei onneksi liukas. Lits läts, kuuluu kun menee, mutta ei voi mitään kun sataa melkeinpä joka päivä...onneksi on sentään salaojitettu pelto niin se ei sentään lillu vedestä.
Olli käveli aluksi alkukäynnit yllättävän rauhallisesti, vaikka se oli viettänyt lomaa. Alkukäyntien jälkeen jatkoin käyntityöskentelyä tehden ympyröitä ja pujottelua.

Ravissa O oli yllättävän rennon oloinen. Se ei kulkenut virkkuukoukussa vaan päinvastoin, vähän pidemmässä muodossa. Annoin Ollin ravata vähän reippaammin ja antaa sen venyttää päätään eteen-alas. Kuitenkin sillä on ollut taukoa ratsastuksesta ja haluan pitää sen motivaation kohallaan myös kouluratsastuksessa. Pikkuhiljaa sitten taas alan vaatia enemmän.

Olli ei kertaakaan yrittänyt ryöstää ravissa, se ei painanut kädelle ja oli yllättävän kiva ratsastaa. Olin varautunut täydelliseen katastrofiin! Ilokseni huomasin oman selkäni paljon vetreämmäksi, se kun on välillä hieman jumissa. Pystyin istumaan harjoitusravissa häiritsemättä hevosta, eivätkä jalkani/käteni seilanneet. Jotain positiivista siis minunkin ratsastuksessa on tapahtunut.

Olli käveli jopa kaksi kertaa välikäynnit! Huiman kierroksen, mutta kuitenkin. Sekin on jo saavutus tuon hevosen kohdalla. Laukoissa ei ollut ongelmaa, hieman vauhtia tosin.
Koko ratsastuksen aikana O ei kertaakaan pukittanut, hypännyt pystyyn, jumittanut tai tehnyt mitään temppuja! Ratsastin koko tunnin ajan ilman pohkeita. 

Lopuksi tulin pyllynpäältä alas ja huomasin kauhukseni että satulassa oli kuraa :D poni vain söpösteli!

Saatte vielä pienen videopätkän meidän loppukäynneistä, joiden yhteydessä teen usein maastakäsittely-juttuja.

Onko postauksia helpompi seurata, kun kerron vain yhdestä hevosesta kerrallaan? Vai onko postaus, jossa kaikkien kolmen kuulumiset ovat samassa, parempia?

Ellin kiihdytyskilpailut

tapaninpäivä maasto

Nyt on joulu vietetty ja on aika palailla normaali arkeen. Nyt perinteeksi muodostunut, joulu-maasto Sirkulle oli ohjelmassa Tapaninpäivänä. Tänä vuonna päätin lähteä matkaan Ellin kanssa. Muistan kun viime vuonna menin Ollin kanssa ja pellolla oli niin paljon lunta, että rassukalta loppui maavara kesken. Nyt lunta saa etsimällä etsiä, eikä siltikään löydä...

Sirkku asuu viereisessä kylässä, metsän kautta pääsee oikaisemaan joten matkaan kului noin 40 minuuttia. Kävelimme pitkät alkukäynnit ja ravailimme metsässä. Ensimmäisen laukkapätkän kohdalla Elli "pukitti" nostossa :D hassu poni!
Matkalla oli myös pelottava hiekoituslaatikko, sitä piti tuijottaa ja puhista! Pienen pyytämisen avulla neiti keräsi kaiken rohkeutensa ja hipsi pelottavan laatikon ohi. Elli oli aivan varma, että sieltä olisi voinut hyökätä vaikka sapellihammastiikeri ja syödä pienen ponin!

Elli oli vähän ihmeissään, koska ei ollut sielläpäin koskaan liikkunut. Se katseli ympärilleen ja jatkoi matkaansa epäröimättä. Sirkun pihalle tullessa sen ilme oli huvittava. Näytti siltä kuin se miettisi: "täällä ei oo toisia hevosia","nää ei myöskään oo ravit", "mikä paikka tää oikein on?"
Pitkään ollaan Sirkun kanssa puhuttu että pitäisi peltotielle mennä vähän rallittelemaan ja nyt me sitten toteutettiin tämä! Eli kaikki kuvat ja video (c) Sirkku

Ellillä oli virtaa kuin pienessä kylässä eikä se malttanut ravata aluksi ollenkaan. Laukkaaminen oli paljon kivempaa! Kyllä sieltä parin pätkän jälkeen löytyi se ravurikin. Otimme muutamia spurtteja tiellä, sen verran että neidille tuli edes pieni hiki pintaan. Ellillä alkaa olemaan kunto nyt kohdillaan, ja energiaa riittää!

true-ravuri

Kotimatkalla käveltiin ja ravailtiin rauhassa. Hiekkalaatikko ei ollut enää yhtä vaarallinen, vaikka sille piti siltikin puhista. Menin hiittisuoran kautta kotiin ja kun pääsin hiitin alkuun niin Ellillä oli vieläkin menohaluja. Annoin Ellin ottaa vielä yhden pätkän ja se lähti kuin hauki rannasta. Sport tracker näytti 48.8 km/h. Loppumatka sujuikin rauhallisesti metsän läpi käveltäessä, vaikka tamma olisi siltikin halunnut vielä mennä. Ei tainnut kahden tunnin reissu olla riittävä, kun vähän väliä siirtyi itse ravailemaan.

wruuum!

ja kävelen rallittelun jälkeen pitkällä ohjalla

Oli kyllä hauska reissu ja Ellikin tykkäsi. Ensi vuonna taas uudestaan ja toivotaan että silloin olisi lunta. Tänä vuonnakin voisi minun puolestani sataa vielä lunta, ei auta kuin toivoa parasta!

<3

Mikä kuvista oli suosikkinne?

Hyvää joulua!

God jull till alla!

Molemmat kuvat kuvannut (c) Suvi Sivo, hulvaton.kuvat.fi

Joulukinkkua, lahjoja, pipareita ja sukulaisia sekä ystäviä - joulu on täällä! Itse olen kierrellyt ystävieni ja sukulaisteni luona, Sanna ja Sirkku ovat hoitaneet hepat, kiitos siitä! Välillä tekee ihan hyvää olla pois hevosen selästä ja ylipäätään tallilta. Nyt olen levännyt, syönyt vähintäänkin riittävästi ja viettänyt ihanaa aikaa perheeni kanssa. Huomenna voi palata kotiin hyvillä mielin.

