Kilometrin mittaiset ohjat

Viimepostauksessa näittekin uuden tuttavuuden. Kyseessä on Eestinponi Nanna. N on Palomaan ponitallin asukki, eli siis Peninan poni.

Ja miksi ratsastan kyseisellä ponilla, uskokaa tai älkää, mutta olen menossa koulukisoihin 3.8. kyseisellä ponilla, ohjelmana helppo C2:2000. Ja en, en ole koskaan käynyt virallisissa koulukisoissa. Olen startannut Voistiossa, joka on lähellä sijaitseva maneesitalli, yhteensä 5 raviohjelmaa. Mutta en vieraassa paikassa, tai mitään muuta kuin raviohjelmaa.. Kerta se on ensimmäinenkin!

Kiipesin ensimmäistä kertaa perjantaina Nannan selkään, ja täytyy sanoa että minulla oli omat ennakkokäsitykseni kyseisestä ponista. Pikkusiskoni tuli mukaani ja arvatkaa vaan mikä oli ensimmäinen kommentti kun hän näki ponin...."Miten sä pystyt ratsastamaan tolla, toihan on kamalan pieni, etsä oo liian iso sille".

Selkään päästyäni totesin vaan että poni on pieni ja pyöreä, sekä älyttömän suloinen.
Ensimmäinen ratsastus meni poniin tutustuessa, sekä radan eri osioita läpikäydessä.

Maanantaina ratsastin ponilla itsenäisesti. Meni jo vähän paremmin, mutta silti on harjoiteltavaa paljon. Itselläni on lievä kulttuurishokki ratsastaa laiskahkolla ponilla. Huomasin myös, että ratsastan helposti liian pitkillä ohjilla. No, pientä treeniä vielä!
Onneksi muistan sentään radan (ainakin tällä hetkellä!)
En ole varma mihin olen ryhtynyt, tavoitteena on kumminkin päästä rata läpi! Olen tehnyt mielikuvaharjoituksia radasta, kerrannut mitä pitää tehdä missäkin kohtaa. Olen myös kuvitellut kaikki mahdolliset ja amhdottomat jotka voivat mennä radalla pieleen :D no, pientä kisajännitystä havaittavissa?

ostin Ollille punaisen huovan!

 

Omilla hepoilla on ollut kevyempi viikko. Viikko-ohjelmaan on sisältynyt maastoilua sekä juoksuttamista ja kevyttä ratsastusta.





 

kuvat (c) Iida Kapiainen

Nyt olen mökillä pari päivää viettämässä kesälomaa! Loppuviikosta palaan taas blogin pariin.

Uusi tuttavuus

pieni ja pyöreä poni!

Kaikki kuvat (c) Iida Kapiainen, http://onneton.kuvat.fi/kuvat/

Yrittäkääpä arvata, miksi ratsastan kyseisellä ponilla!

Ollilla erikoisesteitä

pitää joskus kokeilla siipiään!

Päätin hypätä myös Ollilla, jokainen saa itse päättää pienessä päässään oliko se hyvä ajatus vai ei :D

Alemmasta postauksesta löydätte Ellin hyppelöt!

Mutta kuitenkin, totesin heti, että alkuverryttely tehdään sitten pellolla olevalla kentällä. Muuten ratsastuksesta ei tule yhtään mitään. O on kivasti rauhoittunut kentällä ratsastaessa, pystyynhyppiminen ja pukittelu on jäänyt kokonaan pois.

Tein alkuverryttelyksi väistöjä ja ympyröitä. Hain kontrollia ja sitä, että O kuuntelee minua, jarrut ja ohjattavuus toimikin aika hyvin. Se oli kivan letkeän oloinen ja väistättävä pohje toimi taas vaihteeksi ihan hyvin.

Alkuverryttelyjen jälkeen takaisin talliin, martingaali ja suojat päälle ja menoksi! Ainiin, kuskille tietysti lyhyemmät jalustimet sekä turvaliivi!

Ensimmäiset hypyt tulin ravissa, ja jatkoimme esteen jälkeen ravilla! Jippi! Tämä harjoitus ei onnistunut estetunnilla pari kuukautta sitten....Molempiin suuntiin parit verkkahypyt ja sen jälkeen hypättiin näitä "erikoisesteitä". O tosin ei pelkää mitään mitä meillä on, pitäisi kehitellä jotain vielä pelottavampia ja tehdä oikein mörköesteitä!

Erikoisesteet O meni puhtaasti yli, mutta ehkä vähän lennokkaasti. Nämä esteet ovat sen verran pieniä O:lle, että se voi vaan räiskiä niiden yli sen kummemmin katsomatta mihin jalkansa tunkee.

Varsinkin oikeaan kierrokseen meiltä häviää jarrut...alla olevista kuvista näkee mitä mieltä O oli kun hidastin sitä.

