11.9.2013

Maailman paras hevonen!

nimittäin Olli
Sinä, joka et halua kuulla, että meillä menee loistavasti etkä halua lukea kun ylistän tuota hevosta niin voit suosiolla skipata tämän postauksen :)

Olli on muuttunut lyhyessä paljon, onneksi parempaan suuntaan. Ratsastus alkaa sujumaan ja hevonen on paljon rennompi. Niinkuin viime postauksessa jo mainitsin se on lihonut, se näyttää nyt hyväkuntoiselta hevoselta eikä sen kylkiluita pysty laskemaan laitumen toisesta päästä. Sen lihaksisto on alkanut massan myötä kasvamaan. Lisäksi karva kiiltää, vaikkei pärjääkkään vielä Ellille tässä, sekun on oikea kiiltomato.

Ja yksi suurimmista vaikuttajista, ainakin ratsastukseen on suupielien paraneminen. Ollilla oli jo meille tullessaan suupielet auki, noin pikkurillin kynnen kokoiselta alueelta. Ne aukesivat rasvauksesta ja kaikesta hoidosta huolimatta, mutta nyt ne ovat täysin parantuneet! Jes! Kuolainten vastustelu ja epätasaisuus kädelle vähenivät huomattavasti.

Olli muutti uuteen karsinaan tallissa, se sai avaramman ja vähän matalampi seinäisen karsinan, joten nyt Ollista näkee karsinasta jotain muutakin kuin korvanpäät. Uudessa karsinassa ollessaan sitä saa rapsutella ja paijata. Vanhassa karsinassa se heti alkoi luimistelemaan ja väisti kosketusta. Nyt se oikein tulee lähelle ja antaa rapsutella mielin määrin.
Laitumella ollessaan se tulee korvat hörössä vastaan ja lähtee iloisena töihin. Eräs päivä hain Ellin laitumelta ja O ihan järkyttyi, se tunki meidän väliimme ja seurasi portille asti ja yritti tulla väkisin mukaan. Hassu heppa.
<3

Tänään pikkutytöt, 6 ja 7-vuotiaat, tulivat meille ratsastamaan. 7-v halusi mennä Ollilla ja ajattelin, että kyllä se taluttaessa toimii joten kyllä käy. Olli kävelikin tosi kivasti ja uskalsin laskea heidät irti talutuksesta. Ja mitäpä tekee Olli, jatkaa kiltisti kävelyä ympäri kenttää mennen juuri sinne minne tyttö ohjaa, pysähtyy ja lähtee liikkeelle tosi nätisti. Tässä kohtaa olin haljeta ylpeydestä, pikku Olli toimii alkeisratsuna! Ihan mahtavaa. 

Olli on toiminut tyttöjen talutusratsuna aikaisemminkin, tosin maastossa. Mutta silti, aikaisemmin Ollia ei pystynyt edes taluttamaan jos joku istui selässä. Kävimme kävelemässä tunnin lenkin maastossa, ilman sivuohjia tai muita apuvälineitä. Aivan mahtavaa,

Ratsastin tänään hetken tyttöjen jälkeen kentällä. Ja voin sanoa ettei tuo hevonen ole ollut vielä kertaakaan ollut niin hyvä! Se oli rento, eteenpäinpyrkivä ja rauhallinen. Meni juuri sinne minne halusin ja jarrut toimivat. Aivan unelma ratsastaa. Opetin tytöille yksi kerta jumppapallon avulla kuinka kevennetään, ja tajusin siinä samalla kuinka harjoitusravissa istutaan. Ahaa-elämys, arvatkaapa paljon Ollin ratsastaminen helpottui kun istuin oikein selässä? Jep, todella paljon.
Ravissa O meni kevyellä tuntumalla, käyttäen rehellisesti selkäänsä ja liike lähti takaa, wau mikä tunne! Kyllä me joku päivä ne kouluradat valloitetaan. Laukassa O ei painanut yhtään kädelle, laukannosto oli todella siisti (vasemmalle ei tarvitse kuin käyttää istuntaa) ja laukka rullasi rennosti eteenpäin. Melkein itku tuli kun hevonen kulki niin hienosti.
Nyt tuntuu siltä, että olemme löytäneet oikean ratsastustyylin tuon hevosen kanssa. Olen todella tyytyväinen se kehitykseen ja miten se on muuttunut, saas nähdä mitä siitä vielä tuleekaan.

Yhteenvetona:
Minulla on maailman paras hevonen ja maailman paras hevosen omistaja! Kiitos siis Sannalle.
 love you!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kommentoi rohkeasti, mutta muistathan pitää kommentit asiallisina. Kiitos!