Joulun jälkeen palaan taas vähän aktiivisempaan postaustahtiin! :)


5-vuotiaat hyppäämässä

esteitä 14.12.2013

Mihin hävisi kaikki lumi? Kaikkialla on liukasta ja kamalan koppuraista. Onneksi laitumen takana olevalla pellolla voi ratsastaa ja hepoilla on hokkikengät alla.Lauantaina lähdimme maneesille ratsastamaan ja tällä kertaa oli estetreenit. Ellillä ei ole hypätty kesän jälkeen ja Divalla ei ole käsittääkseni hypätty koskaan selästä käsin. No, molemmat 5-vuotiaat mukaan ja hyppäämään!

Henna-Diva

Sanna ja Jenni menivät edeltä maneesille ja rakensivat kaksi pystyä ja pienen jumppasarjan. Minä ratsastin Divan maneesille ja Sirkku Ellin. Tällä kertaa matka sujui ilman ongelmia, kerran tulin selästä alas ja talutin pelottavan pakettiauton ohi.

Alkuverryttelyissä ratsastin isoja ympyröitä kaikissa askellajeissa ja pitkillä sivuilla tein vähän askeleen pidennyksiä. Diva tuntui yllättävän pirteältä ja reagoi eteenpäin vieviin apuihin. Elli meni koko ajan korvat tötteröllä eteenpäin -se on sisäistänyt nyt esteiden hyppimisen hauskuuden. Diva liikkui paljon suorempaan, eikä kiemurrellyt yhtä pahasti kuin viimeksi maneesilla. Laukannostoissa ei ollut mitään ongelmaa eikä poni edes pukittanut koko reissun aikana.

Sanna-Elli

Aloitimme hyppäämisen pienestä ristikosta. Elli innostui vallan hirveästi ja teki muutamat kamikaze loikat! Sirkku kuitenkin taiteili hienosti selässä ja matka jatkui. Divan ensimmäinen yritys oli ylitys...tosin käynnissä. No, toinen kerta meni jo paremmin ja kolmas voitiin luokitella jo hypyksi. Tämän jälkeen Divakin oivalsi kuinka esteitä kuuluu hypätä. Muutaman kerran meni ohi, kun kuski vain matkusti ja ponin ratti ei toiminut kunnolla.

Kokeilimme tämän jälkeen jumppasarjaa. Sirkku sai taas kokeilla Ellillä ensimmäisenä ja yllättävän hyvin selviytyivät tehtävästä. Ellin tyylille ei voinut kuin nauraa, mutta onneksi tyyli on vapaa. Divalla vähän vauhti meinasi loppua kesken ja sen takia meinasi olla välien seassa ongelmia. Kuitenkin selviydyttiin tehtävästä kunnialla. Kuskit saivat kyllä tasapainotella selässä.

Henna-Elli

Tämän jälkeen vaihdoimme hevosia, minä ratsastin Ellillä ja Sanna meni Divalla. Jouduin laittamaan kaksi kierrettä vastinhihnoihin enkä päässyt Ellin selkään tämän takia...tappijalkainen kun olen :D

Sanna ratsasti Divalla ensimmäistä kertaa, eihän poni ole ollutkaan kun kuukauden päivät meillä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Divan jälkeen Ellillä hyppääminen tuntui vähän hassulta, joutui muuttamaan ratsastustyyliään aika radikaalisti. Mutta Elli hyppäsi rohkeasti, vaikka aina laukka ei pysynyt yllä tai askel sopinut täydellisesti. Tulee Kekellä hyppääminen mieleen. Elli hyppäsi ensimmäistä kertaa vähän isompaa estettä, eikä korkeus tuntunut olevan mikään ongelma pienelle lämpöselle.

Lopuksi Sanna ratsasti vielä Ellillä ja Sirkku ratsasti Divalla loppuveryttelyn, kätevää ponien kierrätystä.

Henna-Elli

Molemmat 5-vuotiaat selviytyivät reissusta hyvin. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä oli ainakin meillä ensimmäinen hyppykerta Divalla ja Elli on lämppäri, eikä sillä ole kesän jälkeen hypätty. Saati sitten jumppasarjaa. Olen todella tyytyväinen molempiin nuoriin tammoihin! Diva kuntokuurille ja Ellille vähän enemmän laukkatreeniä, niin hyvä tulee. 

Loppuun koostevideo hyppäämisestä, videoissa ratsastan pääasiallisesti minä, mutta joukossa on muutama Sirkku-Elli pätkä ja lopussa Sanna ratsastaa Ellillä. Videot on kuvannut pikkusiskoni.

Hetken maailma on tässä

kuulumisia meidän tallilta!

Viimeisestä postauksesta onkin taas hetken aikaa. Viime viikolla en kerinnyt käymään koneella tiistai-sunnuntai välillä kertaakaan enkä edes uhrannut ajatusta blogin kirjoittamiselle. Välillä hepat, lukio ja sosiaalinen elämä vievät niin paljon aikaa ettei blogin kirjoittamiselle jää aikaa. Kuitenkaan heppojen kanssa ei ole tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa, että siitä pitäisi tulla tänne kirjoittamaan joku tynkä postaus. Mielummin vähän panostan postauksiin, kun kirjoittaisin huolimattomasti.

Viimeviikolla hepat viettivät alkuviikosta pienen joululoman etukäteen. Kelit olivat vähän huonot, ja ennen kun lunta satoi, pelto oli kamalan koppurainen. Tekee hepoillekkin välillä hyvää vähän nollata tilannetta ja lomailla. Nyt ollaan sitten taas palattu normaaliin liikutukseen.

Lauantaina ratsastin Divalla.
Se on ottanut pari kertaa langoista sähköiskut, jonka vuoksi portista kulkeminen on ollut pari kertaa vähän, no haastavaa. Stoppi reippaasti ennen porttia ja jos pyytää eteenpäin, alkaa vaan peruuttamaan ja repimiään itseään narusta irti. Pari kertaa mentiin portista avustaen ja sen jälkeen se sujui taas hyvin ilman apuakin. Diva on näköjään todella tarkka asioista ja vetää herneen nenään pienestäkin asiasta. Käytävällä se hyppäsi kerran pystyyn ilman mitään näkyvää syytä. Ja sen jälkeen seisoi taas ihan rauhallisesti. Nykyään päätä saa harjata ja korviin koskea, nämä asiat oli aluksi kamalan vaikeita.

Itse ratsastus sujui jo loistavasti. Nyt ollaan löydetty eteenpäin pyrkimystä ja ratti toimii paljon paremmin kuin ennen! Tosin suoraan meneminen on haastavaa, poni on näköjään syntyhumalassa...Laukat nousivat nätisti molempiin suuntiin ja vain ensimmäisessä nostossa tuli pari pientä pukkia. Pikkusiskoni ratsasti lopuksi loppukäynnit ilman ongelmia.

Lisäksi Olli toimi talutusratsuna ja Elli kävi hiitillä, tehokas päivä siis!