Pienen välikohtauksen jälkeen matkamme jatkoi! Hyppäsin punavalkoista lauta estettä. Tämä sujuikin aivan erinomaisesti! Minua nauratti kun lähestyimme estettä ja poni laukkaa paikallaan ja odottaa,koska pääsee hyppäämään! Mutta huom, se odotti! Se ei vaan lähtenyt, vaan vasta merkistäni lähti laukalle ja siitä esteen yli. Tuo punavalkoinen on 80cm korkea.

Otimme vielä lopuksi Sirkun hienolla rakentamalla esteellä pari vähän isompaa hyppyä. Este oli korkeimmillaan 95cm ja sen ylitimmekin puhtaasti. Tämä ylitys näkyy alla olevassa videossa. Tämä on myös suurin estekorkeutemme, vaikken tarkoituksella korkeutta lähtenytkään hyppäämään.

Oikeaan suuntaan hypätessä, O ei olisi millään halunnut nostaa oikeaa laukkaa, vaan jatkoi pukkilaukassa hetken aikaa. Kuvitelkaa, poni laukkaa sivuttain, pukittaa samalla ja ratsastaja vaan nauraa selässä. Jep, aika koomista :D

Lopuksi vielä hyvä hyppoy punavalkoiselle oikeasta suunnasta ja sen jälkeen kiitos ja ratsailta!

Kaikki kuvat ja video (c) Sirkku Sivo

Sallin nyt taas anonyymit kommentoijat, mutta tarkistan jokaisen kommentin ennen julkaisemista!

Elli erikoisesteillä

estepäivä, jippii!

 Tänään oli pitkästä aikaa estepäivä. Hyppäsimme Ellin kanssa ensimmäistä kertaa noita erikoisesteitä. Elli toimi puoli tuntia talutusratsuna ennen hyppäämistä, joten se sai siinä erinomaiset alkuverryttelyt. Välissä käytiin tallissa juomassa/viilentymässä ja sitten hyppäämään.

Koska ilma oli sen verran kuuma, päätimme ottaa pari hyppyä jokaiselle ja hypätä vain yhtä estettä kerrallaan. Elli oli alusta asti kivan virkeä ja reagoi pohkeeseen. Itse otin varman päälle ja laitoin turvaliivin, kaiken varalta.

Kaikki kuvat on kuvannut (c) Sirkku Sivo, pahoittelen laatua, kamera kiukutteli ;)

Ensimmäiset hypyt olivat lähinnä kyttäystä ja kieltelyä. Pari hyppyä niin ja sen jälkeen lähti rullaamaan. Aluksi tulin ravissa, jotta tähtäys ja paikka osuisivat kohdalleen. Ellillä on vielä sen verran vähän hypätty, jonka vuoksi laukassa täytyy itse ratsastaa hyvät ponnistuspaikat.

Ensimmäisenä erikoisesteenä tulimme vihreätä kolmiota. Hui! Kuinka pelottava este se oikaan Ellin mielestä, ensimmäisellä yrityksellä siis töks. Toisella yli vähän epäröiden ja kolmannella nätisti.
Loput erikoisesteet Elli tuli tosi kivasti laukalla, ilman kyttäilyä.
Viimeiset hypyt tukille olivat tosi hyviä, niihin oli hyvä lopettaa.

Elli on aivan eri hevonen esteillä, se kuumuu ja pärisee koko ajan. Heti kun otat ohjat käteen tamma on jo menossa. Hassu heppa. Siitä tulee pienellä harjoittelulla kiva esteponi pienille esteille. Tänään esteet olivat n.50cm.

Illemmalla tulee sitten Ollin osuus...

Askeleita kohti normaalimpaa hevosta!

teksti sisältää viikon hevostelut

Tiistaina ratsastin Ollilla pellolla gramaanien kanssa. Alkuun O käveli monta kierrosta rentoa pitkää käyntiä. Keräsin ohjat tuntumalle ja O jatkoi hyvää rentoa käyntiä ja työskentelimme hetken tehden voltteja ja erilaisia ympyröitä sekä suunnanvaihdoksia.
Ravissa jatkoimme tehden ympyröitä, ensimmäisessä ravisiirtymisessä tuli pukki? Yllätyin ravin rauhallisuudesta ja tahdikkuudesta. Selvästi on tapahtunut pientä edistymistä, jes! O ei ollut yhtään jäykän oloinen, vaan oli rento ja taipui paremmin pohkeesta kuin aiemmin. Itse yritin keventää mahdollisimman selvästi ja välttämään jalustimilla seisomista. Ravi sujui siis aivan kuin normaalilla hevosella!
Laukassa tuli pari pukkia sekä yhdessä laukanvaihdossa. Mutta mielummin pari pukkia kuin pystyynhyppimisiä. Olli ei olisi millään halunnut tiputtaa raville, joten se kokosi laukkaa ja laukkasi todella rauhallisesti ympäri kenttää. Tuollaista laukkaa kun mentäisi aina niin wautsi!
Lopuksi Sanna auttoi loppukäyntien kanssa, ensin S talutti meitä. Hetken päästä siirryin itsenäisesti uralle kävelemään ja mitä ihmettä, O käveli!

Ensimmäiset loppukäynnit ikinä!