Sunnuntaina lähdettiin Sannan kanssa maastoon. Itse menin Divalla ja Sanna Ellillä. Maastossa kuluikin aikaa 2h ja hyvin Diva jaksoi! Mentiin rauhallinen lenkki, käveltiin välissä ja sitten ravailtiin ja laukattiinkin. Diva ei osaa maastossakaan kulkea suoraan....ja se korostui varsinkin laukassa :D on ihan mielenkiintoista mennä toisella kun se seilaa ja vaappuu minne sattuu. Loppumatkasta mentiin jo aika suoraankin, kyl se siitä, pikkuhiljaa. Diva uskalsi hienosti kulkea myös ensimmäisenä ja ylitti rohkeasti jäätyneet lätäköt ja muut hirvitykset. Se myös teki kaksi kertaa sujuvat laukanvaihdot.

Maanantaina hepoilla olikin vapaapäivä.

Tänään eli tiistaina olikin irtohypytyspäivä. Ollia on irtohypytetty viimeksi kesällä, joten nyt oli loistava päivä siihen. Pääsin koulustakin aiemmin, joten kerkesin (melkein) päivänvalossa hypyttämään heppoja. Laitoin kentän molemmille pitkille sivuille yhden esteen (max. korkeus n.65cm), ei kujia tai vastaavia, mutta hyvin se onnistui noinkin.

Diva oli ensimmäisenä vuorossa. Ponia on aiemmissa kodeissa irtohypytetty, joten se oli ponille tuttu juttu. Kävelytin alkukäynnit ja sitten ravuutin hetken. Aluksi hypyytin pientä ristikkoa, ja loppua kohden nostin korkeutta. Divasta olisi ollut tosi kiva vaan hengata kavereitten kanssa, mutta kunnioitti juoksutusraippaa ja pomppi nätisti. Yllättävän hyvin sekin hyppäsi, vaikkei kujaa ollutkaan. Lopuksi taluttelin loppukäynnit tiellä.

Otin Ollin seuraavana, ja kas kummaa. Hain ponin tarhasta ja sillä oli päällään pelkkä kaulakappale....loppuloimi olikin viimeisessä tarhan kulmauksessa rikottuna. Olli on älyttömän helppo irtojuoksuttaa/hypyttää. Seisot kentän keskellä ja poni menee itsekseen esteitä. Välillä käyt vähän nostamassa korkeutta tai pyydät vaihtamaan suuntaa. Kunnes heppa toteaa, että nyt riitti ja hyppäsi aidan yli laitumen puolelle....Ellin avulla sainkin karkulaisen kiinni, jonka jälkeen jäähdyttelin sen.

Viimeisenä vuorossa oli Elli. Tämä taisi olla ensimmäinen irtohypytys tammalla ja siltä se vaikuttikin :D esteen ohituksia oli enemmän kun ylityksiä. Hauskaa sillä oli silti, häntä tötteröllä juoksi leikkien arabia. Harmi, että alkoi tulla jo vähän hämärää, mutta parit hyvät hypyt saatiin Ellinkin kanssa johon oli hyvä lopettaa.

Irtohypytyksessä huomaa hyvin heppojen erilaisen hyppytyylin. Diva tulee aika lähelle estettä ja hyppää pyöreällä selällä. Olli tulee miljoonaa esteelle ja tekee laakahypyn. Elli taas on tosi tarkka jaloistaan, jonka takia hyppää ilmavasti, lämppäriksi hyvällä tekniikalla. Yritänkin vähän säännöllisemmin yrittää hypyttää heppoja tulevaisuudessa.

Olen koonnut pienen videon viikon tapahtumista! Kaikki videot on kuvattu puhelimella, mutta ainakin näkee vähän meijän menoa:

Voihan ilmalento!

ponin todellinen luonne tulee esille!

Nyt alkaa ponimaisuus puskea Divasta  ja sen todellinen luonne alkaa tulla enemmän esiin. Perjantaina poni päätti karata ihan urakalla tarhasta. Itse olin kaupungilla kahvilla ja isäni soittaa, että Olli on karannut. Puhelun aikana tosin selvisikin, että se on oikeasti Diva. No, isäni sai ponin onneksi kiinni ja palautti tarhaan ja korjasi aidan. Illalla uudestaan yllätimme ponin parvelta syömästä heinää. Illalla se päätti vielä lähteä kyllillekkin asti.

Seuraavana aamuna vein ponin pihalle, laskin tarhaan ja se kävelee suoraan aidan luokse ja sukeltaa lankojen ali. Siis suoraan nenän edessä! No, Sanna sitten laittoi tarhaan alas toisen alalangan ja laitoimme tarhaan paremmat sähköt. Poni kävi ottamassa aidoista sähköiskun ja  pysymään aitojen sisäpuolella, eikä ole vielä ainakaan onnistunut karkaamaan uudestaan.

Tänän lähdimme maneesille ratsastamaan, itse lähdin Divalla, Sanna Ollilla ja Sirkku Ellilä.

Matkan varrella näimme, että vastaan tulee traktori auran kanssa. Kuljettaja oli onneksi todella fiksu ja pysäytti traktorinsa tien sivuun. Sammutti moottorinkin vielä! Pääsimme traktorin kohdalle ja Diva päätti pompata ojan yli viereiselle pellolle. Tämän jälkeen muutamat loikat ja sen jälkeen mielettömät rodeot. Pysyin kyydissä ehkä 20 metriä, kunnea tipuin pellolle. Tipuin suoraan päälleni, jonka jälkeen heitin voltin ja lopulta makasin mahallani pellossa. Pelto oli jäässä ja erittäin kova (näin jälkikäteen olen iloinen siitä, että pelto oli sänkipelto eikä kynnöspelto). Tipuin varmaankin niin vauhdikkaasti ja löin pääni maahan sellaisella voimalla, että kypäräni ja silmälasini lensivät päästäni. Onneksi tällä kertaa lasit eivät hajonneet!

Keräilin maassa hetken itseäni kun poni juosta viiletti Ollin ja Ellin luokse. En muista pukeista tai tippumisesta mitään. Aura-traktorin kuljettaja tuli ulos ja auttoi ponin kiinni saamisessa ja varmisti ettei minuun sattunut. Täytyy antaa arvoa tälle miehelle, esimerkillistä käyttäytymistä! No, kiipesin takaisin ponin selkään ja jatkoimme maneesille- ilman muita välikohtauksia.

Maneesilla aloin työstämään ponia ensin käynnissä, kääntyminen menee nyt jo ihan mallikkaasti, mutta suoraan meneminen on vähän hakusessa. Onneksi laitoja pystyi käyttämään tässä apuna. Diva ei pelännyt maneesia ollenkaan, joten oletan että se on käynyt siellä ennenkin. Peileistä se vähän pällisteli itseään, muttei kuitenkaan säpsyillyt yhtään. Pysähdykset onnistuvat istunnalla, peruutuksetkin olivat suoria.

Ravissa hain ensin vain eteenpäinpyrkimystä ja vähän ajan jälkeen sitä löytyikin. Ravissa Diva olikin yllättävän hyvä ratsastaa, kun sain sen ensin avuille. Ravi-käynti-ravi siirtymiset sujuvat loistavasti. Sillä on todella kivat liikkeet kun vaan saa hyvän "draivin" päälle. Molempiin suuntiin otin myös laukkapätkät, nosto on tällä hetkellä vielä hakusessa, mutta kun laukan saa päälle niin sen jälkeen ei ole ongelmaa. Hieno poni! :)

Vaihdettiin Sirkun kanssa vielä heppoja. Vaikka Sirkku onkin minua lähes 10cm pidempi, ei hän ollut ponille liian pitkä. Sirkun onkin tarkoitus alkaa vuokraamaan Divaa pari kertaa viikossa. Joten toivottavasti saadaan blogiinkin Sirkkua hyväksikäyttäen kuvia ;)

Ellillä ei ole ratsastettu taas vähän aikaan kunnolla koulua, jonka vuoksi tammalla oli vähän asenne että en muuten tee. Ympyröiden ja siirtymisten avulla sain Ellinkin toimimaan lopuksi ja kivoja ravipätkiä tuli! Ellillä oli kamalasti energiaa, jonka vuoksi laukkaaminen ympäri maneesia olisi ollut huisin paljon kivempaa kuin tyhmä kouluvääntö :D Mutta loppujen lopuksi tammakin alkoi toimimaan.

Kotona huomasimme että otsassani on verinen jälki, ja yksi haaleampi punainen hiusrajassa. Käsissä mustelmia, mutta suuremmilta vaurioilta säästyin. Kypärä menee kyllä vaihtoon! Diva selvisi yhellä pienellä hokinpolkemisella, eli aikalailla säikähdyksellä selvittii. Lihaksia kyllä särkee ja huomen aamulla voi sängystä ylös pääseminen tehdä tiukkaa.

Ensi viikko onkin osaltani hyvin kiireinen, mutta yritän postailla tänne!

Vuorokauteen lisää tunteja, kiitos!

työntäyteinen viikko!

Aika juoksee kuin siivillä, kalenterissa on joka päivälle jotain tekemistä merkitty. Lähestyvä joulu tuottaa vielä enemmän kiireitä, kun pitää juosta pikkujouluissa ja kaiken maailman kissanristiäisissä. Tallille pitäisi keritä ennen pimeää, jotta näkisi ratsastaa valoisalla. Ja vielä lisäksi koulu sekä ylioppilaskirjoituksiin lukeminen. Myös muuta sosiaalista elämää pitäisi huoltaa ja nähdä ystäviä. Jep, muutama lisätunti vuorokauteen ei olisi pahasta!

Ainiin, juuri kerkesin viime postauksessa valittamaan kun hukkasin kamerani, ja niin, se löytyikin heti tuon postauksen julkaisemisen jälkeen...tosin hieman huonossa kunnossa, katsotaan voiko sillä enää ottaa videoita vai ei.

Ellillä kävin maastoilemassa viime viikon torstaina. Itselläni oli koulusta vapaapäivä, joten mikäs sen parempaa kuin lähteä maastoon vähän tuulettumaan. Ellillä oli ollut hiukan kevyempi viikko takana (irtokengän vuoksi), joten energiaa piisasi! Kävimme noin 13km lenkin metsäteillä ja pari kertaa otin pidemmän hiittipätkän. Kyllä tamma nautti kun pääsi juoksemaan kunnolla!

Ollilla olen ratsastanut ja se alkaa taas olemaan parempi. Olemme nyt käyttänyt sivuohjia ratsastuuksessa. Ne ovat todella löysällä, eivätkä oikeastaan edes vaikuta mihinkään, mutta niillä on jokin vaikutus Olliin, että se hakee matalampaan muotoon, vaikka ovatkin todella löysät. Uskon, että kohta ei tarvita edes niitä!
O alkaa olla koko ajan taas enemmän avuilla, ja sitä pystyy jopa ratsastamaan. Olen pitänyt ratsastuskerrat suhteellisen lyhyinä, n.puoli tuntia, jottei se kyllästyisi. Nyt vaan taas alamme vaatimaan ratsastuskerroilla aina pikkasen enemmän, kyllä siitä vielä hyvä tulee. Verrattuna viime syksyyn, O on nyt todella helppo ratsastaa, vaikkei se sitä olekkaan muissa mittasuhteissa.

Divan kanssa ollaan harrasteltu vähän kaikkea. Menty perus koulujuttuja, käyty maastoilemassa ja menin kerran ilman satulaakin. Kentällä ollaan harjoiteltu perusratsastusta ja kohotettu kuntoa. Pientä jumppaa ja pidetty ratsastuskerrat lyhyinä.
Ratsastin niityllä ilman satulaa ja menimme käynnissä puomeja ja sen vihreän "pelottavan" maton yli...Kummastakaan Diva ei korvaansa lotkauttanut vaan meni molempien yli kuin siinä ei mitään olisi ollutkaan. Ratsastin ehkä puoli tuntia ilman satulaa ja seuraavana päivänä kävelin kuin ankka, Poni on leveä kuin tynnyri!
Lauantaina käytiin ensimmäistä kertaa ikinä maastossa, Sirkku oli Ellillä henkisenä tukena. Vaikka Elli saikin jonkin ihme kohtauksen alkumatkasta, ei Diva edes reagoinut siihen mitenkään. Niin, kumpi noista 5-vuotiaista olikaan fiksumpi? En tiedä onko Divalla kuinka paljon maastoiltu, mutta erittäin järkevä se kuitenkin on!
 Sunnuntaina käytiin uudestaan maastossa ja mentiin käynnissä olevan metsäkoneen ohi, joka vielä keräsi tukkeja pinoon. Diva vaan kävelee tyynen rauhallisesti ohi. Sillä on myös hassu tapa, jos Elli pysähtyy odottamaan meitä, Diva pysähtyy samalla sekunnilla ja ihmettelee että mitäs me nyt pysähdellään. Yritä nyt sitten saada poni ymmärtämään, että ne odottavat meitä :D
Eilen kävin pimeällä ratsastamassa ensimmäistä kertaa. Hieman mietitytti mitä poni sanoo otsalampusta, mutta ei nähtävästi yhtään mitään. Harjoiteltiin laukannostoja ekaa kertaa. Pari pukkia ja hölmöä loikkaa lukuunottamatta meni oikein hyvin ja saatiin 3-4 nostoa molempiin suuntiin :)

Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä maneesille ratsastamaan kaikilla kolmella hevosella, pääsisi kunnolla treenaamaan :)

Ikuisuusprojekti

alias Olli

Koeviikko painaa taas niskaan, kevään ylioppilaskirjoituksiin on ilmoittauduttu, siinä sivussa vielä hoidettu hevoset ja ratsastettukkin. Kaikkea mahtuu viimeseen viikkoon ja vielä pitäisi jaksaa eteenpäin.
Pahoittelen postauksien vähäisyyttä. Olen onnistunut hukkaamaan kamerani....ja lisäksi kuvaajan saaminen on hankalaa. Mutta yritetään sinnitellä vielä vähän aikaa, niin talvella ehkä helpottuu! ja vielä jos löydän sen kameran jostain...

Mutta siis itse postaukseen, ajattelin kertoa vähän enemmän Ollista. Se on ollut meillä kohta 1,5 vuotta, itseasiassa tasan viikon päästä tulee tuo aika täyteen. Ollaan koettu Ollin kanssa paljon ja se on haastavin hevonen jonka olen tavannut. Sen haastavuus on välillä osoittautunut pieneksi ongelmaksikin. Minulta on kysytty, miksemme vain myy sitä joksikin puskaponiksi jonnekkin? Luovuta? Yritän nyt vähän avata sitä mikä Olli on meille...

Olli ei ole helppo hevonen ratsastaa, uskon että kaikki Ollilla ratsastaneet (joita ei ole kovin montaa, voin laskea ne sormillani....) voivat allekirjoittaa tämän! Sanna on ainut ihminen joka on ratsastanut Ollilla, ilman että minun on pitänyt neuvoa aluksi kuinka tuo hevonen oikeen toimii. Ilman temppuilujakin O on todella herkkä ja tarkka ratsastajasta. Mitään ylimääräistä ei saa tehdä, mutta jokainen askel pitää ratsastaa. Tätä hevosta ei ole suunniteltu matkustamista varten..

Kun tuohon äärimmäiseen herkkään ja tarkkaan hevoseen lisätään vielä pukittaminen, ryöstäminen ja pystyynhyppiminen on paketti aika lailla räjähdysherkkä. Tätä räjähdysherkkyyttä saadaan vielä kasvatettua, kun vaaditaan rauhallisuutta, esim. paikallaan seisomista tai siirtymisiä, varsinkin käyntiin. Jo valmiiksi energisen hevosen energiavarastot saa moninkertaisiksi laittamalla nenän eteen puomin, esteestä puhumattakaan. Sänkipelto on myös aika varma jarrujen katoamispaikka.

Olemme viilettäneet pitkin metsäteitä ilman minkäänlaisia jarruja tai kontrollia tuohon hevoseen, kyllä silloin pelkäsin. Pelkäsin, miten tässä käy. Vaikka olemme kokeneet aika hurjiakin tilanteita Ollin kanssa, olen pudonnut siltä "vain" neljä kertaa. Kerran ilman satulaa maastossa kiitolaukassa, kun herra päätti kääntyä täydestä vauhdista 45 asteen kulmassa oikealle, toisen kerran kaaduimme lumihangessa ja itse heitin komean voltin! Kolmannen kerran Olli lähti käsistä niityltä, hyppäsi aidan yli ja alastulossa kääntyi 90 astetta, minä jäin siihen kohtaan. Neljännen kerran tipuin kun Olli hyppäsi pystyyn ja kaatui kyljelleen. Mutta aina olen kiivennyt takaisin selkään. Läheltä piti tilanteita on sitten ollutkin useampia, en ymmärrä miten olen onnistunut apinoimaan välillä siellä selässä.

Ollin ratsastaminen etenee tietyissä sykleissä, sillä on aina keväisin/syksyisin huono kausi ja kesäisin/talvisin hyvä kausi. Jos Ollilta vaatii jotain, eikä poni ole samaa mieltä asiasta, se keksii kyllä kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) tavat luistaa työnteosta. Pukittaminen, ryöstäminen ja pystyynhyppiminen ovat suosikkeja. Pukittelu on kyllä jäänyt ja epäilen että se johtui edellisestä satulasta..Ryöstäminen on vähentynyt huomattavasti peewee-kuolaimen ansiosta, joten jäljelle jäi pystyynhyppiminen. Tästäkin taidosta O osaa eri variaatioita. Se osaa hypätä pelkästään pystyyn, kauhoa etusilla, kääntyä 180 astetta, tehdä levaden ja alkeellisen capriolen..myös kävely onnistuu, parhaillaan olen laskenut kahdeksan askelta. Kyllä, ponilta siis löytyy mielikuvitusta!

Mutta silti emme ole antaneet periksi, meiltäkin löytyy mielikuvitusta ja aina olemme jotenkin päässeet ponin yli! Jonka vuoksi nämä temppuilutkin ovat (onneksi) nyt jääneet. O ei ole edes yrittänyt hypätä pystyyn sen jälkeen kun kaatui, ei se ole tyhmä. Itseasiassa se on yksi fiksuimmista hevosista jonka tiedän. Nykyään osaan lukea Ollia jo niin hyvin, että tiedän jos se esim.lähtee ryöstämään/hyppää pystyyn. O ei koskaan tee mitään typeryyksiä ilman minkäänlaista syytä. Se ei pelkää, jos kottikärryt ovat väärässä paikassa...Siihen voi luottaa, että se menee minne ohjataan.

Muutaman kerran olen melkein heittänyt pyyhkeen kehään ja ollut luovuttamassa. Aina kun olen kertonut Sannalle kuinka huonosti Olli on mennyt, Sanna jaksaa sanoa:" Ei saa luovuttaa, ensi kerralla paremmin. Kyllä siitä vielä joku päivä hyvä tulee". Sanna on aina positiivinen ja auttaa jaksamaan sekä kannustaa! Mutta odotan yhä sitä "joku päivä"ä, sitä tunnetta kun tuo hevonen toimii ajatuksella. Ehkä vielä joku päivä tämä unelma toteutuu.



Silti tuo hevonen on yksi...hmm, miten sen sanoisi, opettavaisimmista. Se opettaa joka kerralla, se ei anna mitään ilmaiseksi. Se ei tee mitään, jos ei vain satu huvittamaan. Jokainen askel täytyy ratsastaa. Koskaan ei saa korottaa ääntä tai käyttäytyä väkivaltaisesti, täytyy olla täydellinen viilipytty ja vain jatkaa rauhallisesti.
Mutta silloin kun se toimii, se toimii ajatuksella. Sitä tunnetta ei voi selittää, se pitää kokea. Eräs ystäväni ratsasti Ollilla ja totesi: "Kun tuota hevosta oppii ratsastamaan, osaa ratsastaa kaikilla hevosilla."

Olli opettaa iloitsemaan pienistäkin asioista, kuten alkukävelyistä, tai kävelemisestä ylipäätänsä. Siitä että hevonen nostaa laukan ilman pukittamista tai pystyynhyppäämistä. Tai sitä, että jarrut toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Se myös opettaa paremmaksi ratsastajaksi, täytyy osata ratsastaa, ja vielä oikein. Mitään ei saa ilmaiseksi, mutta heti kun ratsastat oikein, se palkitsee. Ollilla on lisäksi suokiksi ilmavat ja isot askeleet; kenenkään muun hevosen harjoitusravi ei ole teettänyt minulle yhtä paljon töitä kun Ollin.

Sinänsä harmittaa, Olli on kuitenkin hypännyt 110cm esteiden yli ja se osaa mennä piaffin alkeet. Miksei se vaan voi tehdä niitä silloin kun minä pyydän? Välillä toivoisin, että voisin lukea tuon hevosen ajatuksia ja päästä joskus kärryille sen ajatusmaailmasta. Sillä on potenttiaalia, mutta se piilottelee sitä. Ja joka kerta se osaa yllättää, olimme harjoitelleen avoa käynnissä ja ravissa. Kerran ajattelin, että kokeillaan nyt laukassakin ja poni meni samantien pitkän sivun verran avoa laukassa. Niimpä niin, astetta fiksumpi poni.



Yksi asia mistä pidän Ollissa on sen käsiteltävyys. Se toimii maastakäsittelyssä todella hyvin, meidän tallista parhaiten. Sen voi raspata ja kengittää ongelmitta, se kävelee koppiin suorilta, eikä se pelkää mitään. Myös pikkulapset voivat harjata ja hoitaa Ollia. 6-vuotias on taluttanut Ollia ja toinen käveli nätisti perässä. Sillä on sisimmässään hyvä ja lempeä sydän, varsinkin pienempien lapsien lähellä. Ollilla on ratsastanut 7-vuotias itsenäisesti kentällä käyntiä. O meni juuri sinne minne ohjattiin ja kantoi arvokasta lastiaan todella kiltisti. Tuntuu hassulta, mutta 6 ja 7-vuotiaiden tyttöjen lemppariheppa meidän tallista on Olli, eikä Elli.
Jos Olli olisi haastavan ratsastettavuutensa lisäksi kusipää käsitellä, ei se varmaankaan olisi meillä.

Joka kerta kun olen menettämäisilläni toivoa tuon hevosen kanssa, se väläyttelee osaamistaan ja toimii. Joka kerta se auttaa jaksamaan ja uskomaan parempaan huomiseen. Kyllä siitä vielä joskus tulevaisuudessa tulee hieno kilpahevonen, ehkä, toivottavasti. Ainakin haluan uskoa niin.

Tästä tekstistä tulikin näköjään lähemmäs kilometrin mittainen...ja paljon jäi sanomatta. Kiinnostiko tämä postaus ketään, ja haluaisitteko saada tälläisiä tai vastaavia jatkossa? Nyt saa laittaa vapaasti kommenttia, vaikka sitten anonyymina!

Divan kanssa touhuilua

ekat ratsastukset!

Divan saapumisesta on nyt kulunut viikko, aika rientää hirveän nopeasti! Annoimme ponin kotiutua rauhassa ja tutustua uuteen kotiinsa. Kokeilimme satuloitamme ja totesimme iloksemme, että Arskan vanha satula sopii Divalle. Ei tarvitse siis rungottomalla ratsastaa. Tarpeeksi pieniä suitsia miellä ei ollut, ne täytyi ostaa. 

uljas ratsuni ja tyylikäs avustajani ;)

Perjantaina Emma tuli katsomaan ponia ja harjailimme Divaa. Päätimme kokeilla, mitä se sanoisi jos käytävällä menee makaamaan sen selkään. Diva ei reagoinut mitenkään vaikka istuin selässä, fiksu tamma!

No, olihan sitten pakko laittaa suitset päähän ja mennä pellolle kokeilemaan. Minä istuin selässä ja Emma talutti, ja hienosti meni! Pari pikku ravipätkääkin kokeiltiin.

Lauantaina oli ensimmäisen kunnon ratsastuksen vuoro. Sanna tuli auttamaan ja katsomaan. Selkäännousussa ei ollut mitään ongelmaa ja käynti sujui hyvin. Diva pysähtyi nätisti, yleensä jopa tasajaloin. Peruutuskin toimi, kääntyminen tuli vähän viiveellä, mutta suurempia ongelmia ei käynnissä ollut!

Siirryttiin raviin, eka kierros meni nätisti ei ongelmia, mutta sitten Diva sai jonkun kohtauksen ja lähti pomppimaan laukassa ilman mitään kontrollia. Se ei pukittanut, mutta loikki ja uri kuolaimeen kiinni. Pysyin kuitenkin kyydissä ja sain ponin pysähtymään. Sen jälkeen Diva oli taas oma rento itsensä.
Otimme tämän jälkeen liinassa ravia, mutta se meni niin hyvin, että ravasimme lopuksi vielä itsenäisesti. 

Tänään ratsastin uudestaan Divalla, vaikkakin tuuli ihan järjettömästi. Varauduin pölhöön poniin joka syöksäisee jokaisesta tuulenpuuskasta, mutta ei. Taas se yllätti!
Selkäännousussa Diva alkoi vähän pyörimään, muttei tehnyt mitään muuta. Käynnissä Diva oli heti avuilla, se kulki tasaisesti ja oli tosi kiva ratsastaa. Ravi sujui tänän tosi mallikkaasti. Kerran säpsyi, kun tuli ihan järjettömän kova tuulenpuuska, mutta pysähtyi sen jälkeen.
Älyttömän kiva ratsastaa ponilla, joka on noin fiksu ja miellyttämisen haluinen. Loppukäynnit kävelemässä tiellä. Ei menty kovin kauaa, kun ponin kunto on ihan nollassa, tästä sitten pikkuhiljaa kuntoa kohottamaan.

Kolmen kopla

hevostäyteinen päivä

Tänään minulla olikin koulusta vapaapäivä ja mikäs sen parempaa kuin viettää se tallilla! Aamulla tein aamutallin, liikutin kaikki kolme hevosta päivällä ja illalla iltatallin. Kyllä ajan saa tehokkaasti kulumaan!
Kerron nyt vähän mitä tein minkäkin hevosen kanssa ja otin vieläpä muutaman kuvan puhelimellani. 

Olli
Päätin takaaohjastaa Ollia pitkästä aikaa. Emme ole nyt viikkoon käyneet kentällä ollenkaan ja lauantaina olisi tarkoitus käydä selässä ratsastamassa kentällä. Katostaan sitten onko muutosta tapahtunut.

Aluksi talutin O:ta niityllä ja kävimme tutustumassa muutamaan tehtävään, jotka olin tehnyt. Puomien ylitys, laatikoiden pujottelu sekä vihreän maton ylitys. Tämän jälkeen siirryin taakse ohjastamaan, joka olikin vaikeampaa kuin muistin. O ei kävellyt yhtään suoraan ja alkoi todella herkästi peruuttamaan ja kääntyi minua vastaan. Korjasin aina kärsivällisesti ja kehuin heti oikeanlaisesta käytöksestä. Niityn portin kohta tuotti ongelmia, samanlaisia kuin ratsastettaessakin. O hyppäsi pienesti pystyyn, kääntyi ja jumiutui nurkkaan. Tästäkin ongelmasta pääsimme kun pitkäjänteisesti vain tein töitä.
Päätin kävellä tietämme pitkin, jotta O kävelisi vain suoraan. Alkuun lähteminen oli todella vaikeaa, kun pääsin taakse poni lähti kiitoravilla eteen. Onneksi sain sen pysähtymään, jonka jälkeen talutin ensin ja siirryin pikkuhiljaa taakse. Lopulta pääsin oikeasti takaaohjastamaan ja O käveli kuuliaisesti eteenpäin.
Palasin takaisin niitylle ja poni toimi todella hienosti! Pystyin tekemään kaikki tehtävät sujuvasti ja ilman ongelmia.

Ollille on muodostunut tämmöisiä "ongelmia" jo raviaikoina. Haluan korjata ne samalla tavalla kun ne on tullutkin, muuten emme pääse edistymään. Tämän reilun puolituntisen aikana O muuttui todella paljon, alussa se oli pelokas, sen silmävalkuaiset näkyivät ja se pakeni paikalta. Lopussa se suoritti kaikki tehtävät sujuvasti ja mielellään. Paljon kehuja ja toistoja, niin hyvä tulee!

Työn teon jälkeen hoidin ponia tallissa. Venyttelin kaikki jalat eteen sekä taakse ja hieroin niskaa. Olli reagoi niskan hieromiseen, joten se pääsee kunnon hierontaan huomenna :)

 pujottelu

matto

puomit

Elli

Pitkästä aikaa ratsastin Ellillä.
Aluksi kävelimme alkukäynnit ja Elli näytti olevan tosi hyvällä tuulella, se katseli maisemia korvat hörössä. Näiden jälkeen keräsin ohjat ja aloin työstämään käynnissä. Elli hyväksyi tuntuman yllättävän nopeasti ja oli kivasti avuilla. Tein voltteja ja taivuttelin, Elli ei jääänyt kumpaakaan ohjaan kiinni, vaan taipui kroppansa läpi.
Kokeilimme ekaa kertaa myös pohkeenväistöä, oikealle helpompi, mutta molempiin suuntiin tuli muutamat hyvät väistöaskeleet, tästä on hyvä lähteä opettelemaan lisää.
Ravissa Elli oli tosi hyvä! Se oli elastinen kropastaan, myötäsi ja ravasi tosi nättiä ravia. Noin hyvä se ei ole vielä ollutkaan. Tein paljon ympyröitä ja taivuttelin. On ihana huomata, että Elli oppii ja sisäistää oppimiaan asioita todella nopeasti.
Laukannostot olivat hyviä molempiin suuntiin, ei mitään kiitoravin kautta nostettuja vaan kunnon nostoja. Elli myös itse kokosi laukkaa ja meni todella hidasta laukkaa, yleensä se laukkaa tukka putkella kun se on niin kivaa! Laukkaa sai oikeasti työstää ja otin molempiin suuntiin pari nostoa ja muutamat ympyrät.
Laukan jälkeen tein vielä töitä harjoitusravissa. Ja vautsi! Elli meni todella hyvin, itse sain ihan tehdä töitä, jotta istuin hiljaa selässä häiritsemättä heppasta. Lopetin hyvään pätkään ja poni sai paljon kehuja!
Hyvä Elli!

Diva
Ennen pimeän tuloa kerkesin liikuttamaan vielä Divankin!
Poni tulikin tarhan portille vastaan ja lähti iloisena työntekoon. Ponin harjaus ja varusteiden laitto.
Juoksutin Divaa pellolla. Poni oli yllättävän rauhallinen ja fiksu, ajattelin, että sillä olisi ollut järjettömästi pöhkö energiaa, mutta ei. Fiksu nuori! Ensin käveltiin ja sitten vähän ravailtiin. Suuntaa vaihdettuamme Diva huomasi naapurin hepan ja alkoi kytätä sitä...seuraavasta ravista se vetikin pukkihyppyloikkasarjan joka päätyi mahalaskuun. Onneksi ei sattunut mitään pahempaa ja matka jatkui. Loppui riehumisetkin siihen.
Lopuksi kävelimme yhdessä loppukäynnit ja sen jälkeen takaisin talliin. Pari leipäpalaa kiitokseksi :)

Tarkoituksena olisi lauantaina käydä ekaa kertaa Divan selässä.

Tällaista tänään, nyt lähden nukkumaan!

Huh, mikä maasto!

Ollin kanssa maastoilemassa 11.11.2013

Olli on ollut viimeiset pariviikkoa suoraan sanottuna kamala ratsastaa. Se ei myötää ollenkaan, vaikka kokeilin mennä myös kuolaimettomilla ja tehdä maastakäsin töitä. Jos se suostuu laskemaan nenänsä alas, se alkaa makaamaan ohjalla ja painaa kädelle. Jarrut olivat lisäksi vähän hukassa, joten meno oli todella epätasaista. Ratsastin eräs päivä ilman satulaa yli tunnin, jotta sain ponin edes jotenkin kuulolle.

Aloimme miettimään Sannan kanssa, mistä tälläinen käytös johtuu? Satulasta tai kuolaimista ei ollut kyse, Olli meni samalla tavalla ilman satulaa sekä kuolaimettomilla. Pohdimme, olisiko se kyllästynyt kentällä työskentelyyn? Tämä oli yksi hyvin mahdollinen syy. Joten tein sotasuunnitelman, en menisi viikkoon kentälle vaan ratsastaisin maastossa ja tekisin maastakäsittelynä töitä.

Eilen pääsin ajoissa koulusta ja lähdin maastoon. Tarkoituksena oli lähteä laukkailemaan maastoon ja antaa Ollin vain mennä. Laitoin Ollin valmiiksi kaikessa rauhassa ja laitoin varmuudeksi gramaanit. Gramaanit ehkäisevät sitä, että Olli nostaa pään ylös, lukitsee niskansa ja lähtee. Varustin Ollin valmiiksi ja lähdimme matkaan :)

Alkumatka Olli käveli paikoitellin puhdasta rentoa käyntiä ja näytti iloiselta päästessään maastoon. Saavuimme metsään ja O jatkoi kävelemistään! Yleensä tässä kohtaa se jo rynnistää ravilla eteenpäin, mutta nyt käveli noin 200m ylimääräistä, jonka jälkeen siirtyi hallittuun raviin. Ravasimme pidemmän pätkän ja näin, että joku hiittasi ravuriaan hiittisuoralla...Totesin, että minun on järkevämpi lähteä toiselle lenkille kuin ottaa se riski että O ja ravuri kohtaavat toisensa. Joten päätin mennä noin vajaan tunnin maastolenkin. Laukkasimme erään mäen päälle ja O toimi tosi kivasti, vaikka itse jouduinkin istumaan tiiviisti kyydissä ja ratsastamaan joka askeleen.

Itselleni tuli tosi kuuma, olin laittanut vähintäänkin riittävästi päälle. Joten tulin selästä alas ja otin yhden paidan välistä pois. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa, käynnissä. O todellakin käveli, mitä ihmettä? Vähän matkan jälkeen jatkoimme taas matkaa harjoitusravissa, yritin saada O:ta vähän antamaan periksi ja taipumaan. Ravasimme tosi hitaasti aika pitkän matkaa, kävelimme yhden alamäen ja sitten otimme lyhyehkön laukkapätkän. Tähän asti kaikki meni tosi hyvin...

Saavuimme eräälle tielle, jolla edellisellä maastoreissullamme Olli lähti viemään minua. O oli nytkin menossa, mutta osasin ennakoida enkä päästänyt sitä viemään minua. Tästäpä poni otti herneet turpaansa ja alkoi loikkimaan. Seisahduimme niin kauaksi aikaa kunnes O rauhoittui ja annoin luvan jatkaa. Taas loikkimista. Ja jälleen me pysähdyimme. Lopulta sain tahtoni läpi ja jatkoimme matkaa. Ravailimme taas pidemmän pätkän ja yritin saada taas O:ta kuulolle paremmin.

Tulin taas selästä alas, kun tielle oli kaatunut jäätävän iso puu ja jouduimme kiertämän sen astetta hankalemmasta kohdasta. Päätin mennä vielä lisäksi erään kiipeilyreitin, kun Ollilla tuntui olevan energiaa ja auringonvaloa riitti. Reitille päästyäni totesin harmikseni, että metsäkoneet olivat myllänneet koko reitin. Alkureitin talutin O:ta, kun en ollut varma pohjasta, mutta onneksi se kantoi ja oli pitävä. Hyppäsin selkään ja kävelimme reitin loppuun. O alkoi jo rauhoittumaan ja päätin kävellä asfalttitietä pitkin kotiin.

Oikaisin kumminkin meidän pellon poikki- joka oli virhe. Pääsin pellolle ja käänsin O:n turvan kohti kotia ja sit läks! Olli ei ole koskaan mennyt yhtä kovaa, sport tracker näyttikin että huippunopeus oli 58km/h. Kyllä se pieni suomenhevonenkin pinkoo! Jos O lähtee viemään, se ei pysähdy. Joten kauhulla totesin, kun huomasin että pellon keskiosa oli vedestä märkä. Luojan kiitos meillä oli hokit alla. Olli vähän räpiköi vesikohdat, mutta pysyi onneksi jaloillaan. Toisessa päässä peltoa sain Ollin käännettyä ympyrälle ja pysähtymään.

Totesin, että ihan sama, laukkaa sitten. Pellon toinen pää oli hyvässä kunnossa, eikä siellä ollut yhtään liukasta. Päätin mennä sinne takaisin, mutta Olli halusi mennä oikealle (kotiin päin) ja minä vasemmalle (takaisin sieltä mistä tultiin). Olli siis laukkasi suoraan sivulle päin, suoraan päin tiheää metsää. Pari metriä ennen metsää kerkesin jo pelästyä, että se hyppää suoraan metsään. Mutta ei onneksi. Metri ennen puita O kääntyi jyrkästi oikealle, mutta liukkaalla pellolla tuollainen jarrutus ei onnistunut ja O kaatui mahalleen. Minä tipuin kaulalle ja löin nenäni O:n niskaan, mutten tippunut kyydistä.

Sain Ollin pysähtyään ja lähdimme kävelemään takaisin pellon toiseen päähän. O käveli kuin juopunut, ei askeltakaan suoraan. Pellon päähän päästyämme aloin laukkuuttamaan sitä, ja laukkasimmekin seuraavan 20 minuutia. Laukkasimme niin kauan kunnes O siirtyi itse raville ja suostui kuuntelemaan minua. Itse istuin vaan kyydissä ja aina pienessä ylämäessä pyysin sitä menemään kovempaa, jolloin se kulutti suurimmat energiansa. 

Loppujen lopuksi Olli rauhottui ja lähdimme kotiin. Matka kotiin on pellolta noin 1,5km. Koko tämän matkan Olli ravasi hitaasti, mutta täydellisesti avuilla. Minun ei tarvinnut kuin istua kyydissä. Palattuamme talliin aurinko painui juuri horisontin taakse- saavuimme siis juuri ennen pimeän tuloa.

Koko lenkin pituus olikin 2h43min! ja matkaa taittui yli 25 kilometriä. 

 auringonnoususta pari kuvaa!

En ole vielä tehnytkään noin pitkää maastoreissua. Ollilla riitti energiaa vielä tämän lenkin jälkeenkin, enkä itsekkään ollut kovin väsynyt, mitä ihmettelin suuresti. Kotona huomasin, että silmälasini menivät tuossa rytäkässä rikki :( Osa joka pitää nenätyynyä -katkesi. No, nyt mennään sitten vanhoilla laseilla. Ei voi mitään. Ja nenästäni on lähtenyt nahkat yhdestä kohtaa... :D

Toivottavasti joku jaksoi lukea hyvin pitkän selostukseni maastoreissustamme!

Diva

arvoituksen vastaus

 

Monta lukijaa arvasivat kysymykseeni oikein, meille saapui uusi poni. Poni on Sannan omistuksessa ja saapui meille tänään.

Diva on 5-vuotias tamma, puoliverisen ja new forrestin  risteytys. Kiltti käytökseltään, mutta hieman säpsy. Nyt voin sanoa, että meillä on oma poni, jota voin nimittää poniksi, ilman että kukaan korjaa että se on oikeasti hevonen ;)
Sisäinen poniratsastajani heräsi eloon!

Nyt alamme pikkuhiljaa tutustua toisiimme ja teen sitten Divasta omat esittelysivut.

 

pahoittelen kännykällä otettujen kuvien laatua..