Siis kentällä, aikaisemmin se on kävellyt vain kerran maastossa loppukäynnit. Mutta kuitenkin, taas iso askel kohti normaalia hevosta!

Keskiviikkona kävimme ajamassa Ellillä. Meillä on vihdoinkin omat kärryt, joten pääsemme nyt ajamaan useammin. Otimme Ollin perähevoseksi. Itse lenkki meni oikein hyvin, paria välikohtausta lukuunottamatta, mutta uusiksi lähdetään kyllä.
Elli oli oikein innoissaan, kun pitkästä aikaa oli kärryjen edessä, menohaluja riitti ja korvat olivat tötteröllä koko ajan. Oli hauska katsoa kun hevosella oli hauskaa :) Ollikin toimi käsihevosena hyvin, ei yrittänyt päästä kärryjen ohi. Molemmat saivat siis vähän päästellä höyryjään, astetta turvallisemmalla tavalla. 

Tänään kävin katsomassa Juho Norilon estevalmennusta. Ajattelin, että itselleni tulee kamala hinku esteille, mutta ei suinkaan. Oli kivaa katsoa muiden hyppelyä ja siinä kuuntelemalla oppii itsekkin.
Valmennusten jälkeen tulin kotiin ja arvoin Ollin ratsastuksen ja juoksutuksen välillä. Päädyin kumminkin ratsastamaan ilman satulaa.

Hyppäsin Ollin selkään ja nyt O seisoi nätisti paikallaan niin kauan kunnes pyysin pohkeella eteenpäin. Yleensä se vain lähtee menemään kun pääsee selkään. Ratsastin ilman mitään apuohjia.
Aloitin käynnissä työstämään pohkeenväistöjä, O on välillä kuuro varsinkin oikealle pohkeelle, mutta tänään se väisti pohjetta yllättävänkin hyvin. Sain rauhassa työskennellä käynnissä, ilman mitään hosumista tai vastaavaa.
Ravissa meinasi silmäni tippua päästä, heppanen ravasi tosi rauhallista nättiä ravia, ilman mitään venkoilua. Se oli kevyt kädelle ja oiekasti kuunteli minua. O kääntyi pohkeilla ja painoavuilla, kertaakaan ei lähtenyt kiihdyttämään tai edes painamaan kädelle. Harjoittelimme vähän ravissa pohkeenväistöjä ja muutamia kivoja askeleita saimme jo! Hyvä poni.
Laukat nousi ilman pukkeja ja laukka oli rauhallista ja kontrollissa olevaa. Sain ratsastaa juuri sinne minne halusin ja O kuunteli ja kääntyi tosi kivasti. Totesimme Sannan kanssa, että Olli on meidän kahden hevonen, eikä sillä ratsasta muut.

Eli siis Olli, tuo pieni ja äärettömän jääräpäinen hevonen toimi tänään kuin normaali kiltti hevonen. Tätä mahtavaa tunnetta, vitsit kun se pysyisi nyt tuommoisena. Sitä olisi jopa ilo ratsastaa ja itsekkin lähtisi paremmalla mielellä ratsastamaan.

Mutta sitten vakava kysymys, kuka keksi satulan?
Sen kapistuksen josta ei ole kuin haittaa! Itse ratsastan paljon paremmin ilman satulaa. Joudun oikeasti istumaan siellä selässä, käyttämään vatsalihkasiani, käyttämään pohkeita ja ylipäätänsä ratsastamaan. Lisäksi tasapaino treenaantuu. Satula ei ole kuin tiellä.... Monet ovat sanoneet, että ratsastan melkeinpä paremmin ilman satulaa kuin satulan kanssa. Lisäksi itse tykkään mennä ilman satulaa, ja vielä enemmän, jos hevosella/ponilla on hyvä selkä.

Huomenna luvassa vähän erikoisempi postaus molemmista hevosista! Huomiseen.

4 viikkoa täynnä!

pennut täyttivät sunnuntaina 4 viikkoa 

Pennut voivat todella hyvin, ne ovat kasvaneet jo yli 3kg painoisiksi. Hampaat ovat puhjenneet sekä ensimmäisiä juoksuaskeleita harjoitellaan jo. Lisäksi painitaan ja muristaan, yksi osaa haukkuakkin.
Kaikki kuvat (c)Milla tai minä

Pitäisikö noista muka osata luopua kuukauden päästä?


Blogi viettikin melkein viikon mittaisen loman. Itselläni on ollut kamalasti kiireitä, joiden takia nukkuminenkin on ollut aika vähäistä.
Viime viikolla olin kirjoittamassa postausta hevosista ja väsäämässä videota, mutta sitten löysin itseni ht.netistä. Sinne meni se kirjoitusinto. Estin anonyymit kommentoijat ja löydän parin päivän päästäni itseni ht.netistä....Jos on kysyttävää niin tulkaa minulta suoraan kysymään, kiitos.

Katsotaan nyt koska jaksan taas postailla ratsastuksista. Nyt en ota mitään stressiä blogin suhteen, joten voi olla että postailen jo huomenna tai sitten